Kun hiukseni hipoivat katonrajaa...

Wuuh,
mikä päivän kasari-ilmestys!

Minulla oli varhain aamulla työkkärissä aika.
Minulla oli jälleen yöllä foliorullat päässäni
ja kauniit kiharat mielessäni.
Mies jopa illalla kiltisti auttoi minua pistämään niitä hiuksiini.

Ja minä avasin ne.
Ja minä olin kuolla nauruun.

Epätoivo kiharsi hiuksiani vielä enemmän kohti kattoa.
Ja minä meinasin itkeä.

Yritä olla asiallisen näköinen tällaisen hiuslaitteen kanssa.

Onneksi on olemassa aina huivit ja muut hiustentaltutusvempeleet,
kun kiireessä ei ehdi suihkun alle.

Kasari-ilmiö ja foliorullat kiittää ja kuittaa,
ja lopettaa unelmoinnin täydellisistä kiharoista tähän.


PS...

Päivän kengissä oli jo ripaus syksyn odotusta
(tunnen jo syksyn sateesta ja tuulesta,
niiden tuoksusta.
Ja omasta haikeudesta.)

Niittinilkkurit tilattu Ellokselta.
Viime talven jatkuvan käytön seurauksena korot ovat hiukan huonossa kunnossa,
mutta jos ne saisi tätä talvea varten vielä kuntoon.
Näistä luottokengistä kun en luopuisi.

Päivän asuna toimi skottiruutunen vyötärömekko,
jonka olen ostanut kirpputorilta ja tuunannut itse.
Paita: H&M:n lastenosasto
Ruutupanta: KappAhl

Asusta ei ole sen parempaa virallista
(saati epävirallista)
kuvaa.
(Onneksi kengistä sentään on!)

Työkkärissäkin sitten meni hyvin,
eikä hiuskuontaloni aiheuttanut sen suurempaa huvitusta kuin miehessäni.

Odotan jännityksellä ensiviikkoa,
jolloin pääsen kyselemään teatterin ompelimoon mahdollisesta työkokeilusta...