lauantai 22. elokuuta 2009

Talviunta kellarissa

Minä en halua mennä yksin kellariin.

Liian jyrkät portaat,
pimeää,
kylmää,
kosteaa,
hämähäkinseittejä
ja kärpäsenraatoja.

(Tule minun kanssani kellariin,
koska minä pelkään siellä)



Entinen asuntoni oli sellainen pieni perunakellari,
vanhassa puutalossa,
kivijalan kupeessa.

Ensimmäisenä päivänä siellä oli kylmää, likaista ja haisi perunoille.

Myöhemmin siellä oli patterit täysillä, likaista ja haisi edelleenkin ummehtuneelle.
Lämmintä vettä ei koskaan ollut tarpeeksi
ja lattia narisi.
Ja se piha oli helvetin ruma ja ankea.

(Minä ajattelin, että se on vain suhtautumiskysymys,
että rumuus on kaunista,
että siitä saisi hyvän kodin)

Pimeää siellä ei ollut,
mutta pieniin ötököihin saattoi joskus törmätä.

Viihdyin siellä talven yli.
Jätin imurini ja vaaterekkini pihan roskikseen lähtiessäni.

(Ei tullut prinssiä valkoisella ratsulla,
mutta elämäni mies vihreällä mersulla
ja vei minut Oikeaan Kotiin)

Kaipaan vain sitä täydellistä aamukahvia,
jota sai tien toisella puolella olevasta huoltoasemasta.
Iso muki, paljon maitoa ja aina sama myyjä.




Hei hei, sohva.
Pääset kellariin nukkumaan talviunta.
(Teit työsi hyvin, kunnes kissa käytti sinua hiekkalaatikkonaan)



Lyhyt paljettijakku: Tilattu H&M:stä
Musta paita ja musta minihame: Kirpputorilta
Niittikengät: Tilattu Ellokselta


2 kommenttia:

  1. Rumat polvet mullakin on, mutta ei se mitenkään estä mua pitämästä polvisukkia :) Polvisukat vaan on niin ihanat.

    VastaaPoista

miljoona unelmaa