tiistai 22. kesäkuuta 2010

Voi mikä nauru ja riemu on olla!

Lauantain häähumua,
sunnuntain kuohari-iloittelua,
maanantain kuohari-iloittelun jälkiriutuneisuutta,
tiistain lempeä miehen kainalossa,
kädessä Pamela Des Barresin `Bändäreitä ja takahuoneiden muusia`.

Laitoin hääkukkani roikkumaan makuuhuoneen ikkunaan
ja asettelin tummanpunaisia hääruusuja maljakkoihin,
joita siroittelin pitkin kotia.

Tyhjiä pahvilaatikoita lattialla,
joihin kissat nukahtavat.

Puhaltamattomia ilmapalloja tulitikkurasioissa;
surkeiden ja suolaisten päivien varalle.

("On mahdotonta olla masentunut,
jos sinulla on ilmapallo"
-Nalle Puh)



Meille sanottiin,
että jos hääpäivänä sataa,
se tarkoittaa rikkautta.

Ja se satoi satoi satoi.
Vuodatti kyyneleitä kirkon kattoon.
Sitä rikkautta -
rakkautta.

Sunnuntaina paistoi aurinko,
niin kuin tänäänkin.

Ne sanovat,
että huomennakin paistaa aurinko,
kun minä pakkaan hulavanteeni,
mieheni sekä kissat autoon
ja lähdemme mökkeilemään.

(Ja yritän muistaa sujauttaa laukun sivutaskuun muutaman auringonkukan siemenen,
joita voin kaivaa pihamaalle kasvamaan)

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Minä rakastan sinua

19.6.2010

He sanoivat tahdon
ja vannoivat ikuista rakkautta.

Iangaikkisuudest iangaikkisuutehe.



Ja suurin niistä on rakkaus.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Virolainen haarukkapiilo


Kuinka moni nainen kävelee
Tallinnan mukulakivillä haarukka korkokengässä?

"Ihan kuin jokin olisi vähän painanut jalkaa..."

Ja hän laittaa haarukan käsilaukkuunsa,
tuo sen kotiin
ja syö sillä fetaa purkista onnellisena.

Tosinainen!


lauantai 12. kesäkuuta 2010

Kärsi, kärsi, niin kirkkaimman kruunun saat

Kaksi viikkoa kestänyt flunssa alkaa turruttaa aivoja
ja jatkuva yskiminen sekä aivoliman erittäminen saa minut turhautumaan.

Se saa minut vajoamaan henkisesti 3-vuotiaan lapsen tasolle
ja kitisemään joka asiasta.

Lisäksi minulla on Kriisi.

3-vuotias minäni haluaa päästä valloilleen ja valittaa sydämensä pohjasta
peilien vaarallisuudesta,
suuresta ilmapallomahasta,
likaisesta tukasta,
turvonneesta ulkomuodosta,
pahasta olosta
ja siitä kuinka kipeus sattuu aivoihin.
Ja kuinka oma pää hajoaa omien ajatusten alla.

Ja siitä finnistä nenänpäässä.
Minulla kun ei koskaan ole finnejä.

Toisaalta,
minulla on oikeus olla toisinaan ruma,
päästäni tai ulkomuodoltani.

Ja toisaalta,
viime viikkojen reipas painonnousu on ollut hyvinkin tavoitteellista.
Sekä alkujaan omaehtoista.

Silmäni ja aivoni ovat liian hitaita pysyäkseen tapahtuvien muutosten perässä.
Enkä minä malttaisi pysähtyä odottamaan.

Tänään minä näen peilistä jotain hieman tutumpaa.
Tänään minun vaatteeni istuvat päälleni
ja se tuntuu ihan hyvälle.
(Kuitenkin hieman pelottavalle)

Ehkä ensiviikolla tunnen jälleen itseni minuksi.
Ehkä jopa ihan kauniiksi.








Pitsipaita: Kirpputori

Hääaskarteluja ja auringonkukan alkuja
(jotka tosin löysin tänään syötyinä keittiön pöydältä)

Kaunista lauantaita.

Minä lähden vesisateeseen imemään itseeni pientä humalaa
ja nauttimaan keikkalesken lauantaista.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Lakanakangasromantiikkaa

Spr:n kirpputorilta muovikassillinen kankaita kotiin raahattuna
kolmella eurolla.

Mies ihmetteli kotona,
miten kassillinen kankaita voi painaa niin paljon.
(Ja se kassi painoi kuin synti
ja minä olin lähellä sydänkohtausta sitä raahatessani)

Olen mestari änkemään mahdollisimman paljon tavaraa tarvittavaan tilaan.
Enkä häpeile.
Sullon, tungen, ujutan,
jotta saan kaiken mahdollisen mukaani.
Kaiken hyödyn,
ja enemmänkin.

Nostaessani kassalle lähes täyteen ängetyn muovikassin,
sanoin,
etten kehdannut täyttää sitä enää enempää.
Nainen katsoi minua kuin hullua
ja minä vain naureskelin.

Kyllä sinne olisi vielä jokin tilkku varmasti mahtunut.



Spr: n kirpputorilta oli myös tämä aluslakanakangas,
josta ompelin itselleni mekon.

Olin aivan hurmaantunut ensisilmäyksellä tuohon kornilla tavalla
romanttiseen kankaaseen.

Minulle tuli siitä mieleen aivan Prinsessa Ruusunen.

Ja minähän rakastan prinsessa-asioita.








Juhannustansseja ja salaisia ruusupuutarhoja.

Tunnen kuinka ruusuja puhkeaa kukkaan sisälläni
ja kuinka ne kutittavat mahanpohjaani.

Kuinka terälehdet tippuessaan varisevat minusta ulos kaikenantavana,
pehmeänä rakkautena.

Minä suutelen ruusukuvioita ihollesi,
niin kuin sinä kastelet ja hoivaat minua rakkaudellasi,
tehden minusta entistä eheämmän naisen.
Valmiin ja kokonaisen.


tiistai 8. kesäkuuta 2010

Yksitoista päivää

11 päivää aikaa käydä suihkussa.

11 päivää aikaa ostaa uusi huulipuna.

11 päivää aikaa hankkiutua eroon flunssasta.

11 päivää on aika vähän.

11 päivää sanoakseen alttarilla Tahdon.

(Ihan niin kuin ne samana päivänä Ruotsissa sanovat,
ne kuninkaalliset.
Mutta voin vaikka vannoa,
että meillä on Raumalla paremmat bileet.)




(Polttarifiilistelyjä)


11 päivää ja Frouva Mäkinen.

Minä pulppuan ja kuplin;
Pum Pum
ja minun sydän laulaa.