Näytetään tekstit, joissa on tunniste sirkusorkesteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sirkusorkesteri. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Sirkusorkesteria netissä

Villilä Korporaatio kuvasi Sirkusorkesteria
kerran Huittisten Seurahuoneella.

Minä muistan,
että silloin oli lunta ja pakkasta.
Ja minä muistan ne portaat alakertaan,
jossa vaihdettiin vaatteita.
Sinne ei kuulunut yläkerran musiikki.

Minä muistan ne johtojen määrät lavalla.
Ja sen,
ettei niihin saanut kompastua koroillaan.

Minä muistan,
että siellä oli niin kylmä,
että sormien iho sinersi.

Minä muistan jännittäneeni ja palelleeni niin paljon,
että itse esiintymisestä minä en muista jälkikäteen mitään.

Minä muistan,
että me valvoimme aamuun.
Että hotellihuoneen sängyt jäivät koskemattomiksi.

(Muistan, kuinka me söimme yöllä salaa perunoita baarikeittiön jääkaapista)

Ja niin meistä tehtiin video.
Me ollaan netissä.



maanantai 21. helmikuuta 2011

Vettä Elefanteille

Sirkusorkesteri Turun S-Osiksella 19.2.2011,
ja ulkona oli niin kylmää,
että salmiakkiautotkin jäätyivät hampaisiin kiinni.







Minun sydämeni on vieläkin lämmin niistä kahdesta ihanasta tytöstä,
joiden sanat keikan jälkeen tuntuivat maailman parhaimmilta.
Ihastuttavia tyttöjä,
ja vieläkin minä hymyilen heille.
(Kiitos!)

Ihastuttava ilta,
musta pikatie,
huurteinen aamuyö,
ja aamulla minä löysin vielä yhden jäätyneen salmiakkiauton laukustani.
(Voi sitä naurua!)


Kuvat: Teemu Jokela
Omat vaatteeni sekä miehen valkoisen satiinitakin olen itse suunnitellut ja toteuttanut.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Jäätyneitä sormia


Minun päätäni huumaa katsoa maailmaa aurinkolasien lävitse keskellä talvea;
se saa minut kaipaamaan kevättä kovemmin,
se saa minun mahani kipristelemään onnellisuuden tunteesta.

Pahvinen kahvimuki lämmittää sormia,
tupakan savu tekee kiehkuroita auton ikkunaan,
hengitys huuruaa ja tie edessä on niin kamalan pitkä.
Enkä minä haluaisi,
että se päättyisi milloinkaan.

Haluaisin jäädä valoon istumaan,
olla riisumatta aurinkolaseja,
kuunnella huonoa musiikkia ja moottorin jylinää.
Antaa tien kulkea alla,
jäädä siihen seesteiseen olotilaan,
olla matkalla johonkin.





Neljäkymmentä jäätynyttä sormea
repii teippiä ja julisteita.

Neljäkymmentä tunnotonta sormea ja varvasta.
Niin paljon siihen tarvittiin,
kulkemaan pitkin Turun jäisiä katuja.

Illalla minä istun patjalla suuren Huvikummun lattialla,
eivätkä minun sormeni sula.
Kohmeisin sormin minä pitelen kahta sukkapuikkoa
ja kuljetan valkoista lankaa niiden lävitse.

Sormet ovat hitaat,
mutta puikkojen kilinä on rauhoittavaa.

Jossain vaiheessa joku sytyttää takkaan tulen,
enkä minä muista,
koska viimeksi olen jäänyt kuuntelemaan niin ihastuneena tulen huminaa.

Minä tunnen kuinka tunto palaa sormiini
ja minun silmukkani kiertyvät nopeammin puikoille -
lanka juoksee sormien välistä
ja minua naurattaa.



sunnuntai 22. elokuuta 2010

Sirkusteltassa hiljenee...

Blue Sea Film Festival
20.8.2010.

Sirkusteltan ovet aukenevat,
pienet lamput hohtavat
ja liekit polttavat ihoa.

Tervetuloa ihan oikeaan sirkustelttaan
ja sen hämyisiin jälkitunnelmiin.

Tänään hetken teitä vielä viihdyttää:
Sirkusorkesteri:








Kuvista kiitos Senni Uusikartanolle.

(Kuvat saa klikkailemalla suuremmiksi)

maanantai 16. elokuuta 2010

Perhosia sukkahousuissa

...Sirkusorkesterin esiintymistä odottaen
Blue Sea Film Festivalin
avajaisteltassa perjantaina...

Siihen asti on hyvä aloittaa aamunsa vetämällä korkokengät jalkaan
ja venyttelemällä olohuoneen pöydän päällä.









Pitsiä,
tulta ja
timantteja.

Ja minun jalkani tärisevät jo nyt.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Muisteloita Huittisist

Juuri parahiksi ennen tämän iltaista Sirkusorkesterin keikkaa Eurajoella
saimme nähtäväksi kuvia edelliseltä Huittisten keikaltamme.

Fiilis nousee,
vaikka kello on vasta Aamu
ja minun silmäni ovat vielä puoliksi ummessa.

Pitkä päivä edessä,
pitänee keksiä paljon puuhaa ja ajanvietettä.

Minä haen lisää kahvia,
soitan Musea koneelta
ja menen suihkuun.

Kuvat kertokoon teillekin meistä tarinaa,
Suomen Kovimmasta Raumalaisesta Bändistä.








Kuvat ottanut ja muokannut Teemu Rintanen.

Lisää kuvia nähtävissä mm. Sirkusorkesterin facebook -sivuilla,
myöhemmin myös virallisilla kotisivuilla.

Käykäähän tutustumassa piiperöiset pikkuiset.

Räsynukke ja sen muovipussi

Riemuitsen auringosta,
joka porottaa ikkunoista sisään valoaan.

Meillä kun lähes kaikki lamput ovat sanoneet Poks Poks
ja hämärässä on vaikea nähdä tai tehdä yhtään mitään.
(Yritä siinä kutoa jotain mustasta langasta
tai lukea kirjan sivuilta pientä pränttiä)

Puuhailu rajoittuu siis lähinnä luonnon meille suomaan valoon.
Jahka saamme itsestämme irti jotain
ja käymme ostamassa niitä pirun energiansäästölamppuja.



Lievä identiteettikriisi tai liiallinen mukavuudenhalu
sai minut lähtemään kaupungille räsynukkena.

Muovipussi olalle,
maiharit jalkaan
ja aurinkolasit päähän.

Mahdan olla hömppänä kuvitellessani,
että aurinkolasit suojaavat minua muulta maailmalta.
Niiden takaa minä katselen ihmisiä,
mutta kukaan ei pysty näkemään minua.




Välillä on kiva keksiä miehelle pieniä yllätyksiä kaupunkireissuiltaan.
Ihan vain kiittääkseen,
että saa rakastaa hulluna.

(Minäkin sain tuomastani bambisuklaasta puolet mussuttaakseni)



Ostin kirpputorilta tänään mustat housut.

Olen totaalisesti hametyttöjä,
mutta hyvinä harvoina väsyneinä päivinä tekee mieli pukea epämukavat housut jalkaansa.

Housuissa on hieman sama juttu kuin aurinkolasien kanssa.
Housuissa tunnen itseni huomaamattomaksi.
Kuin sulautuisin seiniin.

Itselleni olen silloin ainakin näkymätön,
sukupuoleton olento.



Punahilkkatakki: Mieheltä lainassa
Maiharit ja päähuivi: Kirpparilta
Tilkkulaukku: Omaa tuotantoa
Lasit: Citymarket


Ps.
Sirkusorkesteri lähtee huomenna Eurajoen Crystaliin keikkalle.

Ja stay up -sukkani ovat toistaiseksi hukassa.



sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Tango Burlesque

(Kuva: Teemu Rintanen)

Sain eilen koneelleni maistiaiskuvan
Sirkusorkesterin keskiviikon keikalta Huittisista.

Nam Jam,
lisää odotellessa...

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Sirkusorkesteri Seurahuoneella

Tänään lähtö Sirkusorkesterin keikalle
Huittisten Seurahuoneelle.

Mieli virkeänä
ja irtoripset hukassa.


Nenäontelot ovat vielä tänäänkin nokiset
eilisen tulennielennän jälkeen.

Ompelukone on surruttanut viimepäivät läpeensä;
iltaisella keikalla tullaan jo näkemään tekemiäni vaatteita.
(Kultaisia vetoketjuja ja valkoista satiinia)

Olen aina sanonut,
että silitän mielelläni kaikki mieheni vaatteet,
mutta kauluspaitoihin en koske.
Ne jätetään silittämättä.
Tänään olen silittänyt bändin poikien kauluspaitoja.
Niihin jäi kyllä ryppyjä.
Ja kissankarvoja.

Banaanijugurtti maistuu Krapulalle.
Vieläkin,
vuosia sitten tapahtuneen banaanijugurttiyliannostuksen jälkeen.

Tulennielentäkepit kainaloon
ja huulipunaa huuliin.
Etutukka täytyy vielä leikata,
nips naps.

Ja illalla hukutaan hekumaan.

perjantai 29. tammikuuta 2010

Kahvi, Lehti ja Aamu

Aamu ei ole mitään ilman kahvikuppia.
Tai kahta.

Kahvi aamulla ei ole mitään ilman postilaatikosta haettua lehteä.
Lehdessä ei ole sisältöä nimeksikään,
mutta se vaan on Lehti.
Niin kuin kahvi on aamulla Kahvi.

Lehden hakee postilaatikosta puolessa minuutissa.

Tänä aamuna tuon lehden hakemiseen meni vain se puoli minuuttia
ja puoliksi poltettu tupakka,
mutta lehdenhakupukemiseen meni sen sijaan viisitoista minuuttia.

Kahdenkymmenen asteen pakkaseen täytyy valmistautua kunnolla,
toteaa vilukissa.

Muutoin ei ole Lehteä ja Kahvia.
Eikä ole Aamua.

(Mutta minä sain Kahvini ja Lehteni ja Aamuni,
ja vielä ruisleipääkin -
vanhuus ei tule yksinään)



(Treeniksellä vietettyä aikaa:
En voi lakata ihastelemasta Micken rumpuja,
joihin minun lapsokaiseni ovat myöskin päässeet)



Ompelin tänään lakanakangasversiona Elämäni Ensimmäistä
miesten kauluspaitaa.

Sirkusorkesterin basisti oli nähnyt unta tulevasta keikkapaidastaan;
musta, tiukahko kauluspaita hopeisella vetoketjulla.

Kyllä,
minun ei tarvitse olla unessa nähdäkseni,
että se tulee näyttämään hyvältä lavalla.




Vaatteita siellä ja täällä -
tällä kertaa sängyn laidalla.

(Voi vaaterekkini, kun otit ja lähdit ja hajosit)

Uusimpia rakkauksia ovat vasemmassa reunassa roikkuvat
joululahjani,
ruusumekko ja samaa mallia oleva liituraitamekko
(Lindex)

Punainen pallomekko on Gina Tricotin,
loput ovat löytyneet kirpputoreilta vuosien saatossa.



Luin eräänä päivänä lehdestä,
että sorsat eivät palele talvellakaan vedessä.

Se oli helpottava tieto.

Ja nyt minun pitää päästä ruokkimaan sorsia.

Työmatkallani ohitan aina sen saman kanalinvarren,
jossa sorsat viihtyvät talvisin.
Siellä lapsenakin käytiin ruokkimassa niitä leivänmurusilla.



Sirkusorkesteri laajentaa rajojansa
ja valmistautuu uuteen keikkaan 17.2
täällä.

Lisää nokea nenänpäähän
ja hameet heilumaan.

Ei millään malttaisi taaskaan odottaa.


Kirpputoreistakin voi saada vieroitusoireita -
melkein kuukausi ilman vakiokirpputoria ja sen aarteita
saivat kädet tärisemään ja hengityksen kiihtymään kiertäessä hulluna
pitkästä aikaa looseja.

Ja miten turhautunut olisinkaan ollut,
jos mukaan ei olisi löytynyt mitään.

Vieroitusoireita helpottamaan lähti mm. mustapunainen mekko,
johon tykästyin täysin.

Kevättä haikaillen ompelin itselleni myös sinivalkoraidallisen
vyötäröhameen vanhasta lakanasta.
Sen alle sopii vielä valkoinen tyllihame,
ja olen aivan valmis uuteen kesään ja saaristoseikkailuun.


Leppoisaa viikonloppua kaikenlaisille ihmislapsille.

Miu mau.

lauantai 16. tammikuuta 2010

Keikkaleski

Keikkalesken raihnainen lauantai;
pannullinen kahvia,
laatuaikaa kissoille,
piirrustuslehtiö,
sohvan asuttamista,
peittojen alla piilottelua,
ompelemista ajatuksen tasolla.

Ja kuivan ruisleivän nakertamista,
joita on keittiön pöydällämme kuivumassa suuressa karjalanpiirakkalaatikossa.

Syntisen hyvää.

Ja minä näen jo sieluni silmin,
miten jonain päivänä keittiössämme on pyykkinaru,
johon minä ripustan ruisleipää kuivumaan pyykkipojin.


(Pallopaita kirpputorilta)


Kotona on hiljaista ja yksinäistä.

Minä mietin pieniä asioita,
jotka tekevät minut onnelliseksi.

Kuten Kanelia.
Kanelin tuoksua hiuksissa.
Joululomalla miehen minulle antamia kanelitankoja.


(Keskeneräisiä viivoja. Suttailua. Kokeilua)


Tai hyvää omenaa.

Kissaa,
joka rakastaa nuolemalla kättäsi karhealla kielellään
ja vatkaamalla mahaasi.

Mummua,
jonka ääntä oli ihana kuulla päivällä puhelimessa.


(Metallikissoja. Mau)


Mustekynän viivoja poskilla,
koska silloin olen tehnyt jotain.

Tilkkujen leikkaamista,
värien ja pallojen sekamelskaa.

Kahvimaitoa jääkaapissa.

Sellaisia pieniä asioita.
Niitä on joskus hyvä miettiä.


(Punainen mekko on yksi parhaista kirpputoriostoksistani koskaan.
Ja ikää sillä on jo useita vuosia.)

***

Tänään oli paikallislehdessä juttu Sirkusorkesterista,
jota odotin kovin kärsimättömästi.
(En vain koskaan opi odottamaan)

Koko juttu on luettavissa
Täällä.


Lehtikuvassa orkesteria edustavat
Axu (vas.), Micke, Tirehtööri, Wille ja minä.

Rintasen Teemulle kiitos kuvasta.


keskiviikko 13. tammikuuta 2010

www.sirkusorkesteri.fi


Sitä on hartaasti ja kärsimättömästi odotettu
ja nyt se on saapunut Internetin Ihmeelliseen Maailmaan:

Sirkusorkesterin Erittäin Virallinen Sivusto

(Isot, kauniit kiitokset basistillemme Villelle sivuista)

Raota punaisia verhoja
ja käy rohkeasti sisään.

Anna hulluudelle sijaa
ja nauti.

Ihastu, rakastu, vihastu.
Anna mennä,
peipi.


(Kuvassa minä ja mieheni)

maanantai 11. tammikuuta 2010

Valkoisten sukkien päivä

Unettomuutta minä vihaan.

Sitä kun viideltä aamulla on valveilla
ja laskee minuutteja siihen,
koska pitäisi mennä töihin.

(Ja päässä vilisee vilisee liikaa ajatuksia,
lähinnä ompeluksien suhteen,
mutta täytyy antaa edes miehen nukkua rauhassa)

Olen harvinaisen tyytyväinen,
kun saan paljon unta,
lämpöä, hellyyttä ja ruokaa.
Lapsen tarpeet.

(Materialistisen puolen tyydyttäminen onkin sitten ihan eri asia...)



Talvesta minä tykkään,
lapsuuden talvesta.
Siitä Oikeasta,
kun joka aamu ulos katsoessaan tuntuu Joululta.



Sunnuntaivaatetus,
Sirkusorkesterin kuvaussessio:

Punainen mekko (rakkaimpani!): GT
Valkoiset sukat ja sukkanauhat: Lindex
(Minulla meni vain kaksi vuotta ennen kuin rohkenin pistää valkoiset sukat jalkaani)
Kengät ja takki: Kirpputori
Huivi saatu lahjana.




Kukkaset: H&M
Musta bolero: Omaa tekoa



Axun tukan tupeerausoperaatio.

Voi kun minullakin olisi noin paljon hiusta päässä!


Loppuun vielä esittelyyn kirpparilta löytämäni takki miehelleni pikkujoululahjaksi.

No niin,
sen piti todellisuudessa olla joululahja,
mutta kärsivällisyys ei vain aina riitä.



Ja siinä on muuten pääkallonapit!
Aika rouheeta.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Ja vielä kerran. Kunnes taas seuraavan: Sirkusorkesteri

Maanantai.
Joululoma takana.

Hain aamulehden postinjakajalta ennen unentuloa.
Luin sen keittiön lattialla
miettien keittäisinkö kahvia enkä menisi ollenkaan nukkumaan.

Muutama tunti unta.
Töissä lämmitys paskana.
Ulkonakin oli lämmempää.

Tervetuloa Arki.
(Vihaan sitä sanaa)

Silti jaksan hehkuttaa eilen saapuneita Sirkusorkesterin keikkakuvia.
Minä tallon Arjen jalkoihini.
Pärähdän ja hehkutan.

Revin, raastan ja potkin.
Teen elämästä Ihmemaan,
ikuisen, hämyisän sirkusteltan.
Punaisen ja mustan.
Intohimoisen.

Ja nauran.

Itken, tanssin ja rakastan.

(Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa saattaa;
minulla ei ole paljoa lisättävää)

Lavalla:
Sirkusorkesteri,
31. 12. 2009,
Bar Hovi.





"Jokaisen koron iskun tuntee sisimmässään,
joka riisutun vaatteen ihoonsa kirjoittaa"



Minä ja ihanainen mieheni.

Olin tehnyt asuni itse,
joka näkyy paremmin edellisen postauksen linkin kautta.



Hulluus iskee,
kun Hyrristi Tonza saapuu huoneeseen.
Saati pääsee loistamaan lavalla.



Kontaktitaidetta kristallipalloin.
Sirkustelijamme Aksu
(lievästi aneemisen näköisenä)



Sirkusprinsessa Eevi ja tulipoit.



Sirkusorkesterin Tirehtööri,
minu miähen,
minu rokkaripoju omassa elementissään.



Tässä näkee miten käy,
kun äiti kieltää lapsena leikkimästä tulella.

Tulennielentää Aksulta.

***

Minulta ovat sanat loppuneet.
Lainaan niitä vielä loppuun Sirkusorkesteria
ja jään tunnelmiini vielä hetkeksi.


"Tanssi, tanssi kunnes aamu sarastaa,
Tanssi niin kuin oisit osa aamunkoittoa.

Tanssi, tanssi kengän kannat savuamaan,
Tanssi kunnes polttaa,
tanssi paikat palamaan..."

(Sirkusorkesteri - Tanssi Paikat Palamaan)