Odottamaton puhelu

Kotipäivä,
ompelupäivä.

Hidastempoinen aamu,
muutama nukuttu tunti takana.
Miehen iso t-paita,
hihat käärittynä.
Stay up -sukat.

Tukka harjaamaton ja puhdas.

Kissa nukkuu ompelupöydän tuolin alla,
minä painan jalallani sen häntää,
luullessani painavani poljinta.
Se mauahtaa ja jatkaa uniaan.

Hölmö, ihana kissa.

Eilen minä yllätin maailmankaikkeuden
ja siivosin.
(Vihaan siivoamista)

Minä myös ojensin auttavan raastinkäteni mieheni tehdessä kasvispihvejä.
(Vihaan raastamista)

Raasta tyttö,
raasta!

Ja minä raastoin;
porkkanaa ja perunaa.
Ja rikoin kolme kanamunaa taikinaan.

Maailman parhaita kasvispihvejä.
Erityisesti kuivalla ruisleivällä,
alla omenaa, voita ja suolaa.



Unettomuuden ajantappona tutustuin yöllä
sappivaivoihin ja kihtiin.
Ja luin,
millaisilla tavoilla voi munan korvata ruuanlaitossa.

Luin myös liemistä
ja suklaakarkeista.

Haaveilin hetken leipovani,
kunnes muistin,
ettei meillä ollut jauhoja.

Ja hain sanomalehden postilaatikosta viideltä aamulla,
lyhyissä yöhousuissa ja korkokengissä.

***

Sain tänään puhelun,
jossa minua pyydettiin vetämään paikkakuntani lasten kilpatanssiryhmää.

En ole tanssinut moneen vuoteen.

Minä lupauduin lähtemään mukaan,
ja nyt olen hieman hämilläni.

Mihin sitä on mahtanut taas lupautua.

Odotan malttamattomana,
ja yritän muistella,
mihin olen piilottanut kaikki vanhat tanssikenkäni...

(...Ja muistankohan enää yhtäkään tanssikuviota)