Leikkiä tulella

Kesän viimeisiä viikonloppuja vietettiin mökkeillen auringon lelliessä meitä.
Musiikki raikasi,
erilaisia jonkkaustavaroita lenteli ilmassa,
kuohari kupli lasissa ja huulilla,
saunottiin kynttilöiden valossa
ja jotkut hullut uskaltautuivat vielä uimaankin.
(Minä en,
hauet puree ja kalat pissii veteen)



Kovin miehisen oloisena lähdin viikonloppuun liikkeelle.
Kassiin ei ollut pakattuna ainuttakaan hametta tai sukkahousua.
Hamelomaa muutaman kerran vuodessa.

Mustat housut: Miehen kaapista (H&M)
Niittivyö: Citymarket
Musta t-paita tilattu Syömishäiriöliitosta
(Tuu Syliin -teksti on aikas hellyyttävä)
Huivit: Kirpputorilta

(Katkeroituneena jouduin siirtymään housuineni kuskin paikalta pois ennen lähtöä.
Yritys on edelleen kova, että JOS saisin opetella ajamaan edes HIEMAN.
Mies ei lämpene ajatukselle,
minun pitäisi kuulemma ensin oppia ajamaan sitä pyörääkin kunnolla...)




Tulileikkejä mökillä.

Syksyn pimenevissä illoissa on jotain hyvääkin...

Tänään kotiuduimme suoraan sohvalle juurruttamaan itseämme olemattoman tv-tarjonnan pariin.
Ruokaa, toisen varpaita kainalossa ja kudin kädessä;
sunnuntain laatuaikaa parhaimmillaan.

Ja minä olen kuin Appelsiini

Kaksi päivää appelsiinien kääntelyä ja kuivattamista uunissa,
tunteja, tunteja, tunteja.
(Muutama omenansiivukin eksyi kokeilumielessä joukkoon oranssihtavaan)

Hieman sokeria päälle,
kuulemma väri säilyy paremmin.
Tiedä häntä sitten.

Hieman tuoretta appelsiinia omaankin suuhun,
sulaa, makeaa - taivas.



Ja kuivat, suloiset appelsiiniviipaleeni viimein uunista ulos.

Askartelulakkaa ja lankaa ja näpertelyä tiedossa.
Tätä lisää!
(Ihan jouluakin ajatellen)

Ihan muumina

Maanantai.
Ja kello soi aamusti.

Tuli ihan kouluaamut mieleen muutaman vuoden takaa;
väsytti ja ulkona oli kylmä ja hämärää.
Suuri kuppi kahvia ja inhoittava herätyskellon ääni.
Vaatteet ja hiukset,
hampaat, kassi, kengät
ja ulos viileään ilmaan.
Vielä yksi tupakka.

Tosin lähdin työhaastatteluun koulun sijasta.

Ja nyt odotan huomista jännittyneenä.



Punainen pallopaita ja musta vyötärötyllihame: Kirpputorilta
Kokonaisuuteen lisäsin vielä Halensin punaiset solkikorkkarit.


Minä ja mieheni olemme ihan muumihulluja.
Olen jo pitkään kehitellyt päässäni ajatusta leikellä vanha muumilakanani
ja tehdä siitä jotain meille.
Tarvittiin vain ripaus kärsivällisyyttä minulta
ja paljon enemmän kärsivällisyyttä mieheltäni,
jotta löysin tämän "hukassa" olevan lakanani ja sain alkaa ommella sitä.
(Se oli ihan lakanakaapissa, niin kuin kaikki muutkin lakanamme)

Vaaleankeltainen muumilakana on lapsuudesta.
Miehelle ompelin siitä yökkärihousut
ja itselleni kellomekon,
jossa on erikseen korsettimainen yläosa niskalenkillä
ja lyhyt vyötärökellomekko.

"Jos minulla olisi tarpeeksi pieni poikaystävä, olisin minäkin kevytmielinen..."
(Pikku Myy)

"Se on psykosomaattista, yläpää ei tunne pelkoa, mutta alapää tutisee."
(Nipsu)

Alle lisäsin vielä H&M:n lastenosastolta ostetun valkoisen tyllihameen
ja ylempään kuvaan GT:n vyötärövyön.


Nyt sängyllä odottaa iso kasa kirjastosta lainattuja sirkuskirjoja sekä
käsityölehtiä, jotka tarvitsisi kaavoittaa,
olohuoneen lattialla makaa keskeneräinen kudin,
uunissa on appelsiinia ja päässä ajatuksia tulevista ompelutöistä...
Ihana touhotuksen tunne käsissä ja jaloissa.

"Älä vingu, riittää että tuuli vinkuu!"

(Pikku Myy)

Talviunta kellarissa

Minä en halua mennä yksin kellariin.

Liian jyrkät portaat,
pimeää,
kylmää,
kosteaa,
hämähäkinseittejä
ja kärpäsenraatoja.

(Tule minun kanssani kellariin,
koska minä pelkään siellä)

Entinen asuntoni oli sellainen pieni perunakellari,
vanhassa puutalossa,
kivijalan kupeessa.

Ensimmäisenä päivänä siellä oli kylmää, likaista ja haisi perunoille.

Myöhemmin siellä oli patterit täysillä, likaista ja haisi edelleenkin ummehtuneelle.
Lämmintä vettä ei koskaan ollut tarpeeksi
ja lattia narisi.
Ja se piha oli helvetin ruma ja ankea.

(Minä ajattelin, että se on vain suhtautumiskysymys,
että rumuus on kaunista,
että siitä saisi hyvän kodin)

Pimeää siellä ei ollut,
mutta pieniin ötököihin saattoi joskus törmätä.

Viihdyin siellä talven yli.
Jätin imurini ja vaaterekkini pihan roskikseen lähtiessäni.

(Ei tullut prinssiä valkoisella ratsulla,
mutta elämäni mies vihreällä mersulla
ja vei minut Oikeaan Kotiin)

Kaipaan vain sitä täydellistä aamukahvia,
jota sai tien toisella puolella olevasta huoltoasemasta.
Iso muki, paljon maitoa ja aina sama myyjä.

Hei hei, sohva.
Pääset kellariin nukkumaan talviunta.
(Teit työsi hyvin, kunnes kissa käytti sinua hiekkalaatikkonaan)

Lyhyt paljettijakku: Tilattu H&M:stä
Musta paita ja musta minihame: Kirpputorilta
Niittikengät: Tilattu Ellokselta

Meillä asuu nälkäisiä päästäisiä

Jäähdytän aina paahtoleivät ikkunalaudalla.

Ja mustikkamuffinsit.

(Mustikkapiirakan syöminen salaa on yksi maailman vaikeimpia asioita)



Olen tullut siihen päätökseen,
että meillä on pakko asua päästäisiä.
Pieniä, nälkäisiä ja näkymättömiä.

Vai miksi meidän eilenleivotusta kasvispiirakasta ei ole enää tänään mitään jäljellä?
Ja miksi limsa on aina loppu,
vaikka sitä ostaa päivittäin?

Ne on niitä päästäisiä.

Siksi meillä on myös varmaan aina niin sekaista.
Ne eivät koskaan siivoa jälkiään.



Puhtaasti kotimaista kissaa.
Ja puhtaan kotimaisia kissaunia.

Meidän kodissa,
joka ei ole puhdas.

Minun ompelukoneeni surrutti eilen yöllä pilkullisesta kankaasta vyötärölle solmittavan koristevyön.

Pilkullisen kankaan ja joustamattoman tukikankaan väliin silitin paksun liimakankaan tukemaan leveää vyötä.
Eteen on kiinnitetty mustia sirkkoja,
joista saa pujoteltua haluamansa nauhan.



Mustia sirkkoja löytyi valmiiksi kotoa,
ja niiden pistäminenkin onnistuu kotikonstein tuollaisella kuvan härpäkkeellä.

(Käyttöohjeessa olisi toki voinut lukea,
että ronski voiman- sekä vasarankäyttö sallittua,
jopa hyvinkin suotavaa)

Loppuillan tavoitteena on pistää vielä muumeja silitysraudan alle,
ottaa Mika Waltaria sänkyyn ja siirtyä muumimaailmasta Sinuhen aivoituksiin.

Pus.

Poljetaan, poljetaan...

Rakastan syksyä,
villasukkia, lapasia ja karvahattua.

Vihaan syksyä,
kylmiä varpaita ja sormia.
Sitä, että öisin tarvitsee kaksi peittoa ja makuupussin
ja silti on jatkuvasti kylmä.

Rakastan polttaa syksyisin kasoittain kynttilöitä,
mutta samalla vihaan sitä jatkuvaa pimeyttä.

Rakastan syksyn värejä puissa.

Vihaan loskaa ja ainaista sadetta.

Rakastan syksyä,
koska sen jälkeen tulee talvi.

Enkä pidä talvesta,
jos maassa ei ole lunta,
eikä pakkaslumi narsku kenkieni alla.

Rakastan lumienkeleiden tekoa.

Vihaan sitä,
etten ole vielä löytänyt korkokenkiä,
joilla voisi kävellä jäisillä kaduilla liukastelematta.

Minä kaipaan syksyä.
(Vaikka olisi pimeää)

Minä kaipaan talvea.
(Vaikka olisi kylmää)

Minä kaipaan hieman kesääkin.
(Vaikka olen koko kesän vain hikoillut, punoittanut ja kärsinyt lämpöhalvauksista sukkahousuineni)

Ja tänä talvena minä menen hiihtämään.
(Tule jo, tule jo!)

"Poljetaan, poljetaan
kissoja katsomaan
vaikka ei mummolaa
vuosiin oo ollutkaan
Aika vei meiltä sen
mummolan, lapsuuden
mutta ei meitä saa vanhenemaan..."

(PMMP: Mummola)

Punainen, kimaltava mekko ja mustat avokkaat kirpputorilta.
Pyörä lainassa ja kyydissä arvokas, rakkaudella kasvatettu lasti.

Sirkus saapui kaupunkiin!

Sirkus Finlandia saapui hevosineen, merileijonineen
ja klovneineen kaupunkiin.

Ja meitä lapsetti niin.

Eikä yhtään kaduttanut pistää kihlajaislahjarahoja A-katsomon lippuihin,
olihan kyseessä sentään "Maailman Suurin Suomalainen Sirkus".

Minä rakastuin kissanaiseen kissoineen,
mies tulitaiteilija Antti Sunialaan.

Merileijonat ihastuttivat ja hellyyttivät,
popcornit tuoksuivat liian hyviltä
ja nauraa sai äänensä käheäksi.

(Muutamat räpsityt kuvat sirkusalueelta eivät ole parasta laatua,
pahoittelen minäkin)

Se oli niin lapsuus ja sirkus:

Takki: Uusi löytö kirpparilta
Huivi: Hyvin vanha löytö kirpparilta
(en varmaan luovu siitä koskaan, ellei mieheni heitä sitä salaa roskiin)
Vekkihame: Uusi kirpputorilöytö sekin ja ensimmäistä kertaa päällä

(Olinpas minä kirpputoriaiheinen)

Tänään kuvattuna vielä paremmin eiliset saapikkaat.
(Kuvastaa myöskin hyvin tämän päivän hieman tärähtänyttä olotilaa.)

(Voi sade ja kylmyys)

Kiilakorkosaappaat: Halens
Lilat housut lainattu mieheltä (H&M)
Killutinvyö: Kirpputori

Luurankoja kassissa

Sunnuntain lepopäivää pyhitettiin rippijuhlissa.
Kirkon penkillä mahaa kutkutti ajatus,
että vuoden päästä me tahdomme tuossa samassa kirkossa.

Liikkeelle lähdin kovin mustissa,
mikä nykyään alkaa olla melko harvinaista.
Olen alkanut kaivata värejä mustan seuraksi;
punaista, violettia, aniliinia...

Tänään kuitenkin muuten synkkää asua piristivät kivasti punaiset kengät,
huulipuna ja punainen huivi päässä.

Uudet sukat,
jotka ovat kuin juuri minulle tehty
(40 den = lämittävät syksyllä, enkä Ehkä onnistu rikkomaan niitä heti)

Musta hame: Kirpputori Torin Kymppi
Musta paita: Uudehko ostos kirpputorilta
Punainen huivi: Myöskin uusimpia löytöjäni samalta kirpputorilta
Vyötärövyö: GT
Punaiset kengät: Tilattu Halensilta

***

Eilen jätin tietoisesti ostamatta kaupasta lahjapaperia rippilahjaa varten,
ja koska minulla oli koko päivä pelkkää Aikaa,
päätin tehdä lahjan "kääreet" itse.

Tästä se ajatus sitten lähti:

Tarvikkeet:

Mustaa kangasta (Jättirätti 1e/m)
Harmaa, kulahtanut t-paita (H&M)

Niistä ompelin mustan kangaskassin,
jonka isoon etutaskuun leikkasin ja ompelin tanssivia luurankoja.

Leikattujen luurankojen taakse silitin vielä mustaa liimakangasta,
jotta niitä olisi helpompi ommella kiinni taskuun.

Omaperäinen ja hyödyllinen "lahjapaperi",

jonka tekeminen ei kovin paljoa vaadi.

***

Aukeaa, aukeaa...

Keväällä kylvetyistä auringonkukansiemenistä yksi ainakin alkaa kukkia.
Ihanaa piristystä tulevan syksyn alkuun.

En malta odottaa sen lopullista avautumista...
Voi rakkaus!

Rusettileikkejä

Olen taas jäänyt kotiin Keikkaleskeksi viettämään laatuaikaa kissojen
ja itseni kanssa.

Olen hurjistellut ompelukoneella
ja ravinnut mieltäni äärimmäisen pitkällä ja ihanalla aamuhetkellä
kahvin, hapankorppujen ja sanomalehden äärellä.

Olen käynyt kirpputorilla ja kukkakaupassa,
törmännyt tuttuihin
ja vaihanut kuulumisia.

Olen saanut keittää lisää kahvia eräälle ihanalle vieraalle,
joka tuli hetkeksi minua viihdyttämään.
(Ja toi marjoja meille tullessaan)

Olen ollut ihan Rusetissa.

Rusetti rintaan,
TIKS lukkoon,
avaimet taivaaseen ja
taivaankansi kiinni.

PAM!

(Rusetti: Kirpputoriostos Turusta
Musta korsettitoppi: H&M)


PS...

Kirpputorilta haalin mukaani
tämän ihanan punaisen Vilan takin.
Siitä tosin puuttuvat kaikki napit,
mutta ompelen siihen itse uudet tilalle.
Hintaa oli 1,5o euroa,
joten ei puuttuvat napitkaan jääneet harmittamaan,

vaan takki lähti sovituksen kautta meille asustamaan.

Myös nämä mustat korkokengät lähtivät mukaani.

Kerro Se Kuvin (Pahvilaatikkomuistoja)

Poimin jostain,
jo unohduksissa olevasta blogista haasteen,
jossa vastataan kysymyksiin kuvilla.
Päätin pilkkoa aikaa tappaakseni sen osiin
ja ripotella näitä silloin tällöin tänne.

Tämä on oivallista silloin,
kun Hovikuvaaja liehittelee poissa kotoa,
tukka on likainen ja takussa,
olo on väsynyt,
päällä on jotain vaatetta muistuttavaa lumpun ja rätin sekoitusta,
ja on varma,
että ellei pian keksi jotain tekemistä,
kuolee tylsyyteen.

Tai ainakin vajoaa harmaaseen koomatilaan,
josta herää vasta maanantaina.


Ja näin minä vihellän matkallani:

Tältä näytin muutama vuosi sitten


(Paita, hame ja kissa ovat vieläkin elossa)

(Kuvaamataidon diplomityön satoa;
oli talvi, lumi ja pakkanen.
Vaatteet tehty itse)

(Mummun ompelema mekko ekaluokkalaiselle minulle.
Löytyi vaatekaapin perältä,
otin uudelleen käyttöön.
On yksi lempimekkojani,
vaikken enää käytäkään.
Siihen kuuluu myös valkoinen essu)

(Naps naps,
tukka tippui kylpyhuoneen käsienpesualtaaseen.
Kovasta yrityksestä huolimatta,
se ei ole vieläkään kasvanut tuota pidemmälle.
Mekko itsetekemä)

***

Minulla ei juurikaan ole kuvia muutaman vuoden takaa,
vain näitä joitain harvoja,
jotka ovat piilotettuina pieneen pahvilaatikkoon.

Katsellessani näitä kuvia,
kaipaan pitkiä hiuksia.
Joskus kaipaan myös hieman pienempää minua,
mutta ihan vaan joskus ja hetken mielijohteesta.
Kaipaan niitä ystäviä,
jotka olivat tuolloin lähempänä.
Ihmettelen sitä viinapäätä,
jollaisen silloin omasin
(kovan treenaamisen tulos).

Mutta muuta en sitten kaipaakaan.

Pahvilaatikkomuistoja,
sellaisia ne ovat.

Kun hiukseni hipoivat katonrajaa...

Wuuh,
mikä päivän kasari-ilmestys!

Minulla oli varhain aamulla työkkärissä aika.
Minulla oli jälleen yöllä foliorullat päässäni
ja kauniit kiharat mielessäni.
Mies jopa illalla kiltisti auttoi minua pistämään niitä hiuksiini.

Ja minä avasin ne.
Ja minä olin kuolla nauruun.

Epätoivo kiharsi hiuksiani vielä enemmän kohti kattoa.
Ja minä meinasin itkeä.

Yritä olla asiallisen näköinen tällaisen hiuslaitteen kanssa.

Onneksi on olemassa aina huivit ja muut hiustentaltutusvempeleet,
kun kiireessä ei ehdi suihkun alle.

Kasari-ilmiö ja foliorullat kiittää ja kuittaa,
ja lopettaa unelmoinnin täydellisistä kiharoista tähän.


PS...

Päivän kengissä oli jo ripaus syksyn odotusta
(tunnen jo syksyn sateesta ja tuulesta,
niiden tuoksusta.
Ja omasta haikeudesta.)

Niittinilkkurit tilattu Ellokselta.
Viime talven jatkuvan käytön seurauksena korot ovat hiukan huonossa kunnossa,
mutta jos ne saisi tätä talvea varten vielä kuntoon.
Näistä luottokengistä kun en luopuisi.

Päivän asuna toimi skottiruutunen vyötärömekko,
jonka olen ostanut kirpputorilta ja tuunannut itse.
Paita: H&M:n lastenosasto
Ruutupanta: KappAhl

Asusta ei ole sen parempaa virallista
(saati epävirallista)
kuvaa.
(Onneksi kengistä sentään on!)

Työkkärissäkin sitten meni hyvin,
eikä hiuskuontaloni aiheuttanut sen suurempaa huvitusta kuin miehessäni.

Odotan jännityksellä ensiviikkoa,
jolloin pääsen kyselemään teatterin ompelimoon mahdollisesta työkokeilusta...

Raparperivarjon alla

Kävin aamulla kaupungilla.
Kaaduin pyörällä.

Hemmetin mukulakivet, puhelin ja minun alkeelliset jarrutustaitoni.

Näin taas todettiin,
ettei aamulla kannata suunnata yhtään mihinkään ihmisten ilmoille,
ainakaan ennen perinteistä aamukahviansa.

Kaapista löytyi punainen pallokauluspaita,
joka on kesän löytöjä kirpputorilta.
Musta vyötäröhame on eilinen kirpputorilöytö (1,50e)
Vyö: GT.

Enää ei tarvitse lähteä omenavarkaisiin omaa pihaansa edemmäs.

Lapsena me aina teimme ryöväysreissuja kyläläisten omenapuihin,
omenat olivat raakoja ja reikäisiä,
ja niin hyviä.

Ja aina me jäimme kiinni,
juoksimme pakoon lähimpään metsään
ja nauroimme hulluna.

Kotona ei omenoita kasvanut.

Punaiset avokkaat ovat viime kesältä Citymarketista.
Menin ostamaan ruokaa,
tulin kotiin vain nämä kengät onnellisesti laukussani.

Ja söin puurohiutaleita.

Enkä ole katunut.
(Paitsi sitä,
että olisi pitänyt ostaa samaiset kengät myös erivärisinä)


Mummu ilahdutti meitä viikonloppuna puutarhansa sadolla,
meiltä saivat kodin mm. nämä kaksi ihanaa jättikesäkurpitsaa.

Miten näitä raaskii edes syödä?