tiistai 27. huhtikuuta 2010

Vanha radio soittaa Merisäätä

Nämä äärettömän pitkät ja pysähtyneet aamut,
jotka venyvät moniksi hiljaisiksi tunneiksi.

Talon suurin kuppi,
punaista maitoa kahvissa,
radiosta joku kertoo merisään.
Ja punainen värityskirja.
Minä annoin pienelle kissalle värit;
ihan hieman meni viivojen yli.

Eihän se haittaa,
eihän?





Tik tak,
tik tak.

Kymmenes merisää
ja vanhoja iskelmiä.

Neljä tuntia,
viisi tuntia,
jääkaappi surisee,
tavarajuna,
matkustajajuna.

Kuppi on ollut tyhjä jo monta tuntia.
Kissakin on väritetty.

Tappavan tylsää.

Liian hiljaista,
liian monta tuntia.
Liian paljon aamua,
joka ei enää mahdu nautintona isommissa määrin päähäni.

Menen pomppimaan mieheni päälle;
minä kaipaan ääniä.
Ihmisiä Ihmisiä Ihmisiä!


(Hyvä, että Aamuja on vain kerran päivässä.)


3 kommenttia:

  1. Minä rakastan merisäätä<3! Rakastin jo pienenä, en tiedä miksi. "Perämeri, Saaristomeri ja Selkämeri, lounaanpuoleista tuulta 10m/s".

    VastaaPoista
  2. Hah :D Kerrankin näin, että joku sanoo rakastavansa sitä :>

    Onhan siinä sitä fiilistä, mutta vain ehkä askeettisen mökkitunnelman ympäröidessä ;>

    VastaaPoista
  3. Kävin läpi ihan koko sun blogin tässä eilen illalla..tai yöllä.. ihan joka tekstin, joka kuvan.. joka sanan, pilkun ja pisteen. Ei voi muuta sanoa ku et olet mielettömän taitava kirjottaja. Sama pätee piirtämiseen. Ja mitä vielä, voin sanoa että en tiedä oonko nätimpää tyttöä nähnyt..kadehdittava kauneus, laihuus, tyylitaju, taito.. sanoisinko jopa kadehdittava elämä. Ja sirkusorkesterin kuvia katsellessa tuli melkee kateuden kyynelet silmiin, - vaikka kadehtiahan ei saisi - mutta sun jalat, ihanan pienet, käsivarret vau! Ja ne kirsikkatatuoinnit on ihan mieletttömän kivat! :)
    Tämä sun blogi on kivaa luettavaa. Kirjotat ihan hiton hyvin! :)

    VastaaPoista

miljoona unelmaa