Eilen pörräsin päivällä kaupungilla sinimustana näkynä.
Illalla vaihdoin violettiin pitsiin
ja menin mieheni kanssa elokuviin katsomaan Liisa Ihmemaata 3D -versiona.
Ja kyllä minä pidin elokuvasta.
Inspiroiduin sen värimaailmasta ja olennoista.
Irvikissasta ja Hatuntekijästä.
Sienistä ja pelikorttisotilaista.
Ja Liisa oli juuri niin hailakka kuin kuvittelinkin,
se ei minussa juuri herättänyt mielenkiintoa.
Eivät satujen kiltit päähahmot ylensäkään koskaan.
Tämän elokuvan minä haluan kotiin!
Minä haluan Ihmemaahan.
Illalla vaihdoin violettiin pitsiin
ja menin mieheni kanssa elokuviin katsomaan Liisa Ihmemaata 3D -versiona.
Ja kyllä minä pidin elokuvasta.
Inspiroiduin sen värimaailmasta ja olennoista.
Irvikissasta ja Hatuntekijästä.
Sienistä ja pelikorttisotilaista.
Ja Liisa oli juuri niin hailakka kuin kuvittelinkin,
se ei minussa juuri herättänyt mielenkiintoa.
Eivät satujen kiltit päähahmot ylensäkään koskaan.
Tämän elokuvan minä haluan kotiin!
Minä haluan Ihmemaahan.
Tänään meille tuleekin vieraita,
ihanainen serkkuni matkaa Tampereelta meille kyläilemään.
Ja minä inspiroiduin viimeinkin soijamakaroonilaatikosta,
jota minun on tehnyt mieli jo viikkoja.
Tänään sitä on hyvä syy tehdä.
Ja paljon ketsuppia.
Ja serkulleni pahoittelut:
Minä en ole muuten siivonnut.
Nytkin ajattelin mennä ompelemaan ennen kuin tulet.
Sormet syyhyävät,
ja imuri on jokatapauksessa tukossa.
Mutta kyl snää minut tiedät.
Odotan sinua!
P.s
Se on ihan turha yrittää järjestellä kerran päivässä kenkiään,
siellä on heti yksi tai kaksi kukkulan kuningasta valloittamassa kenkärappusia.
Ne tekevät sen varmasti tahallaan.
Ja minun sydämeni sykähtää aina,
kun kuulen kenkieni tipahtelevan pitkin rappusia.
Eikö niille ole mikään Pyhää?