Päräyttävää!

Tänään se päräyttää!

Katkonainen yö takana,
perhosentoukkia mahassa,
adhd-villitystä ilmassa.

Pyörin,
hyörin.

Punaiset kengät kassissa,
mustat kengät kassissa,
sandaalit kassissa,
valkoiset kengät kassissa.

Huulipunaa,
korsetti,
irtoripset,
tulennielentäkepit ja nesteet.
Sytkäri taskussa.

Ja vaikka minä kaatuisin lavalla,
vaikka minä sytyttäisin koko baarin palamaan,
vaihtuu se vuosi siltikin.

Hyvää Uutta Vuotta Kaikille!


(Rauma, Hovi:
Sirkusorkesterin Ihmeellisen Uudenvuodenyön
aloittaa Matti Mustosen Ihmeellinen orkesteri
ja keskiyön jälkeen lavalle nousee Sirkusorkesteri)

Joulun odotusta VHS-soitin kainalossa

Kaikki kalenterin luukut repsottavat auki suut ammollaan.
Vuoden hirveimmät hirviöjoulupiparit ovat koristeltuina keittiön pöydällä.
Tytön oma joulupukki lähti juuri kilisten ovesta,
illan viimeinen paikka on meillä kotona.

Onni on olla.
Kotona.
Ja rakastaa.

Joulua on odotettu juhlimalla pikkujouluissa.

Minä sain onginnassa vanhan kunnon VHS-soittimen,
jota varjelin kuin kalleinta aarretta sylissäni koko illan.
Niin tärkeä asia se oli minulle,
että sen jättäminen baarin narikkaankin tapahtui sydän verellä.

Nyt se on meidän keittiön lattialla.
Kyllä sen mies vielä meille asentaa.
Ei vain ole yhtään VHS-videota.

Voisin katsella vain lumisadetta
ja heilua nostalgiahuuruissa.

Tein joulun alla kuivatuista appelsiinilohkoista kaulakoruja.
Ihastuin niihin.
Haluan tehdä niitä lisää.

Ehdimme aamulla katsoa televisiosta Lumiukon.

Sen,
jota katsottiin aina lapsena,
kun odottaminen tuntui liian pitkältä.

Eikä odottaminen ole yhtään sen helpommaksi käynyt vieläkään vuosien jälkeen.

Pientä jännitystä mahassa,
lapsenmielisyyttä parhaimmillaan.
Ja kuitenkin on niin rauhaisa ja tyyni olo;
kaikki on niin hyvin.

Ihanaa Joulua Kaikille.

Mau.

Radiotaajuudella

Minä menen tänään radioon.
Taajuus on Radio Ramona,
Rauman paikallisradio.

Ääni ei kulje ja tukka sähköistyy ajatuksesta.

Ai,
mitä siellä ei saa sanoa?




Sirkusorkesterin jäseninä
ja häämöttävän uuden vuoden -keikan lähestyessähän
meitä miehen kanssa pyydettiin sinne jutustelemaan.

Sirkusorkesteria voi edelleen käydä kuuntelemassa
täällä.

(Sirkustirehtööri ja monitaiteilijamme Aksu)


Sotkeudun johtoihin ja kuulokkeisiin.
Juon pannukahvia
ja iltapäivällä ompelen kuin hullu.

Joulu kylpyhuoneessa

Minä olen rakastunut jouluun uudestaan.
Rakastan sitä sellaisena,
jollaisen me siitä teemme mieheni kanssa.

Minulle se on jouluvaloja,
kuusi,
joka on koristeltu muumien tapaan.
Hautausmaan kynttilämerta,
rakkautta ja lapsenmielisyyttä.
Ehkä hieman suklaatia ja hirviöpipareita.
(Ja fetasalaattia;
se on minun perusjouluherkkuni)


Olen hyörinyt joululahjojen kimpussa viikonlopun.
Minulla on tapana tehdä melkein kaikki lahjat itse,
kuin myös pakettikoristeet ja -kortit.
Silloin tuntee antavansa jotain enemmän henkilökohtaista toiselle muistoksi.

Ei joulun odottaminen ole aina tuntunut näin kutkuttavalta.
Mahanpohjassa kutisee jokaisena aamuna,
kun saan avata taas yhden luukun kalenterista...

Ei enää kauaa.

Kun äänet kaikkoavat

Korvatulpat -

sellaiset keltaiset ja pehmeät,
joita isä toi joskus töistä kotiin pyynnöstäni.
Joilla joskus yritin epätoivoisesti nukkua yöni toisen kuorsauksen häiritessä hiljaisessa rakennuksessa.

Päässä humisee,
kuulee omat sydämen lyöntinsä.
Kuulee hengityksensä korvissaan.

Äänet kaikkoavat,
kuin tulisivat seinän takaa,
vaikka näkee edessään meluttavan.
Näkö tuntuu sumenevan äänien tavalla;
se hetki juuri ennen pyörtymistä.

Humisee, humisee -
Psykoosin rajatila!

Pienenä minä pidin niistä,
ihmeellisiä,
aikuisten juttuja.

Kumpi lienee oleellisempaa,
vaalia kuuloaan,
vai mielenterveyttään?

Lumi satoi maahan.
Minä tein lumilyhdyn pihaan,
pistin sinne kynttilän,
joka sammui hetken kuluttua.

Löysin prinsessasuklaata kaupasta,
ulkoilutin mustia kissoja kaupungilla,
pyörin lumihangessa muumihameessa ja kesäkengissä.
Varpaat jäätyivät,
sormet jäätyivät.
(Eräs vanha nainen joskus sanoi minulle,
että jos kädet ovat kamalan kylmät,
on sydän aina lämmin.)

Paketoin joululahjoja,
tein kortteja.
Tunsin olevani kuumeinen ja houreinen lämpömittarin näyttäessä vain 36,6.
Kävin avaruudessa ja satumaassa hetkellisesti.

Siellä käyn aina tuntiessani olevani kuumeessa.

Todellinen Rinsessa

Olen tänään tavannut rautarouvia,
kävellyt räntäsateessa,
tapellut hiuksieni kanssa,
kulkenut kaupungin läpi housut jalassa,
ostanut meille liput joulusirkukseen (luistelua ja tulta!),
juonut paljon kahvia ja ollut silti uupunut,
ommellut,
tutustunut rautavanteeseen,
kuullut jäätelöauton soittavan kellojaan,
todennut meillä olevan suklaajäätelöä pakastimessa,
itkenyt tuhotun prinsessajoulupaperin perään
ja kuunnellut tangoa makuupussin alla.

30 sekunnin luonnos
ja sur sur:
Pitsiä, sukkanauhoja, röyhelöä
ja minä tykkään.

Ostin herneitä kaupasta;
jokaiselle Todelliselle Rinsessalle.

(Meillä herneitä on patjan alla ehkä miljoonia.
Yö oli katkonainen
ja aamulla oli polvessa iso ja kipeä mustelma.)

"Kärsi kärsi,
niin kirkkaimman kruunun saat!"

Joulukuun Kuudes

Joulukuun kuudes.

Itsepäisyyspäivä.

Täytyy tunnustaa,
että meidän piti käydä internetin ihmeellisessä maailmassa tarkistamassa,
minä vuonna Suomi itsenäistyi.
Ja tiedän tekeväni sen jälleen ensi vuonna uudestaan.
(Valikoiva muisti.)



Minulle joulukuun kuudes oli muumikalenterin luukun avaaminen.

Olen aivan varma,
että jos asuisin yksin,
olisin jo aikoja sitten avannut kaikki kalenterin luukut
ja säilönyt pienet suklaat kerralla parempiin suihin ja mahoihin.
Kärsimättömyys ja kohtuuttomuus ovat paheitani,
yhdet miljoonista.

Joulukuun kuudes on myös aamukahvin keittämistä neljältä muusikonretaleelle,
jotka heräilivät olohuoneestamme.
Kuka lattialta,
kuka sohvalta,
kuka minun vierestäni.

Se on kylmää limsaa huulilla,
tylsistymistä,
Sooloilua sohvalta käsin,
kiehnäämistä,
vaatekaappiin piiloutumista
ja siellä hihittämistä.

Se on kävelyä huoltoasemalle käsi kädessä,
hieman linnan juhlia
ja paikallislehden selaamista yömyöhään peiton alla.

Sellainen on minun joulukuun kuudenteni.

Tänne tuli Taikatalvi.

Onko se vain minun mielessäni,
vai olivatko ihmiset oikeasti paljon perteämpi lumen sataessa maahan
ja pakkasen narskuessa kenkien alla?


p.s

Haluaisitko tietää muumihahmojen nimiä eri kielillä?

Klikkaa ja naura.

Ikkunoista näkee pihamaan, siellä on puutarha

Kävimme eilen allekirjoittamassa vuokrasopimuksen Sirkusorkesterin treenikämppään.

Vanha ja räihnäinen.
Ihan täydellinen!

(Portaat toiseen kerrokseen,
betonia,
kylmää ja pimeää.
Likaista ja tunkkaista.
Ovessa lukee Askarteluhuoneen olevat ylimpänä.)

Lankakiemuroita töistä:

Kamalia lankoja,
liian isoja koukkuja.
Hermojen menetyksiä,
luopuminen täydellisten rintakukkien ajatuksesta.

Koukun suhinaa
ja kahvia.
(+ Kuollut rotta jossain seinän välissä.
Sen hajuun alkaa tottua)

Tänään nahkasohvan päällystämistä sormet rakkuloilla.





Ps.
Joku on varastanut meidän talipallon.