Villilä Korporaatio kuvasi Sirkusorkesteria
kerran Huittisten Seurahuoneella.
Minä muistan,
että silloin oli lunta ja pakkasta.
Ja minä muistan ne portaat alakertaan,
jossa vaihdettiin vaatteita.
Sinne ei kuulunut yläkerran musiikki.
Minä muistan ne johtojen määrät lavalla.
Ja sen,
ettei niihin saanut kompastua koroillaan.
Minä muistan,
että siellä oli niin kylmä,
että sormien iho sinersi.
Minä muistan jännittäneeni ja palelleeni niin paljon,
että itse esiintymisestä minä en muista jälkikäteen mitään.
Minä muistan,
että me valvoimme aamuun.
Että hotellihuoneen sängyt jäivät koskemattomiksi.
(Muistan, kuinka me söimme yöllä salaa perunoita baarikeittiön jääkaapista)
Ja niin meistä tehtiin video.
Me ollaan netissä.


























