Minä olen hulluna luovuuteen!
(Antakaa minulle sivellin ja hiukan aikaa;
minä maalaan koko maapallon väreilläni)
(Pullonkorkkitaivas!)
(Antakaa minulle sivellin ja hiukan aikaa;
minä maalaan koko maapallon väreilläni)
(Pullonkorkkitaivas!)
Minä rakastan
silpoa lehtiä paloiksi,
täyttää olohuoneen lattia leikellyillä kuvilla
ja pienellä paperisilpulla.
Rakastan
kuivunutta liimaa sormenpäissä,
ja sitä hartautta,
jolla sitä revitään illalla irti sormista -
hitain liikkein,
pitkin suikalein.
Rakastan sitä sotkua ympärillä,
levitettyjä sanomalehtiä,
värikyniä,
saksia ja liimapurkkeja,
strasseja ja puuhelmiä.
Maalintuoksua,
ja niitä odotettuja kahvitaukoja,
jolloin kahvi ei ole koskaan maistunut paremmalta.
Sormien nopeita päätöksiä
ja hitaita liikkeitä.
Kaiken epäonnistumista,
innostuksen kuplimista,
odotusta ja malttamattomuutta.
Mustaa tussia poskessa
ja lattialle kaatunutta kangasväripurkkia.
Väsymyksen tunnetta kehossa,
kaiken sotkun jättämistä paikoilleen,
jotta tietää seuraavana päivänä,
mistä jatkaa.
Hulluus ja Mielikuvitus pitävät minut kiinni tässä todellisuudessa.
Minä muuraan Unelmani siihen todellisuuteen.
Ravitsen ja hoivaan,
kasvatan niille vahvoja juuria.
Sellaisia juuria,
joita mikään tuuli ei veisi mennessään.
Sillä Unelmat tekevät ihmisiä.
Koskaan ei saa antaa pelolle sellaista valtaa,
että lakkaisi uskomasta Itseensä ja Unelmiinsa.
***
(Annetaan hyvä koti hylätyille ja käyttämättömille pullonkorkeille;
luvataan rakastaa huolella ja seikkailla rajattomasti.
Postilaatikossa lukee Vilma M.
ja
kuoreen voi piirtää sydänsilmäisiä kissoja.)
silpoa lehtiä paloiksi,
täyttää olohuoneen lattia leikellyillä kuvilla
ja pienellä paperisilpulla.
Rakastan
kuivunutta liimaa sormenpäissä,
ja sitä hartautta,
jolla sitä revitään illalla irti sormista -
hitain liikkein,
pitkin suikalein.
Rakastan sitä sotkua ympärillä,
levitettyjä sanomalehtiä,
värikyniä,
saksia ja liimapurkkeja,
strasseja ja puuhelmiä.
Maalintuoksua,
ja niitä odotettuja kahvitaukoja,
jolloin kahvi ei ole koskaan maistunut paremmalta.
Sormien nopeita päätöksiä
ja hitaita liikkeitä.
Kaiken epäonnistumista,
innostuksen kuplimista,
odotusta ja malttamattomuutta.
Mustaa tussia poskessa
ja lattialle kaatunutta kangasväripurkkia.
Väsymyksen tunnetta kehossa,
kaiken sotkun jättämistä paikoilleen,
jotta tietää seuraavana päivänä,
mistä jatkaa.
Hulluus ja Mielikuvitus pitävät minut kiinni tässä todellisuudessa.
Minä muuraan Unelmani siihen todellisuuteen.
Ravitsen ja hoivaan,
kasvatan niille vahvoja juuria.
Sellaisia juuria,
joita mikään tuuli ei veisi mennessään.
Sillä Unelmat tekevät ihmisiä.
Koskaan ei saa antaa pelolle sellaista valtaa,
että lakkaisi uskomasta Itseensä ja Unelmiinsa.
***
(Annetaan hyvä koti hylätyille ja käyttämättömille pullonkorkeille;
luvataan rakastaa huolella ja seikkailla rajattomasti.
Postilaatikossa lukee Vilma M.
ja
kuoreen voi piirtää sydänsilmäisiä kissoja.)
Aww kui sulonen merkintä <3 Toi hymyn mun huulille. Mä rakastan kans askartelua ja sen tuomaa pientäsuurtakaaosta :)
VastaaPoistaSe kaaos on siinä ehkä osa sitä kiehtovuutta; vaikkei mitään muuta saisikaan aikaiseksi, niin sen jumalattoman ihanan sotkun saa kuitenkin aina luotua ympärilleen :> Ah, näpertely kunniaan!
VastaaPoistaToi oli niin todelliselta kuulostavaa. Ihan kuin minä, vaikka vieressä aina kitistään, että " voisitsä korjata jälkes".
VastaaPoistaOn niin ihanaa olla "aikuinen", kun voi omassa kodissaan sotkea niin paljon kuin oma sielu sietää. Tosin nykyäst, kun asun mieheni kanssa yhdessä, niin koitan aina välillä järjestää näitä askartelu/ompelutantereita siistimmiksi, vaikkei toinen (vielä) ole viitsinyt niistä huomauttaa. Sitä odotellessa, koska toisen pinna pärähtää... ;>
VastaaPoista