Mattopyykil!

Eilen aamupäivällä suuntasimme hyvän ystäväni seuraksi
mattopyykille Vilokarin rantaan.

Märkää puuhaa
ja kolmen ison maton jynssäämisen jälkeen käsilihaksetkin olivat kovilla.
Mutta nyt kuivuvat puhtaat ja hohtavat matot meidän pihalla
ja sormissa melkein vieläkin tuoksuu mäntysuopa.

Ihana päivä
ja hyvässä seurassa hujahti kuin huomaamatta useampi tunti.

Päällä minulla oli uusin kirpputorilöytö,
Tufferin napitettava lastenmekko
(4,ooe)

Ihanan piristävä kesämekkonen.

Mies on ominut käyttöönsä tuon minun vanhan harakkapaitulini,
jonka olen joskus haalinut mukaani SPR:n kassipäiviltä yöpaidaksi.

Mutta meidän vaatteet on jo niin sekaisin,
kun molemmat käyvät toistensa kaapilla lainaamassa vaatteita.

Mikä siinäkin mahtaa olla,
että nuorempana asuessaan vielä kotona,
tällaiset askareet tuntuivat niin vastenmielisiltä ja tappavan tylsiltä.
Minua ei olisi millään saanut liikkeelle marjametsään heilumaan ämpärin
ja hirvikärpästen kanssa.
Saati kykkimään kukkapenkin viereen.
Tai pesemään mattoja kauniina kesäpäivänä.

Nyt kun kukaan ei ole enää pakottamassa,
sitä kaipaakin tuollaisia askareita.

Minusta on noussut yksinasuessa esiin perinteitä ihannoiva ihminen;
olen sellainen uusvanha mummeli,
joka haluaa,
että häissä heitetään riisiä,
lattiat ja matot pestään omin käsin,
pakkasesta löytyy kesän marjoja,
ja pipot sekä lapaset kudotaan itse.

***

Ostimme miehen kanssa taas meille uudet pallot!

Tällä kertaa tuollaiset ruskeat mokkapallot,
värivalikoima oli aikasta heikko,
mutta lähti sieltä sitten kuitenkin jotain mukaan,
kun minäkin tykkään vallan heitellä enemmän noita mokkaisia palloja.

Ja onhan noita palloja kertynyt meille melko paljon jo...
Lisäksi kaapista löytyy poloa, keilaa ja tulipalloja.

Pitäähän lapsen saada leikkiä.

(Varoitus: Jonkkaaminen on harvinaisen koukuttava laji,
kannattaa kokeilla!)

(Mokkapallot: Pilailupuoti)


Ja loppuun vielä päivän kissakuvaa meidän selmapojasta,
joka paistatteli päivää lipaston päällä.

(Ja tapansa mukaan hyvin mukavan näköisessä asennossa)