Oletko koskaan kävellyt vetten päällä?

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu."
–Muumipappa

Pieni tulva täyttää kaupunkimme
ja minun häntäni on aivan märkä.

Se laahaa pyöräni perässä kosteana ja mutaisena,
kun minä poljen eteenpäin läpi merien,
joiden alla on ennen ollut katuja.

Suljen silmäni,
nostan jalkani taivaisiin
ja uin.

Taivas vuotaa minun päälleni
ja minun sisälmykseni saavat kosteusvaurion.

Pienen tulvan armoilla
annan sateen pyyhkiä minusta viimeisetkin
Kesän rippeet.

Ja kotona minä kierrän käteni kuuman mehumukin ympärille,
laitan villasukat jalkaani,
möyrin peiton alle mieheni kainaloon
sulkeakseni silmät ja kuunnellakseni,
kun Hän avaa meidän kirjamme ja
alkaa kertoa minulle Harry Potterista.

Lämpö tulvii sydämeen ja varpaisiin
kuivattaen hiukset ja litimärän hännän.
(Ja pienen pienet kosteusvauriot.)

***

Mennään huomenna hyppimään vesilätäköihin,
kävellään vetten päällä
ja tehdään salaojia hiekkaan kengän kärjillä!

Kulta,
tule uittamaan kaarnaveneitä
ja lähettämään pullopostia Afrikkaan.
Tule kastelemaan housunlahkeet
ja kuuntelemaan,
kun minä kerron sinulle tarinoita Merenneidoista,
jotka eivät pysty itkemään.

Tule seisomaan sateeseen;
minä olen jo valmis.