Puuhamaasta hyvää päivää

Miten yhdessä ja samassa tytössä voi asua sellainen mielenlaadun ailahtelevaisuuden skaala?

Yhtenä päivänä olet elävä kuollut,
ja niin väsynyt,
että nukahtaminenkin tuntuu liian raskaalta.

Toisena päivä,
kuten tänään torstaina,
heräät seitsemältä aamulla miehen hammaslääkärikellonsoittoon
-vaikkei olisi pakko herätä, on sapattivapataa-
juot kahvisi,
ja perustat Puuhamaan sisällesi.

Imuroit hullunkiilto silmissäsi,
viet roskia,
rohkenet koittaa miehen porakoneen toimivuutta
-kunnes mies nousee sohvalta auttamaan-
hösläät,
huidot,
olet täynnä energiaa,
etkä millään jaksaisi pysähtyä aloillesi.

Ailahtelevaisuuden multihuipentuma.



Viikolla olen muistellut hetken vanhaa nostalgiamekkoani,
jonka ihanainen mummuni on minulle joskus ommellut syntymäpäivämekoksi.

(Sydämiä, sydämiä, sydämiä minun ihanalle mummulle!)

Vihreä ei ole värini,
mutta tunnearvoa tällä mekolla on miljoonakertaisesti.

Siksi se ehkä roikkuukin vuodesta toiseen henkarissani,
hyvin harvoin käytettynä,
mutta sitäkin enemmän rakastettuna.

(Mutta oliko tuon mekon helma muutamia vuosia sitten ihan näin lyhyt?
Vai olenko minä vain tullut liian vanhaksi...)

Vihreät korkokengät ovat löytyneet aikoinaan kirpputorilta.

Harvoin käytettyjä ihanuuksia;
aarteita,
joista ei osaa luopuakaan.

Lainapyöräni talvehtii.

Ja kantaa korissaan hiutaleita.

Puuhapäivän tyttö ehti tänään käydä kirpputorillakin miehensä käsipuolessa.

Ainaisten kissankarvaisten, mustien sijaan kerrankin punaiset sukkikset,
joiden päälle puin vielä verkkosukkahousut.

Karvatakki: H&M.
Karkkirusetti: Omaa tuotantoa
Alta pörröttävä vyötäröhame, musta salkku, kenkulit ja kaulaan kietaistu musta poncho Kirpputorilta.
Sydänkäsilaukku: H&M
(Tällä tytöllä pitää aina olla vähintään kaksi laukkua mukanaan,
oli määränpää mikä tahansa,
taikka tuntematon
- käsilaukku ja matkalaukku)

Kirpparilta löysin mm. mokkaiset avokkaat ruususomistella
(3,00 e)

Niille minun piti antaa uusi koti ja jalka.

Meidän kodin tytöt tykkää istua peilipöydän ääressä,
tai sen alla.


P.s Postimies ilahdutti minua päivällä pienellä kirjekuorella,
jossa oli jotain punaista, säihkyvää ja odotettua.
Elämäni Ensimmäiset Tasselit.
Olen myyty.

Aamupostimies vihastutti minua,
paikallinen sanomalehti on mennyt uudistumaan.
Eihän sitä osaa enää edes lukea.
Jotkut asiat eivät vain saisi muuttua koskaan.