Kerro, kerro kuvastin...

Vietimme eilen miehen kanssa laatuaikaa ihan kahdestaan.

Mies laittoi silinterin päähänsä,
minä helmet.

Tanssipaikan ovella ne kysyivät minulta jälleen papereita.
Ja minä kaivoin hymyillen passini violetista prinsessakäsilaukusta.

Ympärilläni hehkuu lapsenomainen säteilykehä.
Tai sitten ne ovat nämä omenaposket.
Lisättynä pituuden puutteeseen.

Olen huomannut alkavani haistella appelsiineja kaupassa tarkistaakseni niiden mehevyyden.
Ja se hävettää minua hieman.

Täydellisten hedelmien valinta on minulle intohimo.
Omenoiden pitää olla rapsakoita, kiinteitä,
sopivan pyöreitä, mattapintaisia ja
oikean värisävytteisiä.
Eikä kolhuja niissä saa tietenkään olla.

Suutun itselleni huonosti valitusta hedelmästä.
Niiden pitää parhaimmillaan olla kuin karkkia.

Appelsiinien tuoksu on muuten yksi maailman parhaimmista tuoksuista.
(Joulun tuoksu!)

(Valitse sinäkin ensikerralla yksi Täydellinen Hedelmä ostoskoriisi.
Pieniä iloja.)

Viikonlopun kirpputoriostoksia:

Ihanaiset pikkumyykenkulit, 3 euroa.

Ja skottiruutusomisteiset nilkkurit, 2 euroa.

Kummankaan kenkäparin kunto ei ole uudenveroinen,
mutta varmasti kestävät käytössä tämän talven ylitse.