Minun päätäni huumaa katsoa maailmaa aurinkolasien lävitse keskellä talvea;
se saa minut kaipaamaan kevättä kovemmin,
se saa minun mahani kipristelemään onnellisuuden tunteesta.
Pahvinen kahvimuki lämmittää sormia,
tupakan savu tekee kiehkuroita auton ikkunaan,
hengitys huuruaa ja tie edessä on niin kamalan pitkä.
Enkä minä haluaisi,
että se päättyisi milloinkaan.
Haluaisin jäädä valoon istumaan,
olla riisumatta aurinkolaseja,
kuunnella huonoa musiikkia ja moottorin jylinää.
Antaa tien kulkea alla,
jäädä siihen seesteiseen olotilaan,
olla matkalla johonkin.
Neljäkymmentä jäätynyttä sormea
repii teippiä ja julisteita.
Neljäkymmentä tunnotonta sormea ja varvasta.
Niin paljon siihen tarvittiin,
kulkemaan pitkin Turun jäisiä katuja.
Illalla minä istun patjalla suuren Huvikummun lattialla,
eivätkä minun sormeni sula.
Kohmeisin sormin minä pitelen kahta sukkapuikkoa
ja kuljetan valkoista lankaa niiden lävitse.
Sormet ovat hitaat,
mutta puikkojen kilinä on rauhoittavaa.
Jossain vaiheessa joku sytyttää takkaan tulen,
enkä minä muista,
koska viimeksi olen jäänyt kuuntelemaan niin ihastuneena tulen huminaa.
Minä tunnen kuinka tunto palaa sormiini
ja minun silmukkani kiertyvät nopeammin puikoille -
lanka juoksee sormien välistä
ja minua naurattaa.
Voi vitsit harmi etten mä pääse tonne! Ja eääähh rakastan sun blogia, ihana merkintä<3 Söpöt pöksyt ja sun tekstis on aina yhtä koukuttavia<3 Ja sinä oot niin sievä<33
VastaaPoistaVillapöksyt tulee jotenkin tarpeeseen, kun tänäkin aamuna mittari näyttää -25 astetta... hyyyyi!
VastaaPoistaJa kiitos sulle, tulee noita uusiakin keikkoja vielä varmasti :> Kiva kuulla, että tekstejä olis kiva lukea; itsestä kun tuntuu vieläkin tuo kirjoittaminen niin selittämättömän vaikealta. Sen aloittaminen.
Ja sinä oot kanssa sievis!! :>