Kahvi, Lehti ja Aamu

Aamu ei ole mitään ilman kahvikuppia.
Tai kahta.

Kahvi aamulla ei ole mitään ilman postilaatikosta haettua lehteä.
Lehdessä ei ole sisältöä nimeksikään,
mutta se vaan on Lehti.
Niin kuin kahvi on aamulla Kahvi.

Lehden hakee postilaatikosta puolessa minuutissa.

Tänä aamuna tuon lehden hakemiseen meni vain se puoli minuuttia
ja puoliksi poltettu tupakka,
mutta lehdenhakupukemiseen meni sen sijaan viisitoista minuuttia.

Kahdenkymmenen asteen pakkaseen täytyy valmistautua kunnolla,
toteaa vilukissa.

Muutoin ei ole Lehteä ja Kahvia.
Eikä ole Aamua.

(Mutta minä sain Kahvini ja Lehteni ja Aamuni,
ja vielä ruisleipääkin -
vanhuus ei tule yksinään)


(Treeniksellä vietettyä aikaa:
En voi lakata ihastelemasta Micken rumpuja,
joihin minun lapsokaiseni ovat myöskin päässeet)

Ompelin tänään lakanakangasversiona Elämäni Ensimmäistä
miesten kauluspaitaa.

Sirkusorkesterin basisti oli nähnyt unta tulevasta keikkapaidastaan;
musta, tiukahko kauluspaita hopeisella vetoketjulla.

Kyllä,
minun ei tarvitse olla unessa nähdäkseni,
että se tulee näyttämään hyvältä lavalla.




Vaatteita siellä ja täällä -
tällä kertaa sängyn laidalla.

(Voi vaaterekkini, kun otit ja lähdit ja hajosit)

Uusimpia rakkauksia ovat vasemmassa reunassa roikkuvat
joululahjani,
ruusumekko ja samaa mallia oleva liituraitamekko
(Lindex)

Punainen pallomekko on Gina Tricotin,
loput ovat löytyneet kirpputoreilta vuosien saatossa.



Luin eräänä päivänä lehdestä,
että sorsat eivät palele talvellakaan vedessä.

Se oli helpottava tieto.

Ja nyt minun pitää päästä ruokkimaan sorsia.

Työmatkallani ohitan aina sen saman kanalinvarren,
jossa sorsat viihtyvät talvisin.
Siellä lapsenakin käytiin ruokkimassa niitä leivänmurusilla.

Sirkusorkesteri laajentaa rajojansa
ja valmistautuu uuteen keikkaan 17.2 täällä.

Lisää nokea nenänpäähän
ja hameet heilumaan.

Ei millään malttaisi taaskaan odottaa.

Kirpputoreistakin voi saada vieroitusoireita -
melkein kuukausi ilman vakiokirpputoria ja sen aarteita
saivat kädet tärisemään ja hengityksen kiihtymään kiertäessä hulluna
pitkästä aikaa looseja.

Ja miten turhautunut olisinkaan ollut,
jos mukaan ei olisi löytynyt mitään.

Vieroitusoireita helpottamaan lähti mm. mustapunainen mekko,
johon tykästyin täysin.

Kevättä haikaillen ompelin itselleni myös sinivalkoraidallisen
vyötäröhameen vanhasta lakanasta.
Sen alle sopii vielä valkoinen tyllihame,
ja olen aivan valmis uuteen kesään ja saaristoseikkailuun.


Leppoisaa viikonloppua kaikenlaisille ihmislapsille.

Miu mau.