Tilaustyönä vuorellinen kotelomekko:
torstai 30. kesäkuuta 2011
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Korkeilla koroilla
Ne poistivat ompeleet jalastani,
ja ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen minä kävelin korkokengillä ilman kipua.
Nyt minulla on ainoastaan arpi,
joka irvistää jalastani pedon hampain.
Ja minä seison keittiön ikkunan takana koroissani,
katson lasin läpi tuulessa heiluvia pyykkejä.
Minä ajattelen niihin hirveästi kesän tuoksua ja onnea.
Siihenkin neulemekkoon,
josta pesukone teki nukkesairaalan potilaan kokoisen mekon.
Ajattelen,
että se olisi ehkä täytynyt pestä käsin.
Mutta minulla on korot,
eikä mikään muu haittaa minua juuri nyt.
(Eivät edes multiinsa kuolleet salaatti- ja basilikaistutukset)
Aurinko paistaa suoraan sydämeen,
ja pedon hampaat haalenevat vielä iholta,
niin kuin kaikilla arvilla on tapana.
Jäädä vain muistoihin.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Kaikentäyttävä Rakkaus
Meidän ensimmäinen hääpäivämme.
Taivas itkee onnesta,
rummuttaa kattoa sydämenlyöntien tahtiin;
ihan niin kuin vuosi sitten,
kun tahdoimme toisemme koko loppuelämäksi.
Minulla on miehessäni Keuhko,
jota ilman olisi kovin vaikea hengittää.
Minulla on mies,
joka saa polveni heikoiksi.
Jonka kaikentäyttävä rakkaus
tekee minusta kokonaisen naisen.
Eikä minulta mitään enää puutu.
Klik Klik:)
torstai 16. kesäkuuta 2011
Silmä ja Neula
On leikelty, on nukutettu,
on annettu kipulääkkeitä yhden ihmiselämän edestä,
heräämön seinällä on nähty pyöräilevä hiiri,
on mennyt letkuja ja piuhoja,
on saatu keinoilmaa ja aamukahvia pahvimukista kello 13:00.
On keltainen jalka,
on silmäneulan paholainen pieneen pussiin suljettuna kotiinviemisiksi,
on musta rasti kantapäässä,
on pyörätuoliajelua kaupassa
ja iltapalana miehen lupaamaa jäätelöä.
(Koska olin niin reipas, enkä pelännyt kuin aika hirveän paljon)
Ja kädessäni minulla on vaaleanpunainen ranneke,
jolla pääsee ihan jokaiseen laitteeseen!
Tänään minä näen punaisten lakanoiden alta pelkkiä päiväunia.
Unelmoin unia,
ja luotan lääkehuuruisen pääni sisällä siihen ajatukseen,
että pian minä olen terve.
Että pian ne jatkuvat säryt ja kivut ovat poissa.
Punaisiin lakanoihin on piirretty sydämiä,
ja minun uneni kirkuvat psykedeelisistä väreistä.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Yön Kuningatar vailla kotia
Tilaustöinä tekemistäni pitsisistä Pikkuhatuista
yksi jäi ylitse ja vaille kotia.
Klikkaa itsesi puodin puolelle
ja tilaa pitsinen rusetti koristamaan kesäiltojasi:
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Minä vain luulin sen olevan luistaan rikki
Minä istun siinä sairaalan tuoksuisessa odotusaulassa,
valkoisessa alushameessani ja pitsisissä nilkkasukissani.
Minä kerron sille miehelle vastaanottotiskillä,
että minun varpaani on vieläkin kamalan kipeä.
(Koska voin käyttää korkokenkiä?)
Ja se mies tuijottaa vain minun tissejäni.
Ja minun on kuuma.
Minun jalkani kuvataan,
ja minun mahassani nipistelee jännitys.
Ne sanovat haluavansa uusia kuvia,
ja minä riisun jälleen pois tossuni ja sukkani.
Kävelen edestakaisin portaita yläkerrasta alakertaan,
ja jokaisella askeleella tekee kipeää.
Niihin portaisiin oli liimattu tarrat,
joissa kerrotaan Jokaisen askeleen olevan Sinua varten.
Lääkärin tietokoneen näytöltä minä näen jalkateräni,
minun varpaitteni luut.
Siinä on minun mustavalkoinen jalkani,
minun harakanvarpaani.
Sieltä näkee myös,
että minun jalassani asuu silmäneula.
Minun neulatyynystäni kadonnut neula.
Se on uponnut ihon alle,
pintaa syvemmälle,
jonnekin luun lähelle,
jänteiden viereen.
Se on kauniisti vaakatasossa.
Ja minä nauran kuin hullu!
Röntgenkuvan minä päätän kehystää seinälle;
ihan vain muistoksi siitä,
että puolitoista kuukautta olen kantanut yhtä silmäneulaa jalassani.
(Minun täytyy olla Tosinainen)
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Pieni Silinterihattu (Toinen Yritys)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)