keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Hyvää Päivää

Olin jo melkein unohtanut,
kuinka rakastan puhtaan pyykin tuoksua.

Minä olen vain huokaillut eteisessä tulvivaa pyykkivuorta
ja katsellut sitä suruissani.
Että huomenna minä vien teidän alakertaan.

Ja nyt minä vihdoin sain koneen hyrisemään ja pulputtamaan.
Ja miten ihanaa olikaan ripustaa kuivumaan puhtaita vaatteita,
joiden tuoksua olin salaa kaivannut.

Pyykkäämisen hetkellinen nautinto.

Minä rakastan myös kanelin tuoksua.
(Kanelitankoja keittiön hyllyllä,
jotta voi vain pysähtyä ja haistella niitä)

Minä rakastan aamuihon tuoksua.
Aamun tuoksua.

Minä rakastan kahvin tuoksua.
Tuoreen sanomalehden tuoksua.
Vanhojen kirjojen.
Musteen.

Kissan karvaa.
Mummolan tuoksua.

Tuoksuja,
joista tulee hyviä muistoja.



Päivän (tai kuukauden)
Hyvänä Työnä
vein vaatekeräykseen pussillisen vanhoja vaatteita,
joita oli jäänyt viime kirppismyynnistäni.

En vain jaksanut enää pakata niitä pahvilaatikkoon
ja raahata takaisin kellariin.

Jos niistä jollekin olisi enemmän hyötyä.
Minulle ainakin tuli Hyvän Ihmisen olo.





Hetkellisesti tänään kuvittelin kevään olevan jo meidän pihaportaillamme.

Hain lehden,
poltin aamutupakan,
nojasin ulko-oveen
ja suljin silmät.

Aurinko poltti niin lämpimästi kasvoja,
että olin melkein riisumassa takkiani
ja kenkiäni,
kunnes avatessani silmät muistin vielä talven.
Ja ruman, mustan lumen ympärillä.

Ei sitten vieläkään.



Minä olen ommellut,
leikkinyt lisää tilkuilla.
Aika kuluu,
kahvia kuluu.

Pääsiäinen on kuulemma ihan pian.

Minulle se lähinnä merkitsee vain turhautumista siitä,
että kaupat ovat kiinni.

Eikä kukaan kertonut minulle,
että virpomispäiväkin on jo mennyt!
Kai sitä silti voi mennä naapuriin vielä virpomaan?
Tai omalle kotiovelleen.

Siitä voisi tulla minun pääsiäsperinteeni
ja varmistaisin samalla,
että saan pääsiäisenä ainakin yhden suklaamunan.
(Ei ole yhtään sama asia ostaa itselleen kaupasta pääsiäismunaa,
ei se vain ole)



Tämän päivän päätteeksi siirryn suuren mehumukini kanssa
mieheni kainaloon tuijottamaan Fight Club -elokuvaa;
parantelen yöllä mustia silmäalusiani
ja huomenna lupaan itselleni pestä ja selvittää tämän peikkotukkani
ja kohentaa muutenkin peikkoontuvaa olemustani.

Huomenna lupaan myös juhlistaa ihanaista kissaamme,
jolla on nimipäivä.
Täytyy ehkä ostaa juhlan kunniaksi kissoille sardiinia.
Tai edes siivota kissanhiekat.

Sekin olisi jo lahja sinänsä.


Kauluspaita ja huivi: Kirpputorilta
Kassi ja punamusta mekko: Itsetehtyjä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

miljoona unelmaa