Huono musiikki saa sielun sykkimään

Minä rakastan tunnetta,
kun...

Upottaa sormensa yksi kerrallaan kynttilän steariiniin....

Repii sormistaan irti kuivahtanutta liimaa...

Syö jukurttia pikkulusikalla,
hiljaa nuoleskellen...

Joku muu tekee sinulle leivän...

Sammuttaa liekin suullaan tai sormillaan...

Korot kopisevat hiljaisen kaupan lattiaa vasten...

Ripottaa kanelia tukkaansa...

Kerää kostealla sormenpäällään suolaa keittiön pöydän pinnalta...

Nukahtaa makuupussiin...

Kerää kukkia keittiön pöydälle, eikä tarvitse siivota...

Joku laittaa sormensa minun varpaitteni väliin...

Sanomalehden tuore muste tarttuu sormiin...

Rikotan ison saippuakuplan sormellani...

Löydän suuren kävyn ja pistän sen laukkuuni...

Löydän baarin tiskiltä erivärisiä pillejä ja pistän ne laukkuuni...

Tieto siitä,
että salmiakki ei ole karkkia...
Se on salmiakkia...

Tänään on hyvän ja huonon musiikin ilta.

Mies tekee kuolemaa,
kun minä soitan musiikkia,
joka soi sieluun ja sydämeen.

Onni on syntyä ilman sävelkorvaa.

Hyppiä sohvalla punainen viinilasi kädessä,
provosoida itseään mitä masentavimmilla kappaleilla,
laulaa sydämensä pohjasta,
kurkku suorana,
ikkunalasit helisten,
antaa elämän virrata sisään ja ulos.

Ja se soi:

Myrskyluodon Maija.

Tuula Amberla;
Lulu,

Tyttö Kampaa Märkää Tukkaa.

Pmmp;
Maria Magdalena.

Ystävä sä lapsien.

Suojelusenkeli.


Minä rakastan tunnetta,
kun ihminen humaltuu.

Pieni kuplinta,
joka uppoaa suoniin,
käsivarsiin ja kyynerpäihin.

Se naurunsekainen tunne,
joka kasvaa pikkuhiljaa.

Humaltuminen on rakastettavaa,
humalassa olemisessa ei ole mitään mielenkiintoista.

Ja kuplat kuplivat suussani.

Naurakaa,
tanssikaa,
viidyttäkää.

Ja minä teen sen tänään täysin rinnoin.