Leskenlehtiä, leskenlehtiä!

Huomasin tänään,
että pyöräni on sulanut esiin talviuniltaan.

Nyt pitäisi enää etsiä siihen avain,
joka on myöskin ollut koko talven ajan jossain hyvässä säilössä.

Pör pör,
minä olen kaivannut pyöräilyä.
Kuten kaikkea muutakin.

Ja nyt se kaikki on tässä.

Kirkon nurmikko on sulanut esiin.
Ensimmäinen jäätelökioski auennut torin laidalle.
Kevättakki ollut ensikäytössä.
Korkokengät pitkästä aikaa kävelyllä.

Leskenlehtiä erään Vanhan Rauman poikkikadun varrella!

Ja me olemme miehen kanssa kuluttaneet päivisin aikaa kävelemällä ympäriinsä.
Vain kävelleet.

Talvihorros alkaa vihdoinkin karista
ja minustakin kuoriutua taas ihminen.

Meillä kävi eilen pihalla kissavieraita naapurustosta.
Kaunis, mustavalkoinen kisu,
joka hetkeksi jäi juttelemaan kanssamme pihaportaille.

Surkeinta oli eilen nähdä eräällä tienreunalla makaavan kuolleen kissaparan.

Minua itketti ajatella,
ettei jonkun kissa tule enää kotiin.

Kissanpäiviä,
hyviä ja huonoja.

(Ja nyt minua jälleen alkaa itkettää)

Takki: Seppälä
Kengät ja mekko: Kirpputori
Huivi saatu lahjana
ja kassi tehty itse.


Koska aivot ovat nyt ilmeisen tyhjät
ja sanat eivät taivu näytölle asti,
niin taidan mennä seuraamaan television piirrettytarjontaa.

Olo on liiankin seesteinen ja rauhallinen,
uneliaan onnekas.
Silloin tuntuu,
ettei enää ole oikein mitään sanottavaa.

Jos voisin,
piirtäisin tähän vinon ja hölmön hymyni
ja kipeät poskeni;
ehkä se kertoisi kaiken sen,
minkä olisin tähän halunnut osata kirjoittaa.

Palailen jahka parannun tästä aivotoiminnan lamauttavasta mielen tyyneydestä.


Loppuun vielä kuvapalasia viikonlopun ompeluksista: