Joulun odotusta VHS-soitin kainalossa

Kaikki kalenterin luukut repsottavat auki suut ammollaan.
Vuoden hirveimmät hirviöjoulupiparit ovat koristeltuina keittiön pöydällä.
Tytön oma joulupukki lähti juuri kilisten ovesta,
illan viimeinen paikka on meillä kotona.

Onni on olla.
Kotona.
Ja rakastaa.

Joulua on odotettu juhlimalla pikkujouluissa.

Minä sain onginnassa vanhan kunnon VHS-soittimen,
jota varjelin kuin kalleinta aarretta sylissäni koko illan.
Niin tärkeä asia se oli minulle,
että sen jättäminen baarin narikkaankin tapahtui sydän verellä.

Nyt se on meidän keittiön lattialla.
Kyllä sen mies vielä meille asentaa.
Ei vain ole yhtään VHS-videota.

Voisin katsella vain lumisadetta
ja heilua nostalgiahuuruissa.

Tein joulun alla kuivatuista appelsiinilohkoista kaulakoruja.
Ihastuin niihin.
Haluan tehdä niitä lisää.

Ehdimme aamulla katsoa televisiosta Lumiukon.

Sen,
jota katsottiin aina lapsena,
kun odottaminen tuntui liian pitkältä.

Eikä odottaminen ole yhtään sen helpommaksi käynyt vieläkään vuosien jälkeen.

Pientä jännitystä mahassa,
lapsenmielisyyttä parhaimmillaan.
Ja kuitenkin on niin rauhaisa ja tyyni olo;
kaikki on niin hyvin.

Ihanaa Joulua Kaikille.

Mau.