Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteita. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Räsynukke ja sen muovipussi

Riemuitsen auringosta,
joka porottaa ikkunoista sisään valoaan.

Meillä kun lähes kaikki lamput ovat sanoneet Poks Poks
ja hämärässä on vaikea nähdä tai tehdä yhtään mitään.
(Yritä siinä kutoa jotain mustasta langasta
tai lukea kirjan sivuilta pientä pränttiä)

Puuhailu rajoittuu siis lähinnä luonnon meille suomaan valoon.
Jahka saamme itsestämme irti jotain
ja käymme ostamassa niitä pirun energiansäästölamppuja.



Lievä identiteettikriisi tai liiallinen mukavuudenhalu
sai minut lähtemään kaupungille räsynukkena.

Muovipussi olalle,
maiharit jalkaan
ja aurinkolasit päähän.

Mahdan olla hömppänä kuvitellessani,
että aurinkolasit suojaavat minua muulta maailmalta.
Niiden takaa minä katselen ihmisiä,
mutta kukaan ei pysty näkemään minua.




Välillä on kiva keksiä miehelle pieniä yllätyksiä kaupunkireissuiltaan.
Ihan vain kiittääkseen,
että saa rakastaa hulluna.

(Minäkin sain tuomastani bambisuklaasta puolet mussuttaakseni)



Ostin kirpputorilta tänään mustat housut.

Olen totaalisesti hametyttöjä,
mutta hyvinä harvoina väsyneinä päivinä tekee mieli pukea epämukavat housut jalkaansa.

Housuissa on hieman sama juttu kuin aurinkolasien kanssa.
Housuissa tunnen itseni huomaamattomaksi.
Kuin sulautuisin seiniin.

Itselleni olen silloin ainakin näkymätön,
sukupuoleton olento.



Punahilkkatakki: Mieheltä lainassa
Maiharit ja päähuivi: Kirpparilta
Tilkkulaukku: Omaa tuotantoa
Lasit: Citymarket


Ps.
Sirkusorkesteri lähtee huomenna Eurajoen Crystaliin keikkalle.

Ja stay up -sukkani ovat toistaiseksi hukassa.



tiistai 23. helmikuuta 2010

Autokakku, joka sai minut kyyneliin

Olen harrastanut aivotonta ompelutoimintaa.
Eri väristen rusettien ompelu on siihen parasta mahdollista toimintaa.


Sur sur.

Vielä en tiedä,

mitä teen jumalattomalla rusettikasalla ompelupöydälläni,
mutta olen onnistunut viihdyttämään itseäni parina iltana mainiosti.
Kun tekee mieli puuhata jotain,
mutta aivot eivät raksuta,
eikä mitään suurempaa jaksaisi tehdä.




Tämä kirsikkainen yksilö tulee kyllä varmasti käyttöön allekirjoittaneelle.
Harmi vain,
että hyllystä löytyy niin pieni palanen tuota kangasta,
ettei siitä saa tehtyä vaatetta ylle.
(Ehkä korkeintaan minipikkuhousut ja muutaman rusetin)



Olen katsonut Skavabölen poikia
ja itkenyt kohtausta,
jossa perheen äiti kaatuu autokakun kanssa lattialle,
ja kakku menee pilalle.

Minun kävi niin surku ja sääli sitä hienoa kakkua,
että se oli monen kyyneleen arvoista.



Olen yrittänyt kovasti ommella,
ja ratkonut turhautuneena kaiken ompelemani.
Jonka seurauksena olen mieluummin leiponut.

Pullat tosin paloivat uuniin sillä aikaa,
kun minä napsin kattilasta sormillani ananasta ja pastaa.

Nips naps.

Leivinpaperiin jäi vain hiiltyneet jäljet
ja minä olin entistä turhautuneempi.

Eikä helpottanut yhtään,
vaikka sämpylistä tuli hyviä ja tukassa oli kanelia.



Meillä on tapana miehen kanssa lukea toisillemme ääneen kirjoja.

Maanantai sai minut totaalisesti kuivumaan kasaan keittön pöydän ääreen
ja päätin sammaloittaa itseni siihen,
vanhaan ja kovaan tuoliin.

Odottaa,
kuinka kauan kestäisi ennen kuin sammal kasvaisi päälleni
ja kärpäsentoukat löytäisivät kainalokuoppiini.

Kurja, kamala, typerä maanantai.
(Ja se autokakku,
sekin sai minut surulliseksi)

Ihana mieheni vei minut sänkyyn sammaloitumaan
(Ensin tosin hän aikoi kantaa minut tuolineen päivineen sänkyyn jatkamaan pitkää urakkaani,
mutta luovuin suosiolla tuolista
ja jätin sen keittiöön)

Ja hän alkoi lukea minulle Mika Waltaria.
Mikael Karvajalkaa.

Kunnes minä nukahdin hänen kainaloonsa.

Tänään on minun vuoroni lukea.



Alan päivä päivältä muistuttaa jälleen enemmän peikkoa
rastoittuvan tukkani kanssa.

Tänään kuitenkin pistin kukan hiuksiini,
jotta tuntisin oloni edes naisellisemmaksi peikoksi.

Hame ja roosa takki: Kirpputori
Kukka hiuksissa ja satiiniset sukkanauhat: H&M
Viikon onnistumisaste: Nolla
Tilin saldo: 2 euroa
Sohvalta löytyy: Raamattu,
jonka päällä säilön tasseleitani.
Olohuoneen lattialta löytyy: Rautasaha,
puolikas onkivapa ja Keilapallo nimeltä Sinikka.

perjantai 29. tammikuuta 2010

Kahvi, Lehti ja Aamu

Aamu ei ole mitään ilman kahvikuppia.
Tai kahta.

Kahvi aamulla ei ole mitään ilman postilaatikosta haettua lehteä.
Lehdessä ei ole sisältöä nimeksikään,
mutta se vaan on Lehti.
Niin kuin kahvi on aamulla Kahvi.

Lehden hakee postilaatikosta puolessa minuutissa.

Tänä aamuna tuon lehden hakemiseen meni vain se puoli minuuttia
ja puoliksi poltettu tupakka,
mutta lehdenhakupukemiseen meni sen sijaan viisitoista minuuttia.

Kahdenkymmenen asteen pakkaseen täytyy valmistautua kunnolla,
toteaa vilukissa.

Muutoin ei ole Lehteä ja Kahvia.
Eikä ole Aamua.

(Mutta minä sain Kahvini ja Lehteni ja Aamuni,
ja vielä ruisleipääkin -
vanhuus ei tule yksinään)



(Treeniksellä vietettyä aikaa:
En voi lakata ihastelemasta Micken rumpuja,
joihin minun lapsokaiseni ovat myöskin päässeet)



Ompelin tänään lakanakangasversiona Elämäni Ensimmäistä
miesten kauluspaitaa.

Sirkusorkesterin basisti oli nähnyt unta tulevasta keikkapaidastaan;
musta, tiukahko kauluspaita hopeisella vetoketjulla.

Kyllä,
minun ei tarvitse olla unessa nähdäkseni,
että se tulee näyttämään hyvältä lavalla.




Vaatteita siellä ja täällä -
tällä kertaa sängyn laidalla.

(Voi vaaterekkini, kun otit ja lähdit ja hajosit)

Uusimpia rakkauksia ovat vasemmassa reunassa roikkuvat
joululahjani,
ruusumekko ja samaa mallia oleva liituraitamekko
(Lindex)

Punainen pallomekko on Gina Tricotin,
loput ovat löytyneet kirpputoreilta vuosien saatossa.



Luin eräänä päivänä lehdestä,
että sorsat eivät palele talvellakaan vedessä.

Se oli helpottava tieto.

Ja nyt minun pitää päästä ruokkimaan sorsia.

Työmatkallani ohitan aina sen saman kanalinvarren,
jossa sorsat viihtyvät talvisin.
Siellä lapsenakin käytiin ruokkimassa niitä leivänmurusilla.



Sirkusorkesteri laajentaa rajojansa
ja valmistautuu uuteen keikkaan 17.2
täällä.

Lisää nokea nenänpäähän
ja hameet heilumaan.

Ei millään malttaisi taaskaan odottaa.


Kirpputoreistakin voi saada vieroitusoireita -
melkein kuukausi ilman vakiokirpputoria ja sen aarteita
saivat kädet tärisemään ja hengityksen kiihtymään kiertäessä hulluna
pitkästä aikaa looseja.

Ja miten turhautunut olisinkaan ollut,
jos mukaan ei olisi löytynyt mitään.

Vieroitusoireita helpottamaan lähti mm. mustapunainen mekko,
johon tykästyin täysin.

Kevättä haikaillen ompelin itselleni myös sinivalkoraidallisen
vyötäröhameen vanhasta lakanasta.
Sen alle sopii vielä valkoinen tyllihame,
ja olen aivan valmis uuteen kesään ja saaristoseikkailuun.


Leppoisaa viikonloppua kaikenlaisille ihmislapsille.

Miu mau.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Mekkoja (ja kenkiä) ei voi koskaan olla liikaa

Olen aika tyttö,
koska...

Olen tänään käynyt verikokeissa.
Tosin miehen käteä puristaen
ja unohtaen hengittää,
joka johti lievään pahoinvointiin myöhemmin.

Palkitsin itseni, reippauteni ja nestehukan kourissa kärsivän kehoni
ostamalla työmatkalla kylmää limsaa.
Oi autuutta!
(Vaikka se mies siinä taisi kaikkein reippain olla,
kun ei edes pyörtynyt minun vieressä)



Violetti pitsimekko ostettu muutama viikko sitten Seppälästä puoleen hintaan.

Roosan värinen hattaraunelmarakkausmekko eilinen löytö Hollywoodista,
3,00 euroa.



Korjattavaa ja ommeltavaa löytyisi moneksi viikoksi,
jos vain tarmoa löytyisi yhtä moneksi päiväksi:

Punainen raitakauluspaita: Kirpputori



Pientä korjausta odottava tummanpunainen mekko on löytö kirpputorilta,
josta maksoin suostuttelujen jälkeen neljä euroa.
Mekko on kuulemma kuulunut vakiokirpputorini omistajan äidille aikoinaan.
Tämän kuultuani rakastuin siihen vielä enemmän,
ja päätin,
että sen seikkailut jatkuvat minun kaapissani.

Ja minä takaan,
että ne seikkailut ovat hyviä.

Pallokuosinen kietaisumekko on uusimpia löytöjä kirpputorilta.
Yllätin itseni maksamalla siitä jopa viisi euroa,
joka on minulle yleensä liian suuri summa yksittäisestä kirpputorivaatteesta.
Mutta pallofriikahtaneena en voinut muutakaan,
enkä kyllä tuota perhoshihaista mekko-ostosta ole vielä katunut.



Olen myös...

- Saanut aikaiseksi korjata miehen äidin nahkahousut
(ja on muuten aika rouheat!)

- Hajoittanut melkein verenpainemittarin
ja vannonut,
etten enää väärinkäytä aromisuolaa ja salmiakkiautoja.

- Surrut aamulehden tilauksen loppumista.

- Syyttänyt pankkiautomaattia siitä,
että tililläni näyttää olevan 0,86 euroa rahaa.

- Jäänyt kotiin perjantai-iltana,
kun mieheni lähti rällästämään.

Oloni on ihan Möö.