Meillä asuu nälkäisiä päästäisiä

Jäähdytän aina paahtoleivät ikkunalaudalla.

Ja mustikkamuffinsit.

(Mustikkapiirakan syöminen salaa on yksi maailman vaikeimpia asioita)



Olen tullut siihen päätökseen,
että meillä on pakko asua päästäisiä.
Pieniä, nälkäisiä ja näkymättömiä.

Vai miksi meidän eilenleivotusta kasvispiirakasta ei ole enää tänään mitään jäljellä?
Ja miksi limsa on aina loppu,
vaikka sitä ostaa päivittäin?

Ne on niitä päästäisiä.

Siksi meillä on myös varmaan aina niin sekaista.
Ne eivät koskaan siivoa jälkiään.



Puhtaasti kotimaista kissaa.
Ja puhtaan kotimaisia kissaunia.

Meidän kodissa,
joka ei ole puhdas.

Minun ompelukoneeni surrutti eilen yöllä pilkullisesta kankaasta vyötärölle solmittavan koristevyön.

Pilkullisen kankaan ja joustamattoman tukikankaan väliin silitin paksun liimakankaan tukemaan leveää vyötä.
Eteen on kiinnitetty mustia sirkkoja,
joista saa pujoteltua haluamansa nauhan.



Mustia sirkkoja löytyi valmiiksi kotoa,
ja niiden pistäminenkin onnistuu kotikonstein tuollaisella kuvan härpäkkeellä.

(Käyttöohjeessa olisi toki voinut lukea,
että ronski voiman- sekä vasarankäyttö sallittua,
jopa hyvinkin suotavaa)

Loppuillan tavoitteena on pistää vielä muumeja silitysraudan alle,
ottaa Mika Waltaria sänkyyn ja siirtyä muumimaailmasta Sinuhen aivoituksiin.

Pus.