Voihan pipari

Syksyn ensimmäiset kynttilät on tänään sytytetty,
etukäteissynttärikakku leivottu ja
kummitäti ja lapset kahvitettu.

Aamulla lehteä hakiessa lämpötila oli nollassa,
ruoho kohmeaa
ja nenää kipristeli.
Mieleen tuli kesäaamut kotiportailla,
auringon lämmittäessä kasvoja
ja kahvin maistuessa onnellisuudelle ja rakkaudelle.

Oli niin hiljaista ja
sydän tykytti elonmerkkejä rinnassa.
Kahvi tippui keittiössä.



Näitä sydänpipareihin minä olen rakastunut meidän lähikaupassa.
Ja minä olen luvannut itselleni,
että saan ostaa niitä sitten,
kun täytän vuosia.

Eilen kävin kaupassa,
oikaisin pihan poikki,
juoksin tien yli
ja toin käsilaukussani piparirasian kotiin.
Vaaleanpunaisia rakkauspipareita.

Plussaa oli,
että ne myös maistuivat mielestäni hyvälle.

Tuu Syliin -paita:
www.syomishairioliitto.fi

Tämän vuoden ehdottomasti paras kortti!

Minä vain vuosi vuodelta selvästi nuorenen.

Onhan se tietty totta,
että seuraavat kolme päivää olen vielä 21-vuotias...

Päädyin leipomaan aikaisille synttärivieraille omenapiirakan.
Parempiakin on ehkä leivottu ja maistettu,
mutta ihan kelpo piirakka tuo kuitenkin oli
ja näytti kelpaavan vieraillekin.

Omenapiirakka:

Pakastealtaasta piirakkapohja
1 iso omena
3 dl maustamatonta jukurttia
0,5 - 1 dl sokeria
1 rkl vaniliinisokeria
2 munaa
Päälle ripoteltu hieman kanelia

Uuni 200-astetta,
n. 30-40 min.


Ps...

Salaattikin voi tarpeeksi kasvaessaan näyttää tältä.
Kaikkea sitä oppii,
kun vanhaksi tulee.