torstai 31. joulukuuta 2009

Päräyttävää!

Tänään se päräyttää!




Katkonainen yö takana,
perhosentoukkia mahassa,
adhd-villitystä ilmassa.

Pyörin,
hyörin.

Punaiset kengät kassissa,
mustat kengät kassissa,
sandaalit kassissa,
valkoiset kengät kassissa.

Huulipunaa,
korsetti,
irtoripset,
tulennielentäkepit ja nesteet.
Sytkäri taskussa.

Ja vaikka minä kaatuisin lavalla,
vaikka minä sytyttäisin koko baarin palamaan,
vaihtuu se vuosi siltikin.

Hyvää Uutta Vuotta Kaikille!


(Rauma, Hovi:
Sirkusorkesterin Ihmeellisen Uudenvuodenyön
aloittaa Matti Mustosen Ihmeellinen orkesteri
ja keskiyön jälkeen lavalle nousee Sirkusorkesteri)

maanantai 21. joulukuuta 2009

Joulun odotusta VHS-soitin kainalossa

Kaikki kalenterin luukut repsottavat auki suut ammollaan.
Vuoden hirveimmät hirviöjoulupiparit ovat koristeltuina keittiön pöydällä.
Tytön oma joulupukki lähti juuri kilisten ovesta,
illan viimeinen paikka on meillä kotona.

Onni on olla.
Kotona.
Ja rakastaa.





Joulua on odotettu juhlimalla pikkujouluissa.

Minä sain onginnassa vanhan kunnon VHS-soittimen,
jota varjelin kuin kalleinta aarretta sylissäni koko illan.
Niin tärkeä asia se oli minulle,
että sen jättäminen baarin narikkaankin tapahtui sydän verellä.

Nyt se on meidän keittiön lattialla.
Kyllä sen mies vielä meille asentaa.
Ei vain ole yhtään VHS-videota.

Voisin katsella vain lumisadetta
ja heilua nostalgiahuuruissa.




Tein joulun alla kuivatuista appelsiinilohkoista kaulakoruja.
Ihastuin niihin.
Haluan tehdä niitä lisää.






Ehdimme aamulla katsoa televisiosta Lumiukon.

Sen,
jota katsottiin aina lapsena,
kun odottaminen tuntui liian pitkältä.

Eikä odottaminen ole yhtään sen helpommaksi käynyt vieläkään vuosien jälkeen.

Pientä jännitystä mahassa,
lapsenmielisyyttä parhaimmillaan.
Ja kuitenkin on niin rauhaisa ja tyyni olo;
kaikki on niin hyvin.

Ihanaa Joulua Kaikille.

Mau.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Radiotaajuudella

Minä menen tänään radioon.
Taajuus on Radio Ramona,
Rauman paikallisradio.

Ääni ei kulje ja tukka sähköistyy ajatuksesta.

Ai,
mitä siellä ei saa sanoa?




Sirkusorkesterin jäseninä
ja häämöttävän uuden vuoden -keikan lähestyessähän
meitä miehen kanssa pyydettiin sinne jutustelemaan.

Sirkusorkesteria voi edelleen käydä kuuntelemassa
täällä.


(Sirkustirehtööri ja monitaiteilijamme Aksu)


Sotkeudun johtoihin ja kuulokkeisiin.
Juon pannukahvia
ja iltapäivällä ompelen kuin hullu.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Joulu kylpyhuoneessa
















Minä olen rakastunut jouluun uudestaan.
Rakastan sitä sellaisena,
jollaisen me siitä teemme mieheni kanssa.

Minulle se on jouluvaloja,
kuusi,
joka on koristeltu muumien tapaan.
Hautausmaan kynttilämerta,
rakkautta ja lapsenmielisyyttä.
Ehkä hieman suklaatia ja hirviöpipareita.
(Ja fetasalaattia;
se on minun perusjouluherkkuni)


Olen hyörinyt joululahjojen kimpussa viikonlopun.
Minulla on tapana tehdä melkein kaikki lahjat itse,
kuin myös pakettikoristeet ja -kortit.
Silloin tuntee antavansa jotain enemmän henkilökohtaista toiselle muistoksi.

Ei joulun odottaminen ole aina tuntunut näin kutkuttavalta.
Mahanpohjassa kutisee jokaisena aamuna,
kun saan avata taas yhden luukun kalenterista...

Ei enää kauaa.


perjantai 11. joulukuuta 2009

Kun äänet kaikkoavat



Korvatulpat -


sellaiset keltaiset ja pehmeät,
joita isä toi joskus töistä kotiin pyynnöstäni.
Joilla joskus yritin epätoivoisesti nukkua yöni toisen kuorsauksen häiritessä hiljaisessa rakennuksessa.

Päässä humisee,
kuulee omat sydämen lyöntinsä.
Kuulee hengityksensä korvissaan.

Äänet kaikkoavat,
kuin tulisivat seinän takaa,
vaikka näkee edessään meluttavan.
Näkö tuntuu sumenevan äänien tavalla;
se hetki juuri ennen pyörtymistä.

Humisee, humisee -
Psykoosin rajatila!

Pienenä minä pidin niistä,
ihmeellisiä,
aikuisten juttuja.

Kumpi lienee oleellisempaa,
vaalia kuuloaan,
vai mielenterveyttään?












Lumi satoi maahan.
Minä tein lumilyhdyn pihaan,
pistin sinne kynttilän,
joka sammui hetken kuluttua.

Löysin prinsessasuklaata kaupasta,
ulkoilutin mustia kissoja kaupungilla,
pyörin lumihangessa muumihameessa ja kesäkengissä.
Varpaat jäätyivät,
sormet jäätyivät.
(Eräs vanha nainen joskus sanoi minulle,
että jos kädet ovat kamalan kylmät,
on sydän aina lämmin.)

Paketoin joululahjoja,
tein kortteja.
Tunsin olevani kuumeinen ja houreinen lämpömittarin näyttäessä vain 36,6.
Kävin avaruudessa ja satumaassa hetkellisesti.

Siellä käyn aina tuntiessani olevani kuumeessa.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Todellinen Rinsessa

Olen tänään tavannut rautarouvia,
kävellyt räntäsateessa,
tapellut hiuksieni kanssa,
kulkenut kaupungin läpi housut jalassa,
ostanut meille liput joulusirkukseen (luistelua ja tulta!),
juonut paljon kahvia ja ollut silti uupunut,
ommellut,
tutustunut rautavanteeseen,
kuullut jäätelöauton soittavan kellojaan,
todennut meillä olevan suklaajäätelöä pakastimessa,
itkenyt tuhotun prinsessajoulupaperin perään
ja kuunnellut tangoa makuupussin alla.



30 sekunnin luonnos
ja sur sur:
Pitsiä, sukkanauhoja, röyhelöä
ja minä tykkään.




Ostin herneitä kaupasta;
jokaiselle Todelliselle Rinsessalle.

(Meillä herneitä on patjan alla ehkä miljoonia.
Yö oli katkonainen
ja aamulla oli polvessa iso ja kipeä mustelma.)



"Kärsi kärsi,
niin kirkkaimman kruunun saat!"

lauantai 5. joulukuuta 2009

Joulukuun Kuudes

Joulukuun kuudes.
Itsepäisyyspäivä.

Täytyy tunnustaa,
että meidän piti käydä internetin ihmeellisessä maailmassa tarkistamassa,
minä vuonna Suomi itsenäistyi.
Ja tiedän tekeväni sen jälleen ensi vuonna uudestaan.
(Valikoiva muisti.)



Minulle joulukuun kuudes oli muumikalenterin luukun avaaminen.

Olen aivan varma,
että jos asuisin yksin,
olisin jo aikoja sitten avannut kaikki kalenterin luukut
ja säilönyt pienet suklaat kerralla parempiin suihin ja mahoihin.
Kärsimättömyys ja kohtuuttomuus ovat paheitani,
yhdet miljoonista.

Joulukuun kuudes on myös aamukahvin keittämistä neljältä muusikonretaleelle,
jotka heräilivät olohuoneestamme.
Kuka lattialta,
kuka sohvalta,
kuka minun vierestäni.

Se on kylmää limsaa huulilla,
tylsistymistä,
Sooloilua sohvalta käsin,
kiehnäämistä,
vaatekaappiin piiloutumista
ja siellä hihittämistä.

Se on kävelyä huoltoasemalle käsi kädessä,
hieman linnan juhlia
ja paikallislehden selaamista yömyöhään peiton alla.

Sellainen on minun joulukuun kuudenteni.



Tänne tuli Taikatalvi.


Onko se vain minun mielessäni,
vai olivatko ihmiset oikeasti paljon perteämpi lumen sataessa maahan
ja pakkasen narskuessa kenkien alla?


p.s

Haluaisitko tietää muumihahmojen nimiä eri kielillä?

Klikkaa ja naura.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Ikkunoista näkee pihamaan, siellä on puutarha

Kävimme eilen allekirjoittamassa vuokrasopimuksen Sirkusorkesterin treenikämppään.

Vanha ja räihnäinen.
Ihan täydellinen!

(Portaat toiseen kerrokseen,
betonia,
kylmää ja pimeää.
Likaista ja tunkkaista.
Ovessa lukee Askarteluhuoneen olevat ylimpänä.)







Lankakiemuroita töistä:

Kamalia lankoja,
liian isoja koukkuja.
Hermojen menetyksiä,
luopuminen täydellisten rintakukkien ajatuksesta.

Koukun suhinaa
ja kahvia.
(+ Kuollut rotta jossain seinän välissä.
Sen hajuun alkaa tottua)

Tänään nahkasohvan päällystämistä sormet rakkuloilla.





Ps.
Joku on varastanut meidän talipallon.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Ruusu


Sain mieheltä kultaiseen nauhaan kiedotun ruusun.

Pistin sen violettiin maljakkoon keittiön pöydälle.
Sunnuntaiaamuna keräsin punaisia terälehtiä lattialta,
ripustin ruusun kuivumaan korkealle,
sen,
mitä siitä oli vielä jäljellä.

Silmät suurina sanoin miehelle,
että se tuntui kuin olisi kerännyt sydämensä palasia lattialta.

Hetken olin surullinen,
kunnes ymmärsin,
että tulee uusia ruusuja.

Kaikki kukat minulla on tallessa,
kuivatettuina maljakoissa.

Kiiltokuvat piilotettuina pieneen käsilaukkuun;
niissä on kissoja ja prinsessoja,
ja kultaista hilettä kulmissa.

Pieniäsuuria onnenasioita piilotettuina lasipurkkiin,
että silloin,
kun on maailman onnettomin ihmislapsi,
voi avata onnenpurkin
ja muistaa niitä tärkeitä asioita tässä maailmassa,
jotka tekevät sinut onnelliseksi.

(Jokaisella pitäisi olla oma lasipurkki,
johon tallentaa onnea pahan päivän varalle)


perjantai 27. marraskuuta 2009

TPR:n tuho







Ei auta laastari,
ei puhallus.

Talouspaperirullien sairaala,
seuraavasta ovesta vasemmalle.

torstai 26. marraskuuta 2009

Kirsikkakeskiviikko

Onni, odotus ja jännitys.

Minä rakastuin niihin heti.
Olen koukussa.

Iho liimaantui kiinni nahkaiseen alustaan.





Olen kääriytynyt elmukelmuun rasvapullon kera.

Odotan vain kuoriutumistani
ja korsetin pukemista,
jotta voin ihastella itseäni kunnolla.

Ne ovat niin kauniit.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Onni on...

...Kun postiin tupsahtaa parin viikon päästä tilaamani punaiset paholaiset.



Kerrotaan,
että Lumikin paha äitipuoli tanssi itsensä hengiltä punaisissa korkokengissä.

(Kengät: H&M - 59,95 euroa)

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Kerro, kerro kuvastin...

Vietimme eilen miehen kanssa laatuaikaa ihan kahdestaan.

Mies laittoi silinterin päähänsä,
minä helmet.

Tanssipaikan ovella ne kysyivät minulta jälleen papereita.
Ja minä kaivoin hymyillen passini violetista prinsessakäsilaukusta.

Ympärilläni hehkuu lapsenomainen säteilykehä.
Tai sitten ne ovat nämä omenaposket.
Lisättynä pituuden puutteeseen.




Olen huomannut alkavani haistella appelsiineja kaupassa tarkistaakseni niiden mehevyyden.
Ja se hävettää minua hieman.

Täydellisten hedelmien valinta on minulle intohimo.
Omenoiden pitää olla rapsakoita, kiinteitä,
sopivan pyöreitä, mattapintaisia ja
oikean värisävytteisiä.
Eikä kolhuja niissä saa tietenkään olla.

Suutun itselleni huonosti valitusta hedelmästä.
Niiden pitää parhaimmillaan olla kuin karkkia.

Appelsiinien tuoksu on muuten yksi maailman parhaimmista tuoksuista.
(Joulun tuoksu!)

(Valitse sinäkin ensikerralla yksi Täydellinen Hedelmä ostoskoriisi.
Pieniä iloja.)



Viikonlopun kirpputoriostoksia:



Ihanaiset pikkumyykenkulit, 3 euroa.



Ja skottiruutusomisteiset nilkkurit, 2 euroa.

Kummankaan kenkäparin kunto ei ole uudenveroinen,
mutta varmasti kestävät käytössä tämän talven ylitse.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Haluaisin rakentaa majan puun oksalle

Haluaisin oppia puhumaan ranskaa

Kävelemään käsilläni

Kiivetä pelkäämättä hyvin korkealle

Juoda pullollisen tequilaa ja muistaa kaiken seuraavana päivänä.



Haluaisin tanssia tangolla

Juosta mahdottoman korkeilla piikkikoroilla

Nähdä Pariisin, Lontoon, Brasilian

Ajaa autoa

Omistaa Minna Parikan kengät.




Haluaisin pyöräillä hyvin kauas

Juosta maratonin

Elättää itseni kädentaidoilla

Koristaa ihoani kuvilla

Maistaa sinihomejuustoa ja syödä pureskellen yhden oliivin.



Haluaisin nukkua ulkona riippumatossa

Oppia soittamaan kitaraa

Perkaa onkimani kalan

Kirjoittaa kirjan

Sukeltaa pallomereen.



Haluan päästä ulos tästä sumuisesta väsymyksestä,
joka saa minut turraksi ja toimettomaksi.

Koska lumi tulee takaisin?


(Lumikkimekko: SPR:n kirpputori
Lusikat korupuuhailuihin: Kirpputori)

maanantai 16. marraskuuta 2009

Ostoslistalla: Hiuslakka

Sähköinen harakanpesä päälaella kiittää ja kuittaa.
Mars, kauppaan!

Ostoslistalla myöskin uusi ripsiväri.

(Olen elämäni aikana ostanut vain yhden ainoan ripsivärin,
kahdeksannella luokalla,
sellaisen vaaleanpunaisen putkilon.
Sen jälkeen olen tyytyväisenä vastaanottanut kaikki tuttavieni jämäripsarit.
Kelpaa minulle.

En minä osaa ostaa ripsiväriä.)



Ensin sitä yrittää olla kuin ei olisikaan.
Hetken se onnistuu.

Mutta joskus sitä vain alkaa tärähtää huomaamattaan.



Hyörii, pyörii, kierii, linkoaa.
Kunnes lyö päänsä ikkunaan
ja sekoaa lopullisesti.


Eivät kaikki linnutkaan opi lentämään.



Shortsit ja Pikkutakki: Kirpputorilta
T-paita: Omaa tekoa (Kangas: Jätti-Rätti)
Kengät: Ellos


Töissä viikon parhaat naurut ovat tuoneet
meiltä tilatut Aikuisten XL-kokoiset Kangasvaipat.

Minä olen niitä surruttanut ja suunitellut muutaman päivän
ja Tadaa!

(Tällaisen haluan itselleni yöhousuiksi;
pehmeää, pehmeää, pehmeää unta.
Mukavuudenhaluisuus huipussaan,
jos vain pokka pitäisi.)



Takamukseen laitettiin kunnolla vanua,
jotta saatiin suuren takamuksen tuntua ja pyöreää muotoa.



Kyseessä oli kuitenkin onneksi vain jokin näytelmä,
johon näitä tilattiin.

Ensimmäinen kauhukuva oli vanhainkotiin tilatuista kestovaipoista.
No,
sitä odotellessa vielä...