tiistai 23. helmikuuta 2010

Autokakku, joka sai minut kyyneliin

Olen harrastanut aivotonta ompelutoimintaa.
Eri väristen rusettien ompelu on siihen parasta mahdollista toimintaa.


Sur sur.

Vielä en tiedä,

mitä teen jumalattomalla rusettikasalla ompelupöydälläni,
mutta olen onnistunut viihdyttämään itseäni parina iltana mainiosti.
Kun tekee mieli puuhata jotain,
mutta aivot eivät raksuta,
eikä mitään suurempaa jaksaisi tehdä.




Tämä kirsikkainen yksilö tulee kyllä varmasti käyttöön allekirjoittaneelle.
Harmi vain,
että hyllystä löytyy niin pieni palanen tuota kangasta,
ettei siitä saa tehtyä vaatetta ylle.
(Ehkä korkeintaan minipikkuhousut ja muutaman rusetin)



Olen katsonut Skavabölen poikia
ja itkenyt kohtausta,
jossa perheen äiti kaatuu autokakun kanssa lattialle,
ja kakku menee pilalle.

Minun kävi niin surku ja sääli sitä hienoa kakkua,
että se oli monen kyyneleen arvoista.



Olen yrittänyt kovasti ommella,
ja ratkonut turhautuneena kaiken ompelemani.
Jonka seurauksena olen mieluummin leiponut.

Pullat tosin paloivat uuniin sillä aikaa,
kun minä napsin kattilasta sormillani ananasta ja pastaa.

Nips naps.

Leivinpaperiin jäi vain hiiltyneet jäljet
ja minä olin entistä turhautuneempi.

Eikä helpottanut yhtään,
vaikka sämpylistä tuli hyviä ja tukassa oli kanelia.



Meillä on tapana miehen kanssa lukea toisillemme ääneen kirjoja.

Maanantai sai minut totaalisesti kuivumaan kasaan keittön pöydän ääreen
ja päätin sammaloittaa itseni siihen,
vanhaan ja kovaan tuoliin.

Odottaa,
kuinka kauan kestäisi ennen kuin sammal kasvaisi päälleni
ja kärpäsentoukat löytäisivät kainalokuoppiini.

Kurja, kamala, typerä maanantai.
(Ja se autokakku,
sekin sai minut surulliseksi)

Ihana mieheni vei minut sänkyyn sammaloitumaan
(Ensin tosin hän aikoi kantaa minut tuolineen päivineen sänkyyn jatkamaan pitkää urakkaani,
mutta luovuin suosiolla tuolista
ja jätin sen keittiöön)

Ja hän alkoi lukea minulle Mika Waltaria.
Mikael Karvajalkaa.

Kunnes minä nukahdin hänen kainaloonsa.

Tänään on minun vuoroni lukea.



Alan päivä päivältä muistuttaa jälleen enemmän peikkoa
rastoittuvan tukkani kanssa.

Tänään kuitenkin pistin kukan hiuksiini,
jotta tuntisin oloni edes naisellisemmaksi peikoksi.

Hame ja roosa takki: Kirpputori
Kukka hiuksissa ja satiiniset sukkanauhat: H&M
Viikon onnistumisaste: Nolla
Tilin saldo: 2 euroa
Sohvalta löytyy: Raamattu,
jonka päällä säilön tasseleitani.
Olohuoneen lattialta löytyy: Rautasaha,
puolikas onkivapa ja Keilapallo nimeltä Sinikka.

2 kommenttia:

  1. On ihan totta että kukat tekee ihmeitä.
    Baarin jälkeen ryöttäinen pitkä takkukasa vaan hallittukaaos-nutturalle ja pari kukkasta koristamaan.Voila!
    Koettu ja hyväksi todettu.

    VastaaPoista
  2. Allekirjoitettu ja myöskin perin toimivaksi efektiksi todettu. Kiitos :>

    VastaaPoista

miljoona unelmaa