torstai 11. elokuuta 2011

Ole sellainen, Uusi ja Ihmeellinen

Olen kävellyt jalkani verille punaisilla korkokengillä,
mustannut paljaat jalkani Turun öisillä,
kylmillä kaduilla.

Olen kietoutunut villakaulahuiviin,
herännyt aamuisin liian aikaisin.
Juonut aamukahvini hiljaisina tunteina,
katsellut keittiön ikkunasta pihalle,
jossa aamu on vielä väriltään musta.

Olen kirjoittanut kirjeitä
ja syönyt suklaakarkkeja satiinipeiton alle piiloutuneena.
Olen rakentanut sängystämme majan,
joka on täytetty tyynyillä, kirjoilla ja värikynillä.





Jokainen aamu on uusi ja ihmeellinen.

Ja minä olen aina sama.
Minun sydämeni hakkaa sata iskua minuutissa,
jokaisena aamuna herätessäni.

Sama kiihko tykyttää rinnassani,
muistuttaa minun olevan elossa.

Sama nainen,
samat hattaranmakuiset unelmat,
joita kohti varpustaa.
Aina hieman eksyksissä,
aina silmät puoliksi ummessa.
Samat mustelmaiset jalat,
äänekäs nauru
ja ne samat sata iskua minuutissa.

Jokaiseen aamuun herään kuin uuteen ja ihmeelliiseen.
Ja jokaisena aamuna,
minun täytyy muistuttaa itseäni siitä,
että olen hyvä ja kaunis.
Arvokas.

Että olen Tarpeeksi,
että kelpaan.

Kelpaan tälle maailmalle tällaisena naisena,
näillä unelmilla ja tällä kiirehtivällä sydämellä.

Toisinaan saatan melkein unohtaa sen,
ja silloin minä hukun muiden ihmisten katseisiin.
Kasvan sammaleeksi seinään
ja unohdan aamujen kauneuden.

(Sata iskua minuutissa,
ja minä hengitän viileää ilmaa keuhkoihini)

torstai 4. elokuuta 2011

Keksiviikkona

Keskiviikkona aamu tuoksui piparkakuille.

Esiliinassa tanssivat valkoiset pallot,
uuni hohkasi punaa poskille
ja suklaa suli sormenpäihin.

Radio huusi uutisissaan maailman vääryyksistä,
mutta minä huusin lujempaa
ja heitin lisää vaniljasokeria taikinaan.

Piparkakkujen tuoksua hiuksissa,
minä ihan salaa maistelin taikinaa isolla lusikalla.
Se suli minun kielelleni
ja sai sydämeni hymyilemään.

(Ihan salaa minä söin puolet siitä rakkaustaikinasta)




Keittiönpöytä oli jauhoista ja sokerista valkoisenaan,
ja siihen minä piirtelin sormellani sydämiä,
odotellessani miestäni kotiin.

tiistai 2. elokuuta 2011

Rakkauskangas ja syystytön mekko

Se oli rakkautta kangaskaupan hyllyllä.

(BANG!)

Se oli sulaa rakkautta saksien terillä.

(BANG!)

Malttamatonta rakkautta ompelukoneen paininjalan alla.

Siitä kankaasta minä tunsin näkeväni sieluuni.

(BOOM!)





Olen niin hullaantunut,
etten pysy sukkahousuissani!

Maailman ihanin kangas.
Ja minun maailmani ihanin syysmekko.

(Oi, syksy tule jo pian!)