Opettelen iloitsemaan

Monissa blogeissa olen nähnyt tämän valitustestin

ja koska valittaminen on niin helppoa ja mukavaa,
päätin ottaa aivoni taasen käyttöön
ja iloita asioista.

Se ei ole aina niin helppoa kuin luulisi...


Iloitsen

Nimessäni:
Tykkään, että nimeni on persoonallinen ja jää ihmisten mieleen.
Näytänkin ihan Vilmalta,
enkä osaisi kuvitella itselleni toista nimeä.
Tuleva sukunimen vaihtokin tuntuu luonnolliselta;
ei tarvinnut kahdesti miettiä,
haluanko ottaa tulevan aviomieheni sukunimen itselleni.
En malttaisi millään odottaa...

Kasvoissani:
Hymystäni ja huulistani.
Alan myös oppia pitämään omenaposkistani pikkuhiljaa.
Ihonikin on yleensä melko hyvässä kunnossa
ja pidän sen kalpeasta sävystä.




Vartalossani:
Pidän lyhyydestäni.
Minusta on ihana katsella maailmaa hieman matalemmalta.
Pidän myös naisellisesta vartalostani
ja kapeasta vyötäröstä.

Luonteessani:
Lapsenmielisestä hulluudestani.




Vaatekaapissani:
Se on punainen!

Kotonani:
Koti on paras paikka.
Meillä on maailman rakkain koti,
jossa on hyvä olla.




Työssäni:
Saan tehdä sellaista työtä,
josta tykkään ja jota haluan tulevaisuudessakin tehdä.
Mahdollisuus oppia uutta
ja käyttää teollisuusompelukoneita.

Ystävissäni:
Minulla on maailman parhaat ystävät.
Tiedän,
että he ovat aina ystäviäni,
vaikka asuisivat toisella puolella maapalloa.

Perheessäni:
Meidän pieni perheemme on minulle tärkein asia maailmassa.
En luopuisi miehestäni,
enkä kissoistamme mistään hinnasta.
Pus!




Harrastuksissani:
Sirkustaiteiden harrastaminen saa täysin valtaansa tämän lapsenmielisen hattaraunelmoijan.
Ja mitä mahdolisuuksia se tuokaan tullessaan...
Jonkkaaminen ja tulileikit ovat pirullisen koukuttavia
ja hauskoja.
Rakastan myöskin käsitöitä,
niissä saan käyttää mielikuvitustani ja luovuuttani vapaasti.
Toivon,
että siitä aukeaa minulle joskus lisää ovia.

Kumppanissani:
Maailman paras, paras, paras mies.
Minun keuhko.
Voiko tällainen tyttö enää enempää toivoa,
kun on saanut itselleen toisen puolensa?
Mitään ei enää minulta puutu.

Lemmikeissäni:
Kaikki kolme kissaamme ovat valloittavia otuksia,
mahtavia, mutta täysin erilaisia persoonia.
Iso ja karvainen Selmapoika,
diivaneiti Pulmu
ja riiviöpentu Suukko,
joka tuhoaa ADHD-tarmollaan kaiken eteentulevan.
Parasta ovat hetket,
jolloin ne kaivautuvat kainaloosi kehräämään
ja kaipaavat hellyyttä.




Kielenkäytössäni:
Ikuinen pilkunviilaus ja punakynän kanssa kulkeminen
saattaa ärsyttää monia,
mutta olen ylpeä pakkomielteestäni hyvään tekstiin.
(Tosin alkavat pilkkusäännöt olla jo hieman ruosteessa...)

Musiikkimaussani:
Olen melko vastaanottavainen kaiken musiikin suhteen.
Radio on kiva kaveri.

Kotikaupungissani:
Kesällä Vanha Rauma on parhaimmillaan,
se on niin kaunis ja haaveilen meidän joskus löytävän sieltä eläkepäivillä asunnon.
Täällä on myös yksi harvinaisen ihana kirpputori.

Ruokavaliossani:
(Tämä onkin vaikea)
Olen kasvissyöjä
ja iloinen siitä,
että palautin ruokavaliooni kalan kesällä.



Lapsissani:
Se,
ettei niitä ole,
eikä niitä tule.

Naapureissani:
Vuokranantajamme kysyi hakiessamme tätä asuntoa,
ettei meitä haittaisi mahdollinen meteli tässä talossa.
Me emme ole hiljaisimmista päästä itsekään,
joten tilanne oli unelma.
Harvoin näin on käynyt.
Ja musiikki raikaa -
meillä ja naapurissa.
Eikä häiritse ollenkaan.

Nykyisessä elämäntilanteessani:
Se,
että kaikki on vihdoin hyvin ja on hyvä olla tässä.




Tulevaisuudessani:
Olen onnellinen ajatellessani,
ettei minun tarvitse pelätä tulevaisuutta.
Ja että saan jakaa sen mieheni kanssa.


(Kuvia arkistojen pölyisistä kätköistä)