keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Viimeisiä tilkkuja

yttötyö Vaihe Kaksi:

Karhunlankaa ja v
erisiä sormenpäitä

Haikein ja ylpein syd
ämin
minä parsin v
iimeisiä kankaanpaloja yhteen
Samalla toivoen

ettei lanka loppuisi minun neulastani koskaan

Neula on suuri ja käyrä
Se pistää reikiä minun sormiini

Karhunlanka niin v
ahvaa minun käsissäni
että sillä v
oisi korjata monta rikkinäistä ja haurasta sydäntä















torstai 24. maaliskuuta 2011

Kaikessa Hiljaisuudessa

Kaikessa kankaan kahinassa
Koneiden surinassa
ja maalin tuoksussa
Hän tekee Näyttötyötä koulussa

Joskus H
än muistaa juoda kupin kahvia ja ehkä nukkuakin



(
än yy tee nyt ja tästä se kaikki alkoi)










minun aivoni ovat pullollaan irrallisia raitoja ja palloja
satiinia ja ruusuja

minun k
ätteni iho on karheampi kuin koskaan

Ja ne tilkut n
äyttävät paremmilta kuin pystyin kuvittelemaankaan

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Postia Minulle!

"Keväisempiä keriä odotellessa!"



Pieniä yllätyksiä ja toiveita keväisemmistä keristä -
sieltä mainoskasojen ja laskupinojen alta,
vihreän laatikon syvän kidan pohjalta.

Nukkesairaalassa kuume polttaa otsaa
ja yskä poraa pieniä reikiä keuhkoihin
(Sellaisia, joihin perhoset tekevät pesiään)

Tekemättömät työt kirveltävät sormia,
ja yksi ainoa polvisukka on makkaralla.
(Nukkesairaalassa toisen sukan pari hukkuu aina,
vaatekaapin alle tai pesukoneen hampaisiin)

Minun poskiini sattuu hymyillä,
mutta en tohdi lopettaa.

Päätän hymyillä kevääseen saakka,
kantaa keuhkoissani tuhansia perhosia,
suojella niiden hauraita siipiä
ja haaveilla niistä keväisistä keristä,
joihin kietoa puikkonsa ja koukkunsa,
sormensa ja kehonsa.

(Minun täytyisi kutoa kevät jo takaisin,
puiden oksiin ja pihamaihin)