torstai 6. tammikuuta 2011

Suuri Koukutus

Niin suurien suunitelmien ja keskeneräisten töiden
ohessa on hyvä välillä levätä.





Tuuli repii savupiippuja katoista
ja riepottaa hiuksia kasvoille.

Minä istun olohuoneen lattialla virkaten ja minun selkäni tuntuu vanhalta.
Siinä minä olen istunut jo monta päivää.
(Suuria, keskeneräisiä asioita!)

Kipeät sormet luovat lävitseen tuhansia lankoja,
jokaista väriä.

Langat sammaloituvat kiinni minun ihooni,
minä kiinni mattoon,
joka on täyttynyt joulukuusen neulasista ja lankakeristä.

Pyöritän koukkua sormissani,
palmikoin ja päättelen.

Joinakin aamuina,
minä herätessäni pelkään,
että olen itse muuttunut lankakeräksi.
Ja minut kudottaisiin neliöksi keskeneräiseen vilttiini.

(Lankoja,
lankoja,
lankoja,
yhden tytön elämä pullollaan!)


Enkä minä nouse olohuoneen matolta,
ennen kuin minun lankani loppuvat
ja minä olen valmis.

1 kommentti:

  1. Menipäs eilen hetkinen tajuta, että mistä tiedän sinut. Enkä tajunnut erikseen itseäni esitellä, mutta varmaankin tunnistit minut (?) Hienoa että olet mukana :)

    VastaaPoista

miljoona unelmaa