Kylmää kahvia ja sylillinen aikaa

Sinä aamuna,
kun me miehen kanssa tanssimme aamun aikaan olohuoneen lattialla,
hikipäisinä ja väsyneinä -
sinä aamuna,
aamukahvin aikaan,
meidän kahvinkeittimemme lähti keltaisten kahvinkeittimien taivaaseen.

Jonkun vanha keitin keittää minun uudet aamukahvini.
Se on sininen ja kovaääninen.

Se keittää kylmää kahvia.

Kylmää kahvia ja jäätynyt maa.

Niin se kaunistaa,
joku sanoo.

Mutta minun naamani menee irveeseen
ja kupin pohja ui haaleasta kahvista,
jota ei edes mikro pelasta.

Minä poljen tukka hulmuten töihin,
täytän kuppini vastakeitetyllä kahvilla
ennen kuin ehdin riisua edes talvitakkiani.
Ja minä tunnen sen höyryävän kasvoilleni,
minä tunnen sen lämpimän tuoksun,
ja minä voin herätä.
(Ja etuhiukseni suoristua)

Kuumaa kahvia.
Tilkkasella maitoa.

Minä pyörittelen aikaa sormissani.

Katselen puiselle pöydälle aseteltuja,
kiemuraisia viisareita
ja paperille piirrettyjä muotoja.

Viivoja,
tunteja,
minuutteja.

Puuta,
sahaa,
hiontaa.

(Saanko upottaa siihen peilejä?
Ai
liian kunnianhimoista, vai?)

Miksei minun kellossani saa olla kymmentä eri viisaria,
minä mietin.

Viisareita melkein jokaiselle tunnille.

Odottavan aika on pitkä,
kellon tikitys tekee sydämeen rytmihäiriöitä,
ja viisarit sormissani,
minä tunnen olevani liian sidoksissa tähän maailmaan ja aikaan.

Minä en halua tehdä aikaa.

(No,
saako siihen upottaa sakset?
Entä ne kymmenen viisaria?
Ai,
jotain rajoja pitää olla, vai?)

Aika on niin helvetin rajattua,
etten minä pysy sen tahdissa.

Minä haluan pysäyttää kellot.
Minä haluan olla ajaton nainen.

Kulumaton ja ikuinen.

Kerjäläistyttömekko

Kuinka pahasti ihminen voi tilkkuuntua?

Hyvin neuroottisesti.

(Tilkkumekko ommeltu erivärisistä satiini-,
pitsi- ja samettikangaspaloista.
Koen suuruudenhulluuden, perfektionismin ja onnistumisen riemun oireita)

Älppäreitä päivälliseksi!

Päivän uunituoreena reseptinä tarjoillaan
roskiksesta löytyneitä,
uunissa hyvin haudutettuja levykulhoja:

Lämmitä uuni sataan asteeseen
ja aseta levy uuninkestävän kulhon päälle,
joka on hieman pienempi kuin itse levy.

Levyn päälle kannattaa vielä pistää uuninkestävä purkki,
joka painaa levyn keskustaa sulaessaan kohti kulhon pohjaa.

Levyn sulamiseen menee n. 4-8 minuuttia,
jonka jälkeen kulhoa voi vielä uunista otettuaan
muokata käsin.
Levyn muokkaaminen kannattaa tehdä hanskat kädessä,
koska levy on petollisen kuuma tultuaan uunista.

Anna levyn jäähtyä
ja täytä kulho esimerkiksi isoäidin helmikoruilla
tai pipareilla.

Kutsu kaikki ystäväsi levykulhopäivälliskutsuille;
mikä loistava syy viettää ihanaa päivää ihanien ihmisten kesken.

Kierrätystä parhaimmillaan:
näitä minä haluan lisää!

Laa la laa,
dyykkaamaan,
laa la laa...

Mustat hiukset jo vuodesta 1987

Hyvää Rinsessapäivää Minulle!

Rinsessapäivistä on pienet tytöt tehty:

Herneistä patjan alla,
ilmapalloista,
prinsessakakusta ja vaaleanpunaisesta marsipaanista,
kahdestakymmenestäkolmesta kynttilästä
ja niiden sammuttamisesta yhdellä puhalluksella,
toivomuksista,
vanhasta pullapitkosta kynttilöiden alustana,
aarrekartasta,
jossa on monta rastia
ja yhtä monta lahjaa.

Kruunusta,
joka valuu otsalle.

Autossa minä rutistan naamani kurttuun,
ja kysyn mieheltäni,
joko minulla on hirveästi ryppyjä.

Vaikkei minusta tunnu yhtään liian vanhalle
olla 23-vuotias.
Tänään se tuntuu ihastuttavalle iälle.

Minä nautin syntymäpäiväjuhlista kuin pieni lapsi
ja haen yhden siivun lisää maailman parasta,
vaaleanpunaista kakkua.

Minä olen hirveän onnellinen.

Ja minun mahani on vaaleanpunaisessa marsipaanihumalassa.

Ensimmäinen

Aamulla ikkunat ovat susimustat.

Minä verhoudun punaiseen,
pehmeään aamutakkiin,
jonka hihat ovat valtavan kokoiset
ja herään keittämään kuusi kuppia kahvia.

Ripottelen mandariinin kuoria peiton päälle
toivoen,
että niiden tuoksu jäisi kiinni lakanoihin
ja tulisi minun uniini.

Ensimmäinen koulupäivä saa jännityksen kuplimaan mahassa
ja varpaat kipristymään odotuksesta.

Perehdytyksessä huomaan,
että minun takkini on likainen.
Yritän huomaamatta raapia raidoistani pois pieniä tahroja.

Huoneissa tuoksuu maali
ja pienessä keittiössä kahvi.

Minä hion käteni kovemmiksi,
pieni osa kerrallaan,
koivutuolin pintaa sileäksi ja värivirheettömäksi.

Hengitys kuumenee suojamaskissa
ja puupöly muuttaa minut kauttaaltaan valkoiseksi.

Minä muutan väriä,
hion kärsivällisesti,
opettelen kärsivälliseksi.
Niistän nenästäni pölyt.

Puun pinnan hiominen on peloittavan kaunista.
Minua hieman pelottaa käsitellä sitä käsin.
Etten satuta sitä.
Etten hio siihen koloja.

Mutta minulla on aikaa opetella.

Ensimmäisen koulupäivän jälkeen olo on raukea.
Enkä malttaisi odottaa huomiseen.

Pariisin Kevättä ilmassa

Minä matkustin Pariisin Kevääseen;
pakkasin laukkuuni kutimet ja kaukosäätimen,
villasukat ja korkokengät.

Matkalla minä kudoin sormeni vanhan naisen sormiksi,
koliseviksi ja kipeiksi.
Langat ovat hiertäneet kovettumia ihon pintaan.

Vanhan naisen kovat kädet.

Minä katselin linja-auton ikkunasta ohi kulkevia maisemia,
näin sen huoltoaseman,
josta hain joskus aina aamukahvini.
Pahvimukit pesin kotona
ja myyjät tulivat tutuiksi.

Näin sen puisen,
ränsistyneen talon
ja maanrajassa olevan pienen ikkunan.

Siellä minä vietin yhden talven,
kellariasunnossa,
jossa haisi kosteus ja perunat.
Jonka suihkusta ei tullut lämmintä vettä
ja piha tulvi sateisina päivinä.

Jossa minä ajattelin rappioitua,
aloittaa aamuni viinillä
ja kirjoittaa taiteellisia sanoja paperille.
Kirjoittaa tuhansia kirjoja.
Ja juoda vielä enemmän viiniä.

Siellä minä ikävöin ja liukastelin yhden talven ylitse.
Kääriydyin turkikseen
ja heitin imurini pakkaseen.

Unohdin kirjoittaa
ja ehdin juoda vain yhden viinipullon.

Matkallani minä kudoin,
kudoin,
kudoin.
Kudoin sukat valmiiksi
ja annoin langan hiertää sormiani,
joitteivat muistot hiertäisi minua.

Minä annoin Pariisin Kevään liimata tukkani hiestä kiinni niskaan,
annoin korkojeni kuljettaa jalkani kipeiksi,
annoin kahvin lämmittää,
naurun satuttaa poskia.

Lauantaina minä istun ystäväni vieressä matkalla takaisin kotiin;
samat maisemat jäävät taaksemme,
perunakellari ja huoltoasema.
Pariisin Kevät.
Minun ystäväni täyttää lasten ristikkoa puuvärikynällä.
Vetää viivaa paperiin löytääkseen labyrintista aarteen.

Minä kudon sukkaa
ja olen matkalla kotiin.
Maailman parhaassa seurassa.

Seikkailujen välissä on hyvä hengähtää kotisohvalla,
hyvin valikoitujen irtokarkkien sokeroidessa huulia.
Maistaa seikkailujen kaikki miljoonat maut,
maistaa ihana koti-ikävä.