Näyttötyö Vaihe Kaksi:
Karhunlankaa ja verisiä sormenpäitä
Haikein ja ylpein sydämin
minä parsin viimeisiä kankaanpaloja yhteen
Samalla toivoen
ettei lanka loppuisi minun neulastani koskaan
Neula on suuri ja käyrä
Se pistää reikiä minun sormiini
Karhunlanka niin vahvaa minun käsissäni
että sillä voisi korjata monta rikkinäistä ja haurasta sydäntä
Kaikessa kankaan kahinassa
Koneiden surinassa
ja maalin tuoksussa
Hän tekee Näyttötyötä koulussa
Joskus Hän muistaa juoda kupin kahvia ja ehkä nukkuakin
(än yy tee nyt ja tästä se kaikki alkoi)
minun aivoni ovat pullollaan irrallisia raitoja ja palloja
satiinia ja ruusuja
minun kätteni iho on karheampi kuin koskaan
Ja ne tilkut näyttävät paremmilta kuin pystyin kuvittelemaankaan
"Keväisempiä keriä odotellessa!"
Pieniä yllätyksiä ja toiveita keväisemmistä keristä -
sieltä mainoskasojen ja laskupinojen alta,
vihreän laatikon syvän kidan pohjalta.
Nukkesairaalassa kuume polttaa otsaa
ja yskä poraa pieniä reikiä keuhkoihin
(Sellaisia, joihin perhoset tekevät pesiään)
Tekemättömät työt kirveltävät sormia,
ja yksi ainoa polvisukka on makkaralla.
(Nukkesairaalassa toisen sukan pari hukkuu aina,
vaatekaapin alle tai pesukoneen hampaisiin)
Minun poskiini sattuu hymyillä,
mutta en tohdi lopettaa.
Päätän hymyillä kevääseen saakka,
kantaa keuhkoissani tuhansia perhosia,
suojella niiden hauraita siipiä
ja haaveilla niistä keväisistä keristä,
joihin kietoa puikkonsa ja koukkunsa,
sormensa ja kehonsa.
(Minun täytyisi kutoa kevät jo takaisin,
puiden oksiin ja pihamaihin)