Näytetään tekstit, joissa on tunniste piirtely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste piirtely. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. tammikuuta 2011

Keskeneräinen

Huomaan joka päivä kirjoittavani päähäni.
Sanelen silmieni kautta mieleeni,
sanaryöppyjä tulvii suoniini!

Ja joka päivä huomaan kaipaavani kirjoittamista yhä enemmän.

Alan kuljettaa mukanani kovakantista kirjaa ja mustekynää -
en ole avannut sitä vielä kertaakaan kirjoittaakseni.

Luen vanhoja tekstejäni,
joita löydän kellarista.
Teipatuista pahvilaatikoista,
valkoisten arkkien kulmat ovat ryppyisiä.

Minulla on hirveän paljon sanoja sisälläni,
mutta ne takertuvat kurkkuun,
jäävät kielen päälle pyörimään.
Ne eivät kasva minusta ulos.

Minä jään keskeneräiseksi.
Keskeneräiseksi naiseksi,
joka kantaa sanoja sisällään.

Kaipaan sanoja,
kirjaimia.

Kaipaan mustekynän tuoksua ja rypistyneitä papereita.

Kaipaan kirjoittamisen tuomaa euforiaa enemmän kuin puhumista.


Ja minä kirjoitan mieleeni,
kirjoitan kuin hullu!

Huomenna kävellesäni töihin.
Kahvitauolla,
kotimatkalla.
Kotisohvalla,
olohuoneen lattialla.
Ennen nukahtamista.
Unissani.

Sitten minä olen valmis kirjoittamaan kirjan.
Kaikesta,
mikä on vielä kirjoittamatta.


Ihan pian minä olen valmis.
Minä ja minun keskeneräiset lauseeni.






(Kuvia Kellarista,
teipatuista pahvilaatikoista,
vuosilta 06-07)

lauantai 16. tammikuuta 2010

Keikkaleski

Keikkalesken raihnainen lauantai;
pannullinen kahvia,
laatuaikaa kissoille,
piirrustuslehtiö,
sohvan asuttamista,
peittojen alla piilottelua,
ompelemista ajatuksen tasolla.

Ja kuivan ruisleivän nakertamista,
joita on keittiön pöydällämme kuivumassa suuressa karjalanpiirakkalaatikossa.

Syntisen hyvää.

Ja minä näen jo sieluni silmin,
miten jonain päivänä keittiössämme on pyykkinaru,
johon minä ripustan ruisleipää kuivumaan pyykkipojin.


(Pallopaita kirpputorilta)


Kotona on hiljaista ja yksinäistä.

Minä mietin pieniä asioita,
jotka tekevät minut onnelliseksi.

Kuten Kanelia.
Kanelin tuoksua hiuksissa.
Joululomalla miehen minulle antamia kanelitankoja.


(Keskeneräisiä viivoja. Suttailua. Kokeilua)


Tai hyvää omenaa.

Kissaa,
joka rakastaa nuolemalla kättäsi karhealla kielellään
ja vatkaamalla mahaasi.

Mummua,
jonka ääntä oli ihana kuulla päivällä puhelimessa.


(Metallikissoja. Mau)


Mustekynän viivoja poskilla,
koska silloin olen tehnyt jotain.

Tilkkujen leikkaamista,
värien ja pallojen sekamelskaa.

Kahvimaitoa jääkaapissa.

Sellaisia pieniä asioita.
Niitä on joskus hyvä miettiä.


(Punainen mekko on yksi parhaista kirpputoriostoksistani koskaan.
Ja ikää sillä on jo useita vuosia.)

***

Tänään oli paikallislehdessä juttu Sirkusorkesterista,
jota odotin kovin kärsimättömästi.
(En vain koskaan opi odottamaan)

Koko juttu on luettavissa
Täällä.


Lehtikuvassa orkesteria edustavat
Axu (vas.), Micke, Tirehtööri, Wille ja minä.

Rintasen Teemulle kiitos kuvasta.