perjantai 30. lokakuuta 2009

Maidolla ja mukaan, kiitos


Vanhetessaan sitä vain viisaantuu.
Ja mukavuudenhaluisuus kasvaa huippuunsa.

Ei voi olla tyhmä tyttö,
jos yhdistää hyötyliikuntaan aamukahvin nauttimisen huoltoaseman pahvimukista.
(Kaiken se pistää laukkuun,
vie kotiin
ja säästää pahan päivän varalle)

Työmatkat sujuvat kävellen kuin unelma,
kuuman kahvin lämmittäessä sormia ja mieltä.
Ja pyörä saa levätä pakkasella.

Ah,
mitä neroutta.
Mitä mukavuutta.

Ps...



Syntymäpäivälahjoja satelee vielä jälkikäteenkin:

Omat, ihanaiset pallot,
joissa seikkailevat erilaiset eläimet ja kärpässienet.
Ja prinsessamakaroonia!
Siellä on ainakin makaroonin muodossa
kenkiä, linnoja, kurpitsavaunuja
ja prinsessoja.

Nämä saavat hymyilemään.

Opettelen iloitsemaan

Monissa blogeissa olen nähnyt tämän valitustestin
ja koska valittaminen on niin helppoa ja mukavaa,
päätin ottaa aivoni taasen käyttöön
ja iloita asioista.

Se ei ole aina niin helppoa kuin luulisi...


Iloitsen

Nimessäni:
Tykkään, että nimeni on persoonallinen ja jää ihmisten mieleen.
Näytänkin ihan Vilmalta,
enkä osaisi kuvitella itselleni toista nimeä.
Tuleva sukunimen vaihtokin tuntuu luonnolliselta;
ei tarvinnut kahdesti miettiä,
haluanko ottaa tulevan aviomieheni sukunimen itselleni.
En malttaisi millään odottaa...

Kasvoissani:
Hymystäni ja huulistani.
Alan myös oppia pitämään omenaposkistani pikkuhiljaa.
Ihonikin on yleensä melko hyvässä kunnossa
ja pidän sen kalpeasta sävystä.




Vartalossani:
Pidän lyhyydestäni.
Minusta on ihana katsella maailmaa hieman matalemmalta.
Pidän myös naisellisesta vartalostani
ja kapeasta vyötäröstä.

Luonteessani:
Lapsenmielisestä hulluudestani.




Vaatekaapissani:
Se on punainen!

Kotonani:
Koti on paras paikka.
Meillä on maailman rakkain koti,
jossa on hyvä olla.




Työssäni:
Saan tehdä sellaista työtä,
josta tykkään ja jota haluan tulevaisuudessakin tehdä.
Mahdollisuus oppia uutta
ja käyttää teollisuusompelukoneita.

Ystävissäni:
Minulla on maailman parhaat ystävät.
Tiedän,
että he ovat aina ystäviäni,
vaikka asuisivat toisella puolella maapalloa.

Perheessäni:
Meidän pieni perheemme on minulle tärkein asia maailmassa.
En luopuisi miehestäni,
enkä kissoistamme mistään hinnasta.
Pus!




Harrastuksissani:
Sirkustaiteiden harrastaminen saa täysin valtaansa tämän lapsenmielisen hattaraunelmoijan.
Ja mitä mahdolisuuksia se tuokaan tullessaan...
Jonkkaaminen ja tulileikit ovat pirullisen koukuttavia
ja hauskoja.
Rakastan myöskin käsitöitä,
niissä saan käyttää mielikuvitustani ja luovuuttani vapaasti.
Toivon,
että siitä aukeaa minulle joskus lisää ovia.

Kumppanissani:
Maailman paras, paras, paras mies.
Minun keuhko.
Voiko tällainen tyttö enää enempää toivoa,
kun on saanut itselleen toisen puolensa?
Mitään ei enää minulta puutu.

Lemmikeissäni:
Kaikki kolme kissaamme ovat valloittavia otuksia,
mahtavia, mutta täysin erilaisia persoonia.
Iso ja karvainen Selmapoika,
diivaneiti Pulmu
ja riiviöpentu Suukko,
joka tuhoaa ADHD-tarmollaan kaiken eteentulevan.
Parasta ovat hetket,
jolloin ne kaivautuvat kainaloosi kehräämään
ja kaipaavat hellyyttä.




Kielenkäytössäni:
Ikuinen pilkunviilaus ja punakynän kanssa kulkeminen
saattaa ärsyttää monia,
mutta olen ylpeä pakkomielteestäni hyvään tekstiin.
(Tosin alkavat pilkkusäännöt olla jo hieman ruosteessa...)

Musiikkimaussani:
Olen melko vastaanottavainen kaiken musiikin suhteen.
Radio on kiva kaveri.

Kotikaupungissani:
Kesällä Vanha Rauma on parhaimmillaan,
se on niin kaunis ja haaveilen meidän joskus löytävän sieltä eläkepäivillä asunnon.
Täällä on myös yksi harvinaisen ihana kirpputori.

Ruokavaliossani:
(Tämä onkin vaikea)
Olen kasvissyöjä
ja iloinen siitä,
että palautin ruokavaliooni kalan kesällä.



Lapsissani:
Se,
ettei niitä ole,
eikä niitä tule.

Naapureissani:
Vuokranantajamme kysyi hakiessamme tätä asuntoa,
ettei meitä haittaisi mahdollinen meteli tässä talossa.
Me emme ole hiljaisimmista päästä itsekään,
joten tilanne oli unelma.
Harvoin näin on käynyt.
Ja musiikki raikaa -
meillä ja naapurissa.
Eikä häiritse ollenkaan.

Nykyisessä elämäntilanteessani:
Se,
että kaikki on vihdoin hyvin ja on hyvä olla tässä.




Tulevaisuudessani:
Olen onnellinen ajatellessani,
ettei minun tarvitse pelätä tulevaisuutta.
Ja että saan jakaa sen mieheni kanssa.


(Kuvia arkistojen pölyisistä kätköistä)

torstai 29. lokakuuta 2009

Luovuus iskee aamuisin


Ennen sai aikaan vain öisin.
Kun muiden asunnot pimenivät,
minun ikkunaani syttyi valo
ja luomisvimma pyöritti minua hereillä aamuun saakka.

Nykyään saan aikaan aamuisin.
Otan töihin mukaan mustekynän ja paperia.
Kahvitauolla tuherran ja suttaan.
Joskus saan jotain aikaiseksi,
joskus en.

Joskus innostun,
enkä huomaa tauon loppuneen jo aikoja sitten.
Sitä saattaa hukkua omaan maailmaansa
ja mennä sekaisin mustekynän ihanasta tuoksusta.

Luovuus ja tyttö sammuvat kello yhdeksän illalla,
ihan niin kuin normaalitkin ihmiset.

Ihmeellinen tämä normaali päivärytmi.
Toisaalta mielenkiintoinen,
toisaalta pirullinen.

Joskus kaipaan vielä yövimmaa ja unettomuutta.
Aamuyön tunteja hereillä.
Sitä hiljaisuutta.

...

Ei,
en minä sitä kaipaa.
Minä vihasin sitä.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Raittiinilmanmyrkytys

Lauantain raittiinilmanmyrkytys,
kun miehen kanssa lähdimme kävellen hakemaan autoa toiselta puolelta Raumaa
(täällähän välimatkat ovat mitättömiä kävellen,
mutta ajatus reippailusta sai hetkeksi tuntemaan viluväreitä)

Matkatakiksi laitoin päälleni vanhan tupakkatakkini,
jonka olen vannonut pysyvän vain kotitakkina.
Tosin se lupaus rikkoutui jo viimetalvena.

Rönttö-oloon se sopii vain niin mainiosti.



Takki on raahattu kotiin SPR:n ilmaislaatikosta
(oi, minä rakastan penkoa niitä!)
ja yritetty värjätä kotona pesukoneessa mustaksi.
Tulos oli harmaanvihertävä.





Aamulla istuin jälleen kotiportaillamme päivän ensimmäisellä savukkeella.
Kahvikuppi lämmitti sormia
ja toppatakki kehoa.

Pieniä,
tärkeitä asioita tässä maailmassa,
jolloin soisi ajan hetkeksi pysähtyvän.



Kävelymatkalla näimme todella suuren lehtikasan,
johon olisi tehnyt mieli hypätä.
Ja kaiverretun kurpitsan.

Sellaisen minäkin haluan.



Loppuillaksi sohva on vallattu
ja televisiosta pyörii Happy Feet.
Mahassa hyörii lauantairuokaa
ja olo on kuin pingviinillä.

Pus.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Mekkoja (ja kenkiä) ei voi koskaan olla liikaa

Olen aika tyttö,
koska...

Olen tänään käynyt verikokeissa.
Tosin miehen käteä puristaen
ja unohtaen hengittää,
joka johti lievään pahoinvointiin myöhemmin.

Palkitsin itseni, reippauteni ja nestehukan kourissa kärsivän kehoni
ostamalla työmatkalla kylmää limsaa.
Oi autuutta!
(Vaikka se mies siinä taisi kaikkein reippain olla,
kun ei edes pyörtynyt minun vieressä)



Violetti pitsimekko ostettu muutama viikko sitten Seppälästä puoleen hintaan.

Roosan värinen hattaraunelmarakkausmekko eilinen löytö Hollywoodista,
3,00 euroa.



Korjattavaa ja ommeltavaa löytyisi moneksi viikoksi,
jos vain tarmoa löytyisi yhtä moneksi päiväksi:

Punainen raitakauluspaita: Kirpputori



Pientä korjausta odottava tummanpunainen mekko on löytö kirpputorilta,
josta maksoin suostuttelujen jälkeen neljä euroa.
Mekko on kuulemma kuulunut vakiokirpputorini omistajan äidille aikoinaan.
Tämän kuultuani rakastuin siihen vielä enemmän,
ja päätin,
että sen seikkailut jatkuvat minun kaapissani.

Ja minä takaan,
että ne seikkailut ovat hyviä.

Pallokuosinen kietaisumekko on uusimpia löytöjä kirpputorilta.
Yllätin itseni maksamalla siitä jopa viisi euroa,
joka on minulle yleensä liian suuri summa yksittäisestä kirpputorivaatteesta.
Mutta pallofriikahtaneena en voinut muutakaan,
enkä kyllä tuota perhoshihaista mekko-ostosta ole vielä katunut.



Olen myös...

- Saanut aikaiseksi korjata miehen äidin nahkahousut
(ja on muuten aika rouheat!)

- Hajoittanut melkein verenpainemittarin
ja vannonut,
etten enää väärinkäytä aromisuolaa ja salmiakkiautoja.

- Surrut aamulehden tilauksen loppumista.

- Syyttänyt pankkiautomaattia siitä,
että tililläni näyttää olevan 0,86 euroa rahaa.

- Jäänyt kotiin perjantai-iltana,
kun mieheni lähti rällästämään.

Oloni on ihan Möö.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Lääkärin määräämä

Onnenpillereitä,
jokaiselle päivälle:




Ehkäisee tehokkaasti syysmasennusta,
sikainfluenssaa,
puutostiloja ja väsymystä.

Saattaa aiheuttaa vakavaa riippuvuutta
ja jatkuva yliannostuksen nauttiminen äkillistä painonnousua,
rintojen suurentumista,
turvotusta ja lievää matkapahoinvointia.

Nautitaan mielellään hyvässä seurassa.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Jeesusmekko ompelukoneessa

Lauantain irtokarkkihuuma -
karkit näyttivät niin kauniilta siinä keittiön puhtaalla pöydällä,
suuressa kulhossa.

Maanantaiaamuna peilistä katsoi mustasilmäinen, väsynyt merihirviö
ja keittiön pöydällä lojui yksinäinen,
tyhjyyttä ammottava karkkikulho.
(Pää huutaa ja kiroaa,
suuni on kuin musta aukko)

Sokerihumalan hetkellinen nautinto,
ah!


Viikonloppuna sain korjattua uusiokäyttöön vanhan Jeesusmekkoni.
Sen nilkkapituinen helma ei oikein ole istunut minun makuuni
ja se on jäänyt vain kaappiini kummittelemaan.

(Jokaisella kunnon mekkotytöllä pitää kuitenkin olla myös yksi hippimekko,
ajattelen).



Tänäaamuna se pääsi heti päälleni työyhteisöön
ja Intianhuivi pelastamaan pakkasen sähköistämän pään.

Onneksi raaskin lyhentää helmaa,
tuntuu paljon mukavemmalta.



Jeesusmekko: SPR:n kirpputori




Viikonlopun aherrussaldoa:

Jämäpallokankaasta ommeltu mininappihame
ja tyttöjen kahvijuoruilureissulta ostettu käsilaukku eurolla.

(Huom: Olen ollut siis harvinaisen ahkerana,
irtokarkkikohmelosta huolimatta.
Hyvä minä).



Viikonloppuveljekset:



Tänään meidän piti käydä ostamassa silakoita kaupasta,
mutta kalasaalis jäi onnettomaksi,
koska silakan pahukset olivat jo loppuneet.
Päivälliseksi kaupasta lähti sen sijaan fetasalaattiainekset.

Huomenna on uusi silakkatarjous,
toivoa sopii,
että kalastus sujuu silloin paremmin.

Ja huomiseksi karkoitan myös sisäisen merihirviöni
ja olen oikein touhukas.

Sitäkin sopii toivoa.


lauantai 17. lokakuuta 2009

Pilttipurkkeja puun oksilla

Töissä oli eilen ihan perjantaifiilis:
Väsymystä,
keskittymishäiriöitä,
kahvia,
lakanoiden silittämistä,
kahvia,
siivoamista,
tuolien päällystämistä,
kahvia,
lisää väsymystä,
ja kellokin tuntui pysähtyneen.
(Vaikken minä huonoilla silmilläni edes näe kellotaulun viisareita)

Kotona minua odotti valmis kasvishernekeitto pöydässä,
kasa silputtua sipulia
ja mies häärimässä sekä siivoamassa.
Hernekeitot tyytyväisesti masussa minäkin piristyin
ja sain ajatuksen pihapuustamme,
pimeistä illoista,
pilttipurkeista
ja illalla saapuvista vieraista.

Lankakerä sekä sakset taskuun
ja rakastumaan:



Kynttilälyhdyt on koottu liimalakasta, pilttipurkeista ja tilpehööristä.

Ja ne paloivat kauniina myöhään yöhön asti.






Olohuoneeseen ja keittiöön ripottelin myös kynttilänvaloa.




Kukkamekko: Lindex
Kukka päässä: H&M

Taustalla kuolleet basilikat,
joita kukaan ei ole jaksanut viedä roskikseen.
Ehkä keväällä,
kun on aika istuttaa uusia siemeniä itämään.



Kissatytöt illan prinsessoina,
toisella rusetti kaulassa ja toisella kukkia hiuksissa.



Tänään vietän keikkalesken lauantaita.
Ajattelin rakentaa tänne Puuhamaan.

Tiskikone odottaa tyhjentäjäänsä,
pyykit pesukonetta,
sormet halajavat kankaita ja villalankoja,
mustekynää ja paperia.

Pöydällä tuoksuu serkun eilen tuomat pullat.

Taidan mennä ensin keittämään kahvia.

torstai 15. lokakuuta 2009

Punaisia kirsikkaunelmia

Eilen lapsen odotus palkittiin.

Yöllä nukuin levottomasti,
puhuin unissani miehelle kaiken maan ja taivaan väliltä,
kunnes lopulta heräsin kahvin tuoksuun sängyssä.

Kahvia peittojen alla,
sydänpipari tarjottimella,
pimeä huone ja kynttilänvalo.

Ja se yllätys.
Itku tuli.






Kauan haaveiltu tatuointi odottaa nyt ottajaansa,
tissit ovat yhtä malttamattomina kuin minä.

Miten maltan odottaa yli kuukauden?

Olen niin innoissani,
paras lahja ikinä,
minkä tämä tyttö voi saada.

(Kutkuttaa, kutkuttaa...)



Tänään sain korjailtua halvan kirpputoripaidan.
Pienensin sivusaumat ja hihat
sekä ompelin viininpunaisen rusetin kauluksen alle.

Tykkään,
että lopputuloksesta tuli piristävä.
Hamuan lisää vanhoja kauluspaitoja kirpputorilta tuunattavaksi.
Mielessä on monta toteutettavaa ideaa niiden varalle,
mielikuvitus taas lentelee.



Sain myös valmiiksi vaaleanpunaisen hartiahuivin,
jota olen virkkaillut joululahjat mielessäni.
Pörrölanka tekee siitä ihanan ison ja muhkean,
ja tekisi itsekin mieli sukeltaa sen syliin.

Nyt menen uneksimaan sänkyyn tulevasta tatuoinnistani
ja raahaan mukaani kutimet
sekä muutaman kissan lämmittämään miehen puolta sängystä.
Tuo kun riekkuu vielä jossain kylillä;
hiton koululaiset ja syyslomat.

Mutta eiköhän se hömppänä sieltä jossain vaiheessa kapua naisneronsa kylkeen <3

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Voihan pipari

Syksyn ensimmäiset kynttilät on tänään sytytetty,
etukäteissynttärikakku leivottu ja
kummitäti ja lapset kahvitettu.

Aamulla lehteä hakiessa lämpötila oli nollassa,
ruoho kohmeaa
ja nenää kipristeli.
Mieleen tuli kesäaamut kotiportailla,
auringon lämmittäessä kasvoja
ja kahvin maistuessa onnellisuudelle ja rakkaudelle.

Oli niin hiljaista ja
sydän tykytti elonmerkkejä rinnassa.
Kahvi tippui keittiössä.



Näitä sydänpipareihin minä olen rakastunut meidän lähikaupassa.

Ja minä olen luvannut itselleni,
että saan ostaa niitä sitten,
kun täytän vuosia.

Eilen kävin kaupassa,
oikaisin pihan poikki,
juoksin tien yli
ja toin käsilaukussani piparirasian kotiin.
Vaaleanpunaisia rakkauspipareita.




Plussaa oli,
että ne myös maistuivat mielestäni hyvälle.

Tuu Syliin -paita:
www.syomishairioliitto.fi



Tämän vuoden ehdottomasti paras kortti!

Minä vain vuosi vuodelta selvästi nuorenen.

Onhan se tietty totta,
että seuraavat kolme päivää olen vielä 21-vuotias...



Päädyin leipomaan aikaisille synttärivieraille omenapiirakan.
Parempiakin on ehkä leivottu ja maistettu,
mutta ihan kelpo piirakka tuo kuitenkin oli
ja näytti kelpaavan vieraillekin.

Omenapiirakka:

Pakastealtaasta piirakkapohja
1 iso omena
3 dl maustamatonta jukurttia
0,5 - 1 dl sokeria
1 rkl vaniliinisokeria
2 munaa
Päälle ripoteltu hieman kanelia

Uuni 200-astetta,
n. 30-40 min.


Ps...



Salaattikin voi tarpeeksi kasvaessaan näyttää tältä.
Kaikkea sitä oppii,
kun vanhaksi tulee.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Kärsi, kärsi, niin kirkkaimman kruunun saat!

Perjantai oli prinsessapäivä.

Kruunu vinossa ja helmat suorassa,
pinkkejä keksejä pöydällä,
tikkarikakku,
kynttilöitä,
kissalautaset
ja kaksi todellista rinsessaa.







Kruunu meni hukkaan,
mutta molemmilla kengillä olen sentään tullut kotiin.

Todellisen prinsessan arvon tietää,
jos patjan alle sujauttaa illalla herneen
ja aamulla jalat ovat ihan mustelmilla.

Meidän patjan alla on varmasti miljoona pientä hernettä,
koska minulla on kämmenessäkin mustelma.



Ystävän prinsessakääreisiin sujahti syksyn ensimmäiset kudintyöt,
lapaset ja villasukat.

Kortissa oli Ruusunen
ja toivottiin ikuista ystävyyttä.



Oikeaan synttäripäivään on vielä viisi päivää,
ja minä muutun päivä päivältä enemmän lapseksi.
Yritin jo epätoivoisesti siirtää syntymäpäivääni tähän aamuun,
mutta se ei miehen mielestä ollut mahdollista.
Eikä se suostu edes kertomaan,
saanko synttärilahjaksi mitään...

Ensin on syntymäpäivä,
ja sitten minä alankin jo odottaa kärsimättömästi joulua.


(Punainen mekko: Kirpputori)

torstai 8. lokakuuta 2009

Karpolla on asiaa

Minä tykkään hirviästi:

Miehenihanuudestani, kissoista (erityisesti meidän kolmesta karvahelvetistä),
maitokahvista ja isoista kahvikupeista, muumeista ja piiretyistä,
hyvistä kirjoista, käsitöistä ja kaikenmaailman askartelu-paskartelusta,
salmiakkiautoista ja oranssista limsasta,
täydellisistä omenoista ja talven appelsiineista,
lyhyistä helmoista, pitseistä ja röyhelöistä,
prinsessaleikeistä, suudelmista, tequilasta,
korkokengistä, satiinilakanoista,
rumista yöpuvuista, taikinasta ja leipomisesta,
serkusta ja ystävistä, makuupusseista,
miehen laulusta, jonkkaamisesta ja tulileikestä,
punaisesta, huulipunista, kalpeasta ihosta,
pmmp:stä, ristisanoista, puhtaan pyykin tuoksusta,
kanelista ja aromisuolasta,
tatuoinneista ja olkapäistä,
yllätyksistä ja ketsupista.



Karpo pääsi kesälomalta ulkoilemaan
ja peittämään laiskan suihkussakävijän likaisen hiuskuontalon.

Hattu, tunika ja säärystimet: H&M
Huivi kaulassa: Syntymäpäivälahja
Takki ja kiilakorkokengät: Kirpputori
Mukavasti mukana roikkuvat lapaset: Lahjana saatu ystävältä
Johnny Depp -laukku: Thaimaan tuliainen
(Olin joskus ihan varma, että olen Deppin elämän nainen
ja me vielä löytäisimme toisemme)



Minä hirvityn:

Kastemadoista, herätyskelloista ja kaikista kelloista seinillä,
pahentuneesta maidosta, rikkinäisistä lampuista kotona,
imurista, viskistä ja piimästä,
suihkusta, unettomuudesta, meikkivoiteen loppumisesta,
huonoista tv-ohjelmista ja itseasiassa koko telkkarista,
rahanmenostani, liian humalaisista miehistä,
marjojen siemenistä mehukeittopurkin pohjalla,
raejuuston liemestä, kynsien pureskelustani,
kirppisten liian korkeista hinnoista,
kissankarvoista mustissa sukkahousuissa,
kuulakärkikynistä, ihonhoitotuotteista,
mikrosta,
sienistä ja hirvikärpäsistä.



Yökissana yhtenä päivänä töissä.

Paita kirpputorilta ja kuva maalattu mustalla kangasvärillä.