lauantai 3. huhtikuuta 2010

Leskenlehtiä, leskenlehtiä!

Huomasin tänään,
että pyöräni on sulanut esiin talviuniltaan.

Nyt pitäisi enää etsiä siihen avain,
joka on myöskin ollut koko talven ajan jossain hyvässä säilössä.

Pör pör,
minä olen kaivannut pyöräilyä.
Kuten kaikkea muutakin.

Ja nyt se kaikki on tässä.

Kirkon nurmikko on sulanut esiin.
Ensimmäinen jäätelökioski auennut torin laidalle.
Kevättakki ollut ensikäytössä.
Korkokengät pitkästä aikaa kävelyllä.

Leskenlehtiä erään Vanhan Rauman poikkikadun varrella!

Ja me olemme miehen kanssa kuluttaneet päivisin aikaa kävelemällä ympäriinsä.
Vain kävelleet.

Talvihorros alkaa vihdoinkin karista
ja minustakin kuoriutua taas ihminen.



Meillä kävi eilen pihalla kissavieraita naapurustosta.
Kaunis, mustavalkoinen kisu,
joka hetkeksi jäi juttelemaan kanssamme pihaportaille.




Surkeinta oli eilen nähdä eräällä tienreunalla makaavan kuolleen kissaparan.

Minua itketti ajatella,
ettei jonkun kissa tule enää kotiin.

Kissanpäiviä,
hyviä ja huonoja.

(Ja nyt minua jälleen alkaa itkettää)





Takki: Seppälä
Kengät ja mekko: Kirpputori
Huivi saatu lahjana
ja kassi tehty itse.


Koska aivot ovat nyt ilmeisen tyhjät
ja sanat eivät taivu näytölle asti,
niin taidan mennä seuraamaan television piirrettytarjontaa.

Olo on liiankin seesteinen ja rauhallinen,
uneliaan onnekas.
Silloin tuntuu,
ettei enää ole oikein mitään sanottavaa.

Jos voisin,
piirtäisin tähän vinon ja hölmön hymyni
ja kipeät poskeni;
ehkä se kertoisi kaiken sen,
minkä olisin tähän halunnut osata kirjoittaa.

Palailen jahka parannun tästä aivotoiminnan lamauttavasta mielen tyyneydestä.


Loppuun vielä kuvapalasia viikonlopun ompeluksista:






torstai 1. huhtikuuta 2010

Pitkän Perjantain aloitus

Pitkäperjantai kuulemma alkoi mieheni mukaan sitten eilen.
Ja kestää maanantaihin asti.
Eihän se muuten olisi mitenkään Pitkä.

Sukkahousut pyörivät jaloissa,
kun odotan iltaa Sirkusorkesterin uudella treeniksellä.
Sidukkaa ja soitantaa.

Kisujen myötä toivotan kaikille Hyvää ja Pitkää perjantaita,
Hyviä pääsiäiskännejä minulle,
sekä toivottavaa mämmiyliannostusta.

Miau!





keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Hyvää Päivää

Olin jo melkein unohtanut,
kuinka rakastan puhtaan pyykin tuoksua.

Minä olen vain huokaillut eteisessä tulvivaa pyykkivuorta
ja katsellut sitä suruissani.
Että huomenna minä vien teidän alakertaan.

Ja nyt minä vihdoin sain koneen hyrisemään ja pulputtamaan.
Ja miten ihanaa olikaan ripustaa kuivumaan puhtaita vaatteita,
joiden tuoksua olin salaa kaivannut.

Pyykkäämisen hetkellinen nautinto.

Minä rakastan myös kanelin tuoksua.
(Kanelitankoja keittiön hyllyllä,
jotta voi vain pysähtyä ja haistella niitä)

Minä rakastan aamuihon tuoksua.
Aamun tuoksua.

Minä rakastan kahvin tuoksua.
Tuoreen sanomalehden tuoksua.
Vanhojen kirjojen.
Musteen.

Kissan karvaa.
Mummolan tuoksua.

Tuoksuja,
joista tulee hyviä muistoja.



Päivän (tai kuukauden)
Hyvänä Työnä
vein vaatekeräykseen pussillisen vanhoja vaatteita,
joita oli jäänyt viime kirppismyynnistäni.

En vain jaksanut enää pakata niitä pahvilaatikkoon
ja raahata takaisin kellariin.

Jos niistä jollekin olisi enemmän hyötyä.
Minulle ainakin tuli Hyvän Ihmisen olo.





Hetkellisesti tänään kuvittelin kevään olevan jo meidän pihaportaillamme.

Hain lehden,
poltin aamutupakan,
nojasin ulko-oveen
ja suljin silmät.

Aurinko poltti niin lämpimästi kasvoja,
että olin melkein riisumassa takkiani
ja kenkiäni,
kunnes avatessani silmät muistin vielä talven.
Ja ruman, mustan lumen ympärillä.

Ei sitten vieläkään.



Minä olen ommellut,
leikkinyt lisää tilkuilla.
Aika kuluu,
kahvia kuluu.

Pääsiäinen on kuulemma ihan pian.

Minulle se lähinnä merkitsee vain turhautumista siitä,
että kaupat ovat kiinni.

Eikä kukaan kertonut minulle,
että virpomispäiväkin on jo mennyt!
Kai sitä silti voi mennä naapuriin vielä virpomaan?
Tai omalle kotiovelleen.

Siitä voisi tulla minun pääsiäsperinteeni
ja varmistaisin samalla,
että saan pääsiäisenä ainakin yhden suklaamunan.
(Ei ole yhtään sama asia ostaa itselleen kaupasta pääsiäismunaa,
ei se vain ole)



Tämän päivän päätteeksi siirryn suuren mehumukini kanssa
mieheni kainaloon tuijottamaan Fight Club -elokuvaa;
parantelen yöllä mustia silmäalusiani
ja huomenna lupaan itselleni pestä ja selvittää tämän peikkotukkani
ja kohentaa muutenkin peikkoontuvaa olemustani.

Huomenna lupaan myös juhlistaa ihanaista kissaamme,
jolla on nimipäivä.
Täytyy ehkä ostaa juhlan kunniaksi kissoille sardiinia.
Tai edes siivota kissanhiekat.

Sekin olisi jo lahja sinänsä.


Kauluspaita ja huivi: Kirpputorilta
Kassi ja punamusta mekko: Itsetehtyjä

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Omituisten mielitekojen päivä

Olen kokenut tänään suurta tietoteknillistä vääryyttä.

Minä en tykkää surisevista sähkölaitteista,
johdoilla tahi ilman.
Sellaisista joissa on moottori hyrisemässä,
aivot raksuttamassa ja monta näppäintä tai säädintä.

Minä en pysy kaiken sen perässä.

Enkä edes oikeastaan halua pysyä.
(Antakaa minulle VHS-soitin ja puuhella!)



Ja näköjään juuri nyt,
klo: 01.04,
kun kuvani suostuisivat vihdoin latautumaan koneelle,
en minä jaksa lämäyttää sivulle muuta kuin päivän täydellisen mielitekoni:

Kuivatulla ruisleivällä omenaa ja suolakurkkua.
(Myös ruisleivän päällä koitettu kiiwi ylittää kaikki nirsouteni rajat;
olen ylpeä itsestäni)

Hyvä leipä tekee onnelliseksi.
Hyvällä omenalla.

(Ja teknologiavitutuksesta ei enää tietoakaan!)

Kannatan kokeilua seuraavalla aamupalalla
<3


sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Tyttö tilkuissa!

Tilkkujen Ihmemaa -
ikuisuusprojekti,
jolla on valloitettu vuorostaan makuuhuoneemme lattia.

Tilkkukankaita löytyy kangashyllystä,
sängyn alta,
ompelupöydän alta,
vaatekaapista,
lakanakaapista
ja kellariin piilotetuista jätesäkeistä.

Sik Sak,
sakset leikkaavat lisää erilaisia tilkkuja kokoelmaani.
Tilkkuja sellaisten päivien varalle,
kun pää ei toimi,
mutta kädet haluavat tehdä.



Kun ajatus on pelkästään tärkein.




Minun tilkkuni ovat hieman vinksahtaneita.

Ihan sellaisia kuin minäkin;
hieman vinoon leikattuja,
mutta kuitenkin persoonallisia.



Värejä, palloja, kukkia, raitoja!

Sukellus värien sekamelskaan on kuin aamiainen pallomeressä.




Jos minulla olisi miljoonia tilkkuja,
ompelisin niistä sirkusteltan.

Jos minulla olisi keskittymiskykyä ja energiaa,
ompelisin tilkkupeiton.

Mutta minä suunittelen vain laukkuja ja tyynyjä.

Ehkä minä vielä kursin kasaan jonain päivänä sen sirkusteltan.
Ja pystytän sen takapihallemme.



Minä juon suuresta kupista lämmintä mehua
ja yritän siirtää sisäistä kelloani oikeaan aikaan.

(Miksi niitä kelloja on aina pakko siirtää?)

Tilkut saavat tänään jäädä.

Meillä on taas mämmiä jääkaapissa.
Onnentyttö.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Serkkuseikkailuja


Meidän pieni lomahotellimme majoitti kolmeksi päiväksi serkkuni muilta mailta kaukaisilta.

Minä lakaisin luudalla lattiat
ja pyyhin keittiön pöydän valmiiksi.
Ja tunsin pienoista ylpeyttä lomahotellimme värikkäästä kaaoksesta;
ihana siivottomuus,
serkkukin kehaisi.

Kolmen päivän sosiaalisuus,
nauraminen pissat sukkahousuissa
ja herkuttelu.

Minun ihana pörröpää,
aina Serkku,
aina Herkku.

Se on jotain ihan muuta.



Olemme kävelleet pitkin öisiä Vanhan Rauman kapeita kujia,
hukuttaneet kenkämme vesilammikoihin
ja polttaneet samaa tupakkaa.

Olemme ostaneet aamutorilta loimulohta ja porkkanaa,
viettäneet pitkiä ja tarkoituksettomia aamuja hakien kuppeihin lisää kahvia.

Puhuneet ihmisistä,
huvikummuista ja villasukista,
pannukakuista ja humaltavista päivistä.
Unelmista,
tylsistä päivistä,
pitkistä öistä
ja ranskalaisista naisista.

Olen kuullut niin monta tarinaa,
että voisin kirjoittaa niistä kaikista yhden pienensuuren kirjan.
Ehkä sitten eläkkeellä jaksan tarttua kynään
ja kaivata näitä päiviä.



Olemme tytöissä kantaneet kissanhiekkaa kaupasta kotiin kiloittain,
samalla puhuneet afrikkalaisten naisten taidoista kantaa päänsä päällä tavaroita
ja hieman koittaneetkin samaa.

Reippaille tytöille mieheni oli tehnyt maailman parasta soijamakaroonilaatikkoa,
jonka päälle pistettiin paljon ketsuppia,
viereen fetasalaattia
ja päälle ripoteltiin vielä hieman rakkautta.

Olen syönyt aivoni,
nauranut ruoka suussa,
pitänyt pienen onnellisen tauon,
ottanut lisää ruokaa,
mustannut kulhoja mämmillä,
siemaillut väliin kahvia
ja nuollut lautasen lopulta puhtaaksi.





Olemme sambanneet kuin hullut.

(Ensivisiitti Sirkusorkesterin uudella treeniksellä,
kosteaa ja suolaista.
Ja minä sain luvan housuihin ja pallopaitaan,
mukavuudenhaluisuus, perkele)

Kaikkensa antaneena,
hersyvää iloa huokuen,
jalkoja hakaten lattiaan,
täysin rinnoin ja mahoin.

Kuin viimeistä päivää,
itku silmässä ja varjokuvia seinillä.

Musiikin virratessa jäseniin ei voi kuin sulkea silmänsä
ja antaa kehonsa liikkua.
Kunnes sydän sanoo Bang Bang
ja hengitys ei kulje.

Silloin on hyvä ottaa siemaisu viinistä,
jossa on punainen pilli.
Siemaisu jos toinenkin.




Olo on seesteinen ja onnellinen.

Tyhjiin imetty ja samalla niin täyteen ammennettu.

Kauniita kuvia mielessä,
kauniita sanoja huulilla,
kun serkku sanoo ovelta Hei Hei
ja nähdään pian.

Minulla on kissa olalla
ja sen oranssi häntä naamalla.

Aina me pian näemme.
Ehkä kahden viikon kuluttua,
ehkä kolmen kuukauden.
Ja aina jatketaan siitä lauseesta,
joka jäi ilman pistettä lähtiessä.

Aja varovasti, serkku kulta.

Minun sosiaalikiintiöni on tänään täynnä,
vaikka olisi kuinka perjantai.

Mies lähti kaupungille,
mutta minä kaipasin liikaa punaista sohvaa ja hiljaisuutta.

Jääkaapissa on vielä hieman mämmiä
ja viinitilkka.

(Minä taidan tykätä tästä elämästä)

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Kenkäturhautuminen ja serkkuvieraita

Eilen pörräsin päivällä kaupungilla sinimustana näkynä.
Illalla vaihdoin violettiin pitsiin
ja menin mieheni kanssa elokuviin katsomaan Liisa Ihmemaata 3D -versiona.

Ja kyllä minä pidin elokuvasta.
Inspiroiduin sen värimaailmasta ja olennoista.
Irvikissasta ja Hatuntekijästä.
Sienistä ja pelikorttisotilaista.

Ja Liisa oli juuri niin hailakka kuin kuvittelinkin,
se ei minussa juuri herättänyt mielenkiintoa.
Eivät satujen kiltit päähahmot ylensäkään koskaan.

Tämän elokuvan minä haluan kotiin!
Minä haluan Ihmemaahan.




Hame: Itse ompelema
Kengät: Kirpputorilta tuunatut
Paita: H&M
Kissa: Poika nimeltä Suukko



Tänään meille tuleekin vieraita,
ihanainen serkkuni matkaa Tampereelta meille kyläilemään.
Ja minä inspiroiduin viimeinkin soijamakaroonilaatikosta,
jota minun on tehnyt mieli jo viikkoja.

Tänään sitä on hyvä syy tehdä.
Ja paljon ketsuppia.

Ja serkulleni pahoittelut:
Minä en ole muuten siivonnut.
Nytkin ajattelin mennä ompelemaan ennen kuin tulet.
Sormet syyhyävät,
ja imuri on jokatapauksessa tukossa.
Mutta kyl snää minut tiedät.

Odotan sinua!


P.s

Se on ihan turha yrittää järjestellä kerran päivässä kenkiään,
siellä on heti yksi tai kaksi kukkulan kuningasta valloittamassa kenkärappusia.

Ne tekevät sen varmasti tahallaan.
Ja minun sydämeni sykähtää aina,
kun kuulen kenkieni tipahtelevan pitkin rappusia.

Eikö niille ole mikään Pyhää?


maanantai 22. maaliskuuta 2010

Tästä on nähty paljon unia

Siinä se vihdoinkin on,
minun uusi paras kaveri!

Sain saumurin lainaan mieheni siskolta,
jonka kaapissa se oli ehtinyt kerätä jo paljon pölyä.

Minä lupaan pitää siitä hyvää huolta
ja varjella sitä kaikelta pahalta.
Ja se lupaa auttaa minua toteuttamaan unelmiani
ja ompelemaan paljon paljon paljon lisää uusia juttuja.

Olen myyty tyttö.

(Olemme tänään jo tutustuneet toisiimme haaremihousujen muodossa,
ja kauniisti hän tuntuu kehräävän)



Kangaslaatikossakin odottaa vaikka minkälaisia kevätkankaita,
joista ajattelin surrutella huolettomia hellemekkoja.





Vuorokaudessa tuntuu taas olevan liian vähän tunteja.

Ja minun pääni tulvii yli kaikista uusista suunitelmista ja ajatuksistani.

Tyttö yli laidan!
Ohoi ja kuppi kahvia.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Syrän syrän!

Minulla on valtavan iso ja ihana kassi,
jossa on iso sydän.

Siihen kassiin minä voin jonain kesäpäivänä pakata kaiken omaisuuteni
ja matkustaa vaikka Tampereelle tervehtimään serkkuani.
Ja kun minä tulen takaisin kotiin,
voin pakata vielä serkkunikin siihen kassiin
ja tuoda linja-auton tavaratilassa meille.







Meillä oli eilen miehen kanssa Cosmopolitan-ilta;
punainen pullo lähti Alkosta mukaamme
ja kaupasta kasa irtokarkkia.

On ihanaa olla aikuinen -
juoda keskellä päivää drinkkejä ja valkoviiniä
ja syödä päivälliseksi puoli kiloa karkkia.

Ja aamulla herätessäni minua odotti fetasalaatti keittiön pöydällä,
sanomalehden näytenumero postilaatikossa
ja olohuoneen sohvalle kippuralle sammahtanut mies.

Ja piharappusten poikki oli kävellyt pikkuinen tipu.




Ehkä tämä sunnuntai tästä vielä.

Mutta miksi lihaksissa tuntuu siltä,
että juna olisi yöllä ajanut ylitseni?

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Yksiä Maailmantotuuksia ja kalpeita krapulakasvoja

Ehkä avioeroja ei olisi, jos ihmisillä olisi enemmän sukkanauhoja, ja tasseleita... ei ehkä sotiakaan (-Vilma)


Yhden tytön Maailmantotuuksia.
Yhden ihanan,
siiderin tuoksuisen torstai-illan filosofiaa.

Mieheni siteerasi minua facebookissa kuin Naisneroa ikään.

Tunnen ylpeyttä itsestäni.



Toivottavasti meillä on vessassa jouluvalot vielä juhannuksenakin.
Ne ovat niin piristävät.

Eilinen ilta oli laatuaikaa mieheni kanssa.

Ennen kuppilaan lähtöä kaivoin kaapista päälle jotain rentoa.
Yleensä nautimme miehen kanssa laittautumisesta,
mutta eilinen vaatetus+meikkaus+takkutukan kiinnitys -operaatio vei yllättävän vähän aikaa ja vaivaa.
Ehkä ennemmin sitä kiinnitti kaiken huomionsa ja aikansa mieheen
ja nautti ihanasta illasta.

Pallotoppi: Vanhahko kirpputoriostos, joka oli vasta nyt ensimmäistä kertaa päällä
Hame: Tuunattu kirpputoriostos
Kukkaset: H&M ja kirppis

Huulipunattakin lähdin liikkeelle;
pussailu on vain miljoonasti mukavempaa,
kun ei tahri molempien naamoja.

Ja pussailu on kuitenkin yksi maailman kivoimmista asioista.



Kengät: Tuunatut kirpputoriostokset




Aamulla minulla oli laukussa ketsuppipullo
ja kasa pillejä.

Pilleistä olen iloinen,
mutta ketsuppi on ihan väärää merkkiä.



Sur sur.
Lisää tyynynpäälisiä meidän sohvalle.

Pyysin miestä kertomaan ajoissa,
koska hän kyllästyy yllättävään tyynyjen sisustamisviettiini.
Sitten rupean sisustamaan ystävieni tyynyjä.
Njäh njäh.

***

Aamu aurinkoinen.

Joskus sitä ihan hävettää oma aamutyylikkyytensä...



Perjantaiaamun krapulaviriketoimintaa pallojen heiton merkeissä.

Aavemaisen kalpeat kasvot saa lisäkivana krapulan mukana.
Meikit ja silmät ovat jääneet tyynyliinaan tai lakanaan.

Ah,
ehkä olin vielä aamuhjumalassa
ja hyvässä vireessa tuolloin.
Se kamala krapulaväsymys tuli vasta päivällä,
kun miehen vanhusten luona oli saatu keho ja mieli ravittua
muun muassa vuoden ensimmäisellä mämmikulhollisella.

(Ja kyllä,
minä rakastan mämmiä!
Kunhan siinä on paljon sokrutia ja kermaa,
voi taivas)




"Hyvää kolme kuukautta häihin -päivää"

Miten ihanalta tuntuikaan kuulla nuo sanat mieheltään aamulla.
Tasan kolme kuukautta.
Aika menee niin nopeaan.

Onni kuplii mahanpohjassa.


Paita: Kirpputorirätti, jonka kaivoin kaapin pohjalta.
Ensimmäistä kertaa päällä.
Shortsit: Kirppis
Hattu: Miehen hattukokoelmasta.


Keittiön lattialla on jotain,
jota olen niin kovasti odottanut.
Taidan lähteä tutkimusretkelle
ja uppoutua uusiin suunitelmiin ja haaveisiin...

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Pieni Tulitikkutyttö

Niin Neljäntenä päivänä elämä voitti
ja herra Kipeys muutti minusta johonkin toiseen rukkaan.

Ja kyllä minä olen elänytkin tänään kaikkien Kipeyspäivieni edestä.

Aamulla reippailin aamulypsylle lähikauppaan,
jotta saisin ihanan aamun ja ihanan aamukahvini.

Sohvalle olemme miehen kanssa levittäneet Nuuskamuikkus-palapelin.
Tuhat palaa,
joista ainakin sata on jo kasassa.
Äärimmäisen toimivaa terapiaa keskittymishäiriköille,
suosittelen.
(Enkä minä mitään maisemapalapelejä,
vain Muumisia sellaisia)

Ompelukonekin on taas hyrrännyt.
Pelkään että minusta on tulossa tekstiilihirviö;
päällystän vimmalla kaikkia sohvatyynyjämme
ja suunittelen keittön tuoleille istuintyynyjä.

Ah,
iltanen toi minulle miehen kotiin studiolta,
ison kupin vadelmamehua,
hömppäromaania yökkäreissä
ja hieman tulta.

Kun toiset sytyttävät iltahämärissä kynttilöitä ikkunoihin...







Ja sitä jää janoamaan vain lisää lisää lisää.

(Enemmän enemmän enemmän!)

Kunnes suu sanoo Poks Poks,
eikä sitä siltikään malttaisi lopettaa.