Punaisia kirsikkaunelmia

Eilen lapsen odotus palkittiin.

Yöllä nukuin levottomasti,
puhuin unissani miehelle kaiken maan ja taivaan väliltä,
kunnes lopulta heräsin kahvin tuoksuun sängyssä.

Kahvia peittojen alla,
sydänpipari tarjottimella,
pimeä huone ja kynttilänvalo.

Ja se yllätys.
Itku tuli.

Kauan haaveiltu tatuointi odottaa nyt ottajaansa,
tissit ovat yhtä malttamattomina kuin minä.

Miten maltan odottaa yli kuukauden?

Olen niin innoissani,
paras lahja ikinä,
minkä tämä tyttö voi saada.

(Kutkuttaa, kutkuttaa...)

Tänään sain korjailtua halvan kirpputoripaidan.
Pienensin sivusaumat ja hihat
sekä ompelin viininpunaisen rusetin kauluksen alle.

Tykkään,
että lopputuloksesta tuli piristävä.
Hamuan lisää vanhoja kauluspaitoja kirpputorilta tuunattavaksi.
Mielessä on monta toteutettavaa ideaa niiden varalle,
mielikuvitus taas lentelee.

Sain myös valmiiksi vaaleanpunaisen hartiahuivin,
jota olen virkkaillut joululahjat mielessäni.
Pörrölanka tekee siitä ihanan ison ja muhkean,
ja tekisi itsekin mieli sukeltaa sen syliin.

Nyt menen uneksimaan sänkyyn tulevasta tatuoinnistani
ja raahaan mukaani kutimet
sekä muutaman kissan lämmittämään miehen puolta sängystä.
Tuo kun riekkuu vielä jossain kylillä;
hiton koululaiset ja syyslomat.

Mutta eiköhän se hömppänä sieltä jossain vaiheessa kapua naisneronsa kylkeen <3