Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. toukokuuta 2011

Kamalan Ihania Apulaisia

Meillä on karvaisia lapsia,
jotka rakastavat ompeluhommia.

Lattialle jätettyjä tilkkuja,
kangasrullia,
(Mustia kankaita!)
saumurilankojen syömistä,
tyllin jyrsimistä,
(ja myöhemmin sen oksentamista)
lankarullien ja nuppineulojen metsästystä.

Ne rakastavat yllätyshyökkäyksiä juuri kaavoitetun kankaan kimppuun.
Juuri sen,
jonka olet oikonut sileäksi,
neulannut,
ja jota olet juuri leikkaamassa.

Ne haluavat nukkua juuri sen mekon helman päällä,
jota yrität viimeistellä.

Ne kurisevat,
kehräävät
ja kuorsaavat.

Vähät välittävät sinun raskaista,
äänekkäistä huokailuistasi.

Silti minä rakastan niitä

(Ja rukoilen joskus saavani oman työhuoneen,
irtioton karvahirviöistä)





Kamalan ihania apulasia.

Niin kauniita nukkuessaan.

(Silloin minä teen ompelutyöni kuin varkain,
herättämättä pieniä pirulaisia.
Salaa surrutellen.)

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Mielitekojen päivää

Se on kai vappu tänään.

Ainakin niin kaikki sanovat.

Minä en niin noista juhlista välitä.
Ei mitään paineita,
ei mitään stressiä.
Sima on pahaa
ja valkolakki hukassa.

(Otimme silti miehen kanssa eilen varaslähdön
ja juhlimme vapun sosiaaliset paineet pois alta torstaina.
Toisaalta minä juhlistin ainoastaan uusia,
upeita kenkiäni,
jotka sain yllärilahjana eilen.
Kyllä uusille rakkauksilleni pitää ottaa lasi kuohuvaa.
Tai kaksi)



Kävimme tänään miehen vanhempia katsomassa
ja pyyhkimässä sokeria pois huuliltamme.

Jäätelöäkin pistettiin pöytään.
Ja kahvia meni kolmatta kuppia siinä nautiskellessa.

Kotimatkalla polttelimme tupakkaa,
veimme hääkutsuja ihmisille,
ja minun teki mielettömästi mieli fetasalaattia.

Yhdistän sen tähän lämpimään auringonpaisteeseen
ja viime kesään.

Fetasalaattia piknik-hengessä omalla kotipihalla.
Tai kirkon nurtsilla.
Tai puiston laidalla.
Tai kenties ihan jossain muualla.



Ompelin miehelle kesälätsän.

Se näyttää ihan ihanalta pikku pojalta pitäessään sitä.

Hellyys kuplii sydämessä.





Kävin äsken keräämässä kukkia pihaltamme maljakkoon.
Kun ilta-aurinkokin siihen paistaa vielä.

Söin kolme omena-ruisleipää suolalla,
vain koska se oli niin hyvää.

Ja suren sitä,
ettei meillä ole yhtään ilmapalloa.

Mies lähti vielä iltaa viettämään,
ja minä asutan yksin kotia.
Ja minun suuri suuni haluaisi vielä tehdä yhden ruisleivän,
vaikka maha on täysi ja onnellinen.

Hyvää mielitekojen päivää.

Minä menen tekemään sen ruisleivän.
Ja otan lasin viiniä sen kunniaksi.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Odottamaton puhelu

Kotipäivä,
ompelupäivä.

Hidastempoinen aamu,
muutama nukuttu tunti takana.
Miehen iso t-paita,
hihat käärittynä.
Stay up -sukat.

Tukka harjaamaton ja puhdas.

Kissa nukkuu ompelupöydän tuolin alla,
minä painan jalallani sen häntää,
luullessani painavani poljinta.
Se mauahtaa ja jatkaa uniaan.

Hölmö, ihana kissa.





Eilen minä yllätin maailmankaikkeuden
ja siivosin.
(Vihaan siivoamista)

Minä myös ojensin auttavan raastinkäteni mieheni tehdessä kasvispihvejä.
(Vihaan raastamista)

Raasta tyttö,
raasta!

Ja minä raastoin;
porkkanaa ja perunaa.
Ja rikoin kolme kanamunaa taikinaan.

Maailman parhaita kasvispihvejä.
Erityisesti kuivalla ruisleivällä,
alla omenaa, voita ja suolaa.



Unettomuuden ajantappona tutustuin yöllä
sappivaivoihin ja kihtiin.
Ja luin,
millaisilla tavoilla voi munan korvata ruuanlaitossa.

Luin myös liemistä
ja suklaakarkeista.

Haaveilin hetken leipovani,
kunnes muistin,
ettei meillä ollut jauhoja.

Ja hain sanomalehden postilaatikosta viideltä aamulla,
lyhyissä yöhousuissa ja korkokengissä.

***

Sain tänään puhelun,
jossa minua pyydettiin vetämään paikkakuntani lasten kilpatanssiryhmää.

En ole tanssinut moneen vuoteen.

Minä lupauduin lähtemään mukaan,
ja nyt olen hieman hämilläni.

Mihin sitä on mahtanut taas lupautua.

Odotan malttamattomana,
ja yritän muistella,
mihin olen piilottanut kaikki vanhat tanssikenkäni...

(...Ja muistankohan enää yhtäkään tanssikuviota)

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Leskenlehtiä, leskenlehtiä!

Huomasin tänään,
että pyöräni on sulanut esiin talviuniltaan.

Nyt pitäisi enää etsiä siihen avain,
joka on myöskin ollut koko talven ajan jossain hyvässä säilössä.

Pör pör,
minä olen kaivannut pyöräilyä.
Kuten kaikkea muutakin.

Ja nyt se kaikki on tässä.

Kirkon nurmikko on sulanut esiin.
Ensimmäinen jäätelökioski auennut torin laidalle.
Kevättakki ollut ensikäytössä.
Korkokengät pitkästä aikaa kävelyllä.

Leskenlehtiä erään Vanhan Rauman poikkikadun varrella!

Ja me olemme miehen kanssa kuluttaneet päivisin aikaa kävelemällä ympäriinsä.
Vain kävelleet.

Talvihorros alkaa vihdoinkin karista
ja minustakin kuoriutua taas ihminen.



Meillä kävi eilen pihalla kissavieraita naapurustosta.
Kaunis, mustavalkoinen kisu,
joka hetkeksi jäi juttelemaan kanssamme pihaportaille.




Surkeinta oli eilen nähdä eräällä tienreunalla makaavan kuolleen kissaparan.

Minua itketti ajatella,
ettei jonkun kissa tule enää kotiin.

Kissanpäiviä,
hyviä ja huonoja.

(Ja nyt minua jälleen alkaa itkettää)





Takki: Seppälä
Kengät ja mekko: Kirpputori
Huivi saatu lahjana
ja kassi tehty itse.


Koska aivot ovat nyt ilmeisen tyhjät
ja sanat eivät taivu näytölle asti,
niin taidan mennä seuraamaan television piirrettytarjontaa.

Olo on liiankin seesteinen ja rauhallinen,
uneliaan onnekas.
Silloin tuntuu,
ettei enää ole oikein mitään sanottavaa.

Jos voisin,
piirtäisin tähän vinon ja hölmön hymyni
ja kipeät poskeni;
ehkä se kertoisi kaiken sen,
minkä olisin tähän halunnut osata kirjoittaa.

Palailen jahka parannun tästä aivotoiminnan lamauttavasta mielen tyyneydestä.


Loppuun vielä kuvapalasia viikonlopun ompeluksista:






torstai 1. huhtikuuta 2010

Pitkän Perjantain aloitus

Pitkäperjantai kuulemma alkoi mieheni mukaan sitten eilen.
Ja kestää maanantaihin asti.
Eihän se muuten olisi mitenkään Pitkä.

Sukkahousut pyörivät jaloissa,
kun odotan iltaa Sirkusorkesterin uudella treeniksellä.
Sidukkaa ja soitantaa.

Kisujen myötä toivotan kaikille Hyvää ja Pitkää perjantaita,
Hyviä pääsiäiskännejä minulle,
sekä toivottavaa mämmiyliannostusta.

Miau!





perjantai 12. maaliskuuta 2010

Perjantai.

Kamerani puutteessa olen tänään opetellut käyttämään miehen videokameraa.
Ja tekemisen puutteessa löysin ajantappotestin.

Hovikuvaajani lähti aamulla studiolle tekemään musiikkijuttujansa,
minulla on ikävä
ja suussa ruisleipää.

***

Oletko vanha?
Joinakin päivinä tunnen olevani ruumiiltani 80-vuotias mummo;
selkä jumittaa, niskaan sattuu,
käsissä ei ole voimaa, jalat sattuu,
pää sattuu,
tukka tippuu,
hampaat tippuu,
kolotus ja jomotus, noidannuoli ja suonenveto.
Toisina päivinä olen henkisesti ihan mummoutunut pikkuvanhus;
istun keinutuolissa,
vietän kissanpäiviä kissat jaloissa,
täytän ristikkoa ja kudon sukkaa ja tutkin lehdestä ruokatarjouksia.
Toisinaan olen ihan lapsi;
hypin, riehun,
puhun unileluille,
puhun seinille, lyhtipylväille,
teen kuperkeikkoja ja hypin vesilammikoissa
sekä tuijotan muumeja koko päivän putkeen syöden karkkia ja jäätelöä.
Taidan minä olla aika nuori vielä,
välillä iskee paha ikäkriisi, mutta sekin on alkanut hälventyä sen tosiseikan edessä,
kun baarissa kysytään niitä papereita ja bussissa lastenlippua.

Selitä neljällä sanalla, miksi viimeksi oksensit?
Maha sanoi Tök Tök.

Kuka luultavasti puhuu sinusta tällä hetkellä pahaa?
Ei perjantai aamupäivällä ole kenelläkään aikaa puhua minusta pahaa.

Onko joku ihastunut sinuun?
Tällä hetkellä ainakin nuorin kissamme,
joka kiehnää jatkuvasti ympärilläni ja yrittää estää näkyvyyden tietokoneen ruudulle
(No, se ihastus taitaa kyllä hälvetä heti, kun hän saa ruokaa...)



(Minni Hiiri -takkini valmistui tänään.
Toivottavasti huomenna on jo kevät,
koska haluan tämän päälleni.
Heti.)


Mitä ovat tämän illan suunnitelmat?
Iltaan on vielä liian monta tuntia tietääkseni sitä.

Jos olisit sairaalassa, tulisiko ykkösfacebookfavourittisi katsomaan sinua?
Hän varmasti muuttaisi sinne kanssani.

Pyysikö elämässäsi eniten sinua satuttanut henkilö sinulta anteeksi?
Se tärkein kyllä.


(Muutama tyynynpäälisen sain myös tänään ommeltua valmiiksi.
Kangas maksoi euron metriltä
ja minua harmittaa,
etten ostanut sitä kuin kaksi metriä.
Rikkinäistä jätesäkkikangasta muistuttava materiaali on jotenkin röyhkeän ihastuttavaa.
Niin rumaa ollakseen tyylikästä.)


Rehellisesti, mitä todella haluat juuri nyt?
Juuri nyt haluaisin tehdä vielä yhden kuivan ruisleivän runsaalla määrällä suolaa,
tomaattia ja suolakurkkua.
Olisi kiva myös saada mies kotiin pian.
Ja limsaa.
Sitä minä haluan.
LihavointiJa Parikan kengät.
Ja muutamat muutkin.
Ja saumurin.
Ja uuden ompelukoneen.
Ja ja ja...

Kello 04.00, kännykkäsi soi. Kuka soittaa?
Mies on juuri päässyt baarista pihalle.

Onko joku, jota et koskaan unohda?
Moniakin.
Kaikilla on.




Onko sinulla ystävä, jolle voit kertoa asioita ja olla varma että hän ei kerro eteenpäin?
Elän siinä uskossa,
että on edelleenkin.

Oletko koskaan suudellut ketään, jonka nimi alkaa J:llä?
Aamulla juuri,
tuhisevan herra J:n herätessäni vierestäni.

Tietääkö kukaan muu salasanaasi?
Mies tietää,
ja toivon, että myös muistaa.
Koska minulla on taipumus unohtaa kaikki salasanani.

Missä olet kahden tunnin päästä ?
Matkalla ostamaan limsaa
tai toivottavasti taas ompelukoneen ääressä.

Minkälaisen unen näit viimeksi?
Muistan uniani vaihtelevasti.
Nyt en muista edes,
koska olisin viimeksi nähnyt unia,
jotka muistaisin edes aamulla.
LihavointiSiitä on pakko olla helvetin paljon aikaa.




Montako ystävää sinulla on elämäsi aikana ollut?
Riittävästi yhdelle ihmiselle.
Laatu korvaa määrän.

Mikä on lempivaatteesi?
Viimeaikoina eniten ehkä kulutuksessa on ollut musta,
kapealinjainen perusmekko avaralla kaula-aukolla.
Olen viihtynyt liiaksikin viime kuukausina mustissa vaatteissa.

Mitä ajattelit viime yönä ennen kuin nukahdit?
Tulevia ompeluksia,
kirjaa, jonka sain luettua loppuun,
leipää,
omenaa,
miestäni,
unensaannin vaikeutta,
tupakkaa
ja tietokoneen hyrinää.

Koska viimeksi teit kukkaseppeleen?
Kesällä,
kun pihallamme kasvoi valtava voikukkien meri.

Montako laukkua omistat?
Monta rikkinäistä,
jotka ovat jossain piilossa.
Muutaman ehjän ja käyttökelpoisen.
Ostan kirpparilta uuden laukun,
kun vanha sanoo itsensä totaalisesti irti.

Monetko kengät omistat?
Koskaan ei voi omistaa liikaa kenkiä.
Meillä ei lasketa,
mutta kymmeniä pareja.


(Ne Kengät!
Tuhkimon äitipuolen punaiset paholaiset.
Haluaisin liimata ne jalkaani.)


Koska olet viimeksi vetänyt "perskännit"?
Viime viikonloppuna keikan jälkeen maittoi pikku hiprakka.

Vastakkaisen sukupuolen tärkein ulkonäöllinen seikka?
Tyyli.
Kasvot.

Kenen kanssa tekstailet useimmin?
Oman mieheni,
vaikka asummekin yhdessä.

Miksi vietät joulua?
Koska olen ikuinen Lapsi.

Tyypillisin tapasi viettää juhannusta?
Seurata muita.
Jos asuisin yksin,
tuskin jaksaisin viettää sitä mitenkään.
Mökki, meri, hyvä seura, musiikki ja juoma,
se taitaa tehdä minulle juhannuksen.

Aiotko vielä aikuisenakin asua samalla paikkakunnalla kuin nyt?
Koskaan ei voi tietää.
Toivoisin kyllä,
että muitakin paikkoja ehtisi nähdä.
Eläkepäiviämme voisin mieheni kanssa palata viettämään Vanhaan Raumaan.

Mitä mieltä olet homoista?
Mitä mieltä olet heteroista?




Ketä ihailet?
Miestäni.
Kissojamme.
Ystäviäni.
Isovanhempiani.

Kuka viimeksi soitti sinulle?
Mieheke.

Kuka viimeksi lähetti sinulle tekstiviestin?
Taisi olla eräältä ystävältäni.

Pisin suhteesi?
Parhaillaan menossa.
Elämän mittainen.

Käytätkö aina turvavyötä?
Yritys hyvä.
Ainakin.

Vietätkö tulevaisuutesi todennäköisesti yksin vai parisuhteessa?
Parisuhteessa.

Vaihdatko helposti puhelinnumeroa uusien tuttavien kesken?
Olen aika huono antamaan numeroani.
Facebook on keksitty sitä varten.


(SPR:n kirpputorilta ostettu mekko.
Punaiset yksityiskohdat saivat sydämeni sulamaan
ja mekko lähti mukaani oitis.
Huom. Laukun löysin kirpputorilta alkukuusta.
Annoin itseni rakastua siihenkin.)


Paras naapurisi?
Minulla on ollut naapureita,
joita en nähnyt/kuullut koskaan.
Naapureita,
jotka remontoivat öisin.
Naapuri,
jonka kissaa vihasin
ja jonka luona katselin televisiota.
Naapuri,
joka ei koskaan ollut kotona.
Naapuri,
jossa riideltiin usein ja poliisi ei ollut harvinainen vieras.
On myöskin naapuria,
joka on vuokranantaja.
Ja naapuri,
joka siivoaa joka lauantaiaamuna.

Oletko ikinä värjäyttänyt ripsiäsi?
Olen liian pihi sellaiseen toimintaan.

Pidätkö valokuvaamisesta?
Pidän.
Ja pitäisin siitä vielä enemmän,
jos osaisin sitä paremmin.

Käytätkö Converseja?
En.
Liian matalat.

Onko footbaggaily kivaa?
Tykkään ennemmin heitellä palloja käsilläni.

Mitä eroa on ystävillä ja kavereilla?
Ystävät ovat niitä,
joiden tietää aina olevan olemassa.
Kaverit niitä,
joita on kiva moikata,
kun tavataan.

Millainen olet aamuisin?
En koskaan parhaimmillani.
Harakanpesän näköinen ja naama rutussa.




Koska menet seuraavan kerran ulkomaille?
Tallinnaan toivottavasti ennen kesää.

Omistatko crocsit?
En.

Miten hiuksesi ovat nyt?
Takkuiset.
Pinneillä ja ponnarilla.

Koska joit viimeksi kaakaota?
Vuosi sitten talvella.

Onko sänkysi nyt pedattu?
On,
ihme kyllä.
Olen oppinut mieheltäni tämän huonon tavan pedata sänky lähes päivittäin.

Minkä vaatteen ostit viimeksi ja kuinka paljon se maksoi?
Kirpputorilta kaksi vanhaa mekkoa,
yhteensä 3 euroa.


(Seilorimekkoni odottamassa saksia ja työintoa.)


Onko sinulla salaisuuksia, jotka voisivat kauhistuttaa muita ihmisiä?
Ainahan meillä on.

Romanttinen koti-ilta vai huuruinen bileilta?
Molemmilla, kiitos.

Luonne vai ulkonäkö?
Molemmilla tämäkin, kiitos.


torstai 11. maaliskuuta 2010

Aamukissoja ja kameran eläköityminen

Kamerani sanoo Rits Räts Poks Poks,
eikä se kuulosta hyvälle.

Se on sanonut itsensä totaalisesti irti.

Enkä minä tiedä,
mitä tekisin sille.

Ompelukoneeni sen sijaan on hyrrännyt tasaiseen tahtiin.
Mallinukkeni päälle alkaa valmistua Minni Hiiri -pallotakkia,
sohvatyynymme ovat saaneet uusia,
karunkauniita koristetyynynpäälisiä.
Kangaskaupasta olen raahannut kotiin kasan erilaisia euron kankaita,
joista alan ommella kesämekkosia.

Toisinaan tuntuu,
että päivässä on liian vähän tunteja käytettävänä,
kun kaikki pitäisi saada valmiiksi Nyt Heti Nyt Välittömästi ja Tänään.
Kiitos.

(Ja minä saan ehkä saumurin itselleni lainaan!)



Kaikki kolme aamuista karvakasaa.




Niitä ainoita kuvia,
joita löysin kamerastani lauantain keikalta
ja päivästä sen jälkeen.




Löysin viimeinkin SPR:n kirpputorilta seilorimekon!
Se odottaa myöskin ompelupöydälläni ronskia muokkaamista.

Ui jui,
Minä olen jo ihan Kevät!

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Pitsiin kietoutunut kissa

Hyvää Päivää,
on keskiviikko ja kiva päivä tänään.
Aamu valkeni meille klo: 11:15
ja pannussa porisi SPR:n hyväntekeväisyyskahvi.

On Hyvää Tekevä Olo.



Tervetuloa Meille.

Meillä on hieman sekaista,
mutta imuri on eteisen nurkassa,
jos muistan oikein.
Sitä voi käyttää halutessaan.

Meillä asuu vieläkin peikkoja.
Mutta minulla on jälleen se kukka hiuksissa.





Olemme tehneet prinsessasängystämme Pesän.

Avasimme ennen kiinni olleet verhot sängyn ympäriltä,
jotta verhot peittäisivät koko sängyn.

Se on meidän turvapaikka,
jossa on hyvä olla
ja jossa nähdään vain kivoja unia.





Olen ollut Pitsiintynyt.

Yritän ommella,
mutta ajoittain esiintyvät keskittymishäiriöt häiritsevät työskentelyäni.
(Sekä kissat ompelupöydällä)





Minä haluaisin pulkkamäkeen.
Hurjastella mäessä
ja laskea lujaa.

Juoda lopuksi kahvia ja syödä juustovoileipää tomaatilla ja aromisuolalla.

Mutta siellä on niin kylmä.
Minä olen vieläkin sisällä.

Eikä meillä ole edes pulkkaa.



Kello on 16:08.
Keskiviikkona.

Kissat nukkuvat
ja valtakunnassa on rauhallista.

Tietokoneen näppäimistölle tipahtelee kuivatun ruisleivän murusia.
Rousk Rousk.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Kissamaista.

Tasaa keskelle
Kun kotonasi asustaa kolme kissaa,
et millään voi välttyä tällaisilta kuvasarjoilta:







Tässä vaiheessa kamerasta ovat patterit loppuneet
ja kamerassa lähes kymmenen kuvaa kengistä höystettynä oranssilla viuhahduksella.

Kissat.
Ne kissat.

Niin totaalisen Kissamaista.

torstai 4. helmikuuta 2010

Puuhamaasta hyvää päivää

Miten yhdessä ja samassa tytössä voi asua sellainen mielenlaadun ailahtelevaisuuden skaala?

Yhtenä päivänä olet elävä kuollut,
ja niin väsynyt,
että nukahtaminenkin tuntuu liian raskaalta.

Toisena päivä,
kuten tänään torstaina,
heräät seitsemältä aamulla miehen hammaslääkärikellonsoittoon
-vaikkei olisi pakko herätä, on sapattivapataa-
juot kahvisi,
ja perustat Puuhamaan sisällesi.

Imuroit hullunkiilto silmissäsi,
viet roskia,
rohkenet koittaa miehen porakoneen toimivuutta
-kunnes mies nousee sohvalta auttamaan-
hösläät,
huidot,
olet täynnä energiaa,
etkä millään jaksaisi pysähtyä aloillesi.

Ailahtelevaisuuden multihuipentuma.



Viikolla olen muistellut hetken vanhaa nostalgiamekkoani,
jonka ihanainen mummuni on minulle joskus ommellut syntymäpäivämekoksi.

(Sydämiä, sydämiä, sydämiä minun ihanalle mummulle!)

Vihreä ei ole värini,
mutta tunnearvoa tällä mekolla on miljoonakertaisesti.

Siksi se ehkä roikkuukin vuodesta toiseen henkarissani,
hyvin harvoin käytettynä,
mutta sitäkin enemmän rakastettuna.

(Mutta oliko tuon mekon helma muutamia vuosia sitten ihan näin lyhyt?
Vai olenko minä vain tullut liian vanhaksi...)


Vihreät korkokengät ovat löytyneet aikoinaan kirpputorilta.

Harvoin käytettyjä ihanuuksia;
aarteita,
joista ei osaa luopuakaan.




Lainapyöräni talvehtii.

Ja kantaa korissaan hiutaleita.



Puuhapäivän tyttö ehti tänään käydä kirpputorillakin miehensä käsipuolessa.

Ainaisten kissankarvaisten, mustien sijaan kerrankin punaiset sukkikset,
joiden päälle puin vielä verkkosukkahousut.

Karvatakki: H&M.
Karkkirusetti: Omaa tuotantoa
Alta pörröttävä vyötäröhame, musta salkku, kenkulit ja kaulaan kietaistu musta poncho Kirpputorilta.
Sydänkäsilaukku: H&M
(Tällä tytöllä pitää aina olla vähintään kaksi laukkua mukanaan,
oli määränpää mikä tahansa,
taikka tuntematon
- käsilaukku ja matkalaukku)



Kirpparilta löysin mm. mokkaiset avokkaat ruususomistella
(3,00 e)

Niille minun piti antaa uusi koti ja jalka.



Meidän kodin tytöt tykkää istua peilipöydän ääressä,
tai sen alla.


P.s Postimies ilahdutti minua päivällä pienellä kirjekuorella,
jossa oli jotain punaista, säihkyvää ja odotettua.
Elämäni Ensimmäiset Tasselit.
Olen myyty.

Aamupostimies vihastutti minua,
paikallinen sanomalehti on mennyt uudistumaan.
Eihän sitä osaa enää edes lukea.
Jotkut asiat eivät vain saisi muuttua koskaan.