Pariisin Kevättä ilmassa

Minä matkustin Pariisin Kevääseen;
pakkasin laukkuuni kutimet ja kaukosäätimen,
villasukat ja korkokengät.

Matkalla minä kudoin sormeni vanhan naisen sormiksi,
koliseviksi ja kipeiksi.
Langat ovat hiertäneet kovettumia ihon pintaan.

Vanhan naisen kovat kädet.

Minä katselin linja-auton ikkunasta ohi kulkevia maisemia,
näin sen huoltoaseman,
josta hain joskus aina aamukahvini.
Pahvimukit pesin kotona
ja myyjät tulivat tutuiksi.

Näin sen puisen,
ränsistyneen talon
ja maanrajassa olevan pienen ikkunan.

Siellä minä vietin yhden talven,
kellariasunnossa,
jossa haisi kosteus ja perunat.
Jonka suihkusta ei tullut lämmintä vettä
ja piha tulvi sateisina päivinä.

Jossa minä ajattelin rappioitua,
aloittaa aamuni viinillä
ja kirjoittaa taiteellisia sanoja paperille.
Kirjoittaa tuhansia kirjoja.
Ja juoda vielä enemmän viiniä.

Siellä minä ikävöin ja liukastelin yhden talven ylitse.
Kääriydyin turkikseen
ja heitin imurini pakkaseen.

Unohdin kirjoittaa
ja ehdin juoda vain yhden viinipullon.

Matkallani minä kudoin,
kudoin,
kudoin.
Kudoin sukat valmiiksi
ja annoin langan hiertää sormiani,
joitteivat muistot hiertäisi minua.

Minä annoin Pariisin Kevään liimata tukkani hiestä kiinni niskaan,
annoin korkojeni kuljettaa jalkani kipeiksi,
annoin kahvin lämmittää,
naurun satuttaa poskia.

Lauantaina minä istun ystäväni vieressä matkalla takaisin kotiin;
samat maisemat jäävät taaksemme,
perunakellari ja huoltoasema.
Pariisin Kevät.
Minun ystäväni täyttää lasten ristikkoa puuvärikynällä.
Vetää viivaa paperiin löytääkseen labyrintista aarteen.

Minä kudon sukkaa
ja olen matkalla kotiin.
Maailman parhaassa seurassa.

Seikkailujen välissä on hyvä hengähtää kotisohvalla,
hyvin valikoitujen irtokarkkien sokeroidessa huulia.
Maistaa seikkailujen kaikki miljoonat maut,
maistaa ihana koti-ikävä.