Huomaan joka päivä kirjoittavani päähäni.
Sanelen silmieni kautta mieleeni,
sanaryöppyjä tulvii suoniini!
Ja joka päivä huomaan kaipaavani kirjoittamista yhä enemmän.
Alan kuljettaa mukanani kovakantista kirjaa ja mustekynää -
en ole avannut sitä vielä kertaakaan kirjoittaakseni.
Luen vanhoja tekstejäni,
joita löydän kellarista.
Teipatuista pahvilaatikoista,
valkoisten arkkien kulmat ovat ryppyisiä.
Minulla on hirveän paljon sanoja sisälläni,
mutta ne takertuvat kurkkuun,
jäävät kielen päälle pyörimään.
Ne eivät kasva minusta ulos.
Minä jään keskeneräiseksi.
Keskeneräiseksi naiseksi,
joka kantaa sanoja sisällään.
Kaipaan sanoja,
kirjaimia.
Kaipaan mustekynän tuoksua ja rypistyneitä papereita.
Kaipaan kirjoittamisen tuomaa euforiaa enemmän kuin puhumista.
Ja minä kirjoitan mieleeni,
kirjoitan kuin hullu!
Huomenna kävellesäni töihin.
Kahvitauolla,
kotimatkalla.
Kotisohvalla,
olohuoneen lattialla.
Ennen nukahtamista.
Unissani.
Sitten minä olen valmis kirjoittamaan kirjan.
Kaikesta,
mikä on vielä kirjoittamatta.
Ihan pian minä olen valmis.
Minä ja minun keskeneräiset lauseeni.
Sanelen silmieni kautta mieleeni,
sanaryöppyjä tulvii suoniini!
Ja joka päivä huomaan kaipaavani kirjoittamista yhä enemmän.
Alan kuljettaa mukanani kovakantista kirjaa ja mustekynää -
en ole avannut sitä vielä kertaakaan kirjoittaakseni.
Luen vanhoja tekstejäni,
joita löydän kellarista.
Teipatuista pahvilaatikoista,
valkoisten arkkien kulmat ovat ryppyisiä.
Minulla on hirveän paljon sanoja sisälläni,
mutta ne takertuvat kurkkuun,
jäävät kielen päälle pyörimään.
Ne eivät kasva minusta ulos.
Minä jään keskeneräiseksi.
Keskeneräiseksi naiseksi,
joka kantaa sanoja sisällään.
Kaipaan sanoja,
kirjaimia.
Kaipaan mustekynän tuoksua ja rypistyneitä papereita.
Kaipaan kirjoittamisen tuomaa euforiaa enemmän kuin puhumista.
Ja minä kirjoitan mieleeni,
kirjoitan kuin hullu!
Huomenna kävellesäni töihin.
Kahvitauolla,
kotimatkalla.
Kotisohvalla,
olohuoneen lattialla.
Ennen nukahtamista.
Unissani.
Sitten minä olen valmis kirjoittamaan kirjan.
Kaikesta,
mikä on vielä kirjoittamatta.
Ihan pian minä olen valmis.
Minä ja minun keskeneräiset lauseeni.
(Kuvia Kellarista,
teipatuista pahvilaatikoista,
vuosilta 06-07)
teipatuista pahvilaatikoista,
vuosilta 06-07)
Upea piirustustyyli, omanlaisensa<3 Ja tiedän mitä tarkotat tosta kirjottamisen vimmasta.. kirjailijana olo on tuskaisen vaikeaa..
VastaaPoistaAivan ihania piirroksia <3
VastaaPoistaLeena: Kiitos, kunpa sitä jaksaisi piirtää enemmän, omassa tyylissä on vielä paljon hiomista, vaikka suuntaviivat ovat jo olemassa :>
VastaaPoistaAinur: Kiitos kaunis, vanhoja ovat, mutta tykkään itsekin vielä niistä :> Oli kiva löytää vanhoja juttuja, joita ei enää muistanut.
rakastan tuota keskimmäistä edelleen niiiiiin paljon. iloa ja hyörrettä! hyör hyör!
VastaaPoistaja niitä muitakin. ja sulla on kyl suuntaviivaa vaikka muille jakaa, anteeks vaan. ja sanoja. jaa jaa! huokailen vaan, huo.
VastaaPoista