Mielitekojen päivää

Se on kai vappu tänään.

Ainakin niin kaikki sanovat.

Minä en niin noista juhlista välitä.
Ei mitään paineita,
ei mitään stressiä.
Sima on pahaa
ja valkolakki hukassa.

(Otimme silti miehen kanssa eilen varaslähdön
ja juhlimme vapun sosiaaliset paineet pois alta torstaina.
Toisaalta minä juhlistin ainoastaan uusia,
upeita kenkiäni,
jotka sain yllärilahjana eilen.
Kyllä uusille rakkauksilleni pitää ottaa lasi kuohuvaa.
Tai kaksi)

Kävimme tänään miehen vanhempia katsomassa
ja pyyhkimässä sokeria pois huuliltamme.

Jäätelöäkin pistettiin pöytään.
Ja kahvia meni kolmatta kuppia siinä nautiskellessa.

Kotimatkalla polttelimme tupakkaa,
veimme hääkutsuja ihmisille,
ja minun teki mielettömästi mieli fetasalaattia.

Yhdistän sen tähän lämpimään auringonpaisteeseen
ja viime kesään.

Fetasalaattia piknik-hengessä omalla kotipihalla.
Tai kirkon nurtsilla.
Tai puiston laidalla.
Tai kenties ihan jossain muualla.

Ompelin miehelle kesälätsän.

Se näyttää ihan ihanalta pikku pojalta pitäessään sitä.

Hellyys kuplii sydämessä.

Kävin äsken keräämässä kukkia pihaltamme maljakkoon.
Kun ilta-aurinkokin siihen paistaa vielä.

Söin kolme omena-ruisleipää suolalla,
vain koska se oli niin hyvää.

Ja suren sitä,
ettei meillä ole yhtään ilmapalloa.

Mies lähti vielä iltaa viettämään,
ja minä asutan yksin kotia.
Ja minun suuri suuni haluaisi vielä tehdä yhden ruisleivän,
vaikka maha on täysi ja onnellinen.

Hyvää mielitekojen päivää.

Minä menen tekemään sen ruisleivän.
Ja otan lasin viiniä sen kunniaksi.