Mielitekojen päivää

Se on kai vappu tänään.

Ainakin niin kaikki sanovat.

Minä en niin noista juhlista välitä.
Ei mitään paineita,
ei mitään stressiä.
Sima on pahaa
ja valkolakki hukassa.

(Otimme silti miehen kanssa eilen varaslähdön
ja juhlimme vapun sosiaaliset paineet pois alta torstaina.
Toisaalta minä juhlistin ainoastaan uusia,
upeita kenkiäni,
jotka sain yllärilahjana eilen.
Kyllä uusille rakkauksilleni pitää ottaa lasi kuohuvaa.
Tai kaksi)

Kävimme tänään miehen vanhempia katsomassa
ja pyyhkimässä sokeria pois huuliltamme.

Jäätelöäkin pistettiin pöytään.
Ja kahvia meni kolmatta kuppia siinä nautiskellessa.

Kotimatkalla polttelimme tupakkaa,
veimme hääkutsuja ihmisille,
ja minun teki mielettömästi mieli fetasalaattia.

Yhdistän sen tähän lämpimään auringonpaisteeseen
ja viime kesään.

Fetasalaattia piknik-hengessä omalla kotipihalla.
Tai kirkon nurtsilla.
Tai puiston laidalla.
Tai kenties ihan jossain muualla.

Ompelin miehelle kesälätsän.

Se näyttää ihan ihanalta pikku pojalta pitäessään sitä.

Hellyys kuplii sydämessä.

Kävin äsken keräämässä kukkia pihaltamme maljakkoon.
Kun ilta-aurinkokin siihen paistaa vielä.

Söin kolme omena-ruisleipää suolalla,
vain koska se oli niin hyvää.

Ja suren sitä,
ettei meillä ole yhtään ilmapalloa.

Mies lähti vielä iltaa viettämään,
ja minä asutan yksin kotia.
Ja minun suuri suuni haluaisi vielä tehdä yhden ruisleivän,
vaikka maha on täysi ja onnellinen.

Hyvää mielitekojen päivää.

Minä menen tekemään sen ruisleivän.
Ja otan lasin viiniä sen kunniaksi.

Pitsimunaa!

Raumalla vietetään perinteistä
Mustan Pitsin Yötä jälleen 24.7 - 1.8. 2010,
ja täytyy sanoa,
että kerrankin löysin jotain kiinnostavaa oheisohjelmaa alustavasta tapahtumalistasta.

Joku sanoo räävittömäksi ja mauttomaksi,
mutta minä entisen pitsinnyplääjän mielenkiinnolla odotan
Marko Suomen näyttelyä pitsisistä peniksistä.

Ja täytyy vain todeta,
ettei minua ole koskaan ennen mikään pitsinäyttely saanut syttymään.

Perinne ja nykyaika;
ah,
tämä saa minut hykertelemään jo nyt.

Rajojen rikkomisen penistulitusta!

Vanha radio soittaa Merisäätä

Nämä äärettömän pitkät ja pysähtyneet aamut,
jotka venyvät moniksi hiljaisiksi tunneiksi.

Talon suurin kuppi,
punaista maitoa kahvissa,
radiosta joku kertoo merisään.
Ja punainen värityskirja.
Minä annoin pienelle kissalle värit;
ihan hieman meni viivojen yli.

Eihän se haittaa,
eihän?

Tik tak,
tik tak.

Kymmenes merisää
ja vanhoja iskelmiä.

Neljä tuntia,
viisi tuntia,
jääkaappi surisee,
tavarajuna,
matkustajajuna.

Kuppi on ollut tyhjä jo monta tuntia.
Kissakin on väritetty.

Tappavan tylsää.

Liian hiljaista,
liian monta tuntia.
Liian paljon aamua,
joka ei enää mahdu nautintona isommissa määrin päähäni.

Menen pomppimaan mieheni päälle;
minä kaipaan ääniä.
Ihmisiä Ihmisiä Ihmisiä!


(Hyvä, että Aamuja on vain kerran päivässä.)

Sata kertaa Vilma Eveliina

1. Oikea nimeni on Vilma Eveliina
2. Vaikka kirjoitin vuosia nimeni W:llä
3. Olen pikkuhiljaa totutellut jälleen oikeaan nimeeni,
tosin minä ja mieheni olemme vielä ainoat,
jotka käyttävät "oikeaa" nimeäni kirjoittaessa
4. Kesällä minusta tulee frouva Mäkinen
5. Meillä on kolme kissaa
6. Joista nuorin pitäisi leikkauttaa pian,
mikä sääli
7. Kissat tulevat olemaan ainoat jälkikasvumme
8. Rakastan punaista
9. Enkä osaa käyttää housuja
10. Eikä minulta koskaan löydy ehjiä sukkahousuja


11. Olen hulluna korkokenkiin
12. Enkä osaa kulkea matalilla kengillä
13. En osaa myöskään käyttää sukkia
14. Mutta villasukat ovat asia erikseen
ja kuuluvat talven vakiovarustukseen
15. Rakastan sukkanauhoja
16. Ja korsetteja
17. Tykkään ommella
18. Ja haluaisinkin tehdä sitä tulevaisuudessa työkseni
19. Vaikka olen sitä mieltä,
ettei työnteko sovi minulle
20. Kirjoitin ylioppilaaksi 2006


21. Äidinkielen aineeni lähti arvioitavaksi L:nä
ja tuli takaisin monta kirjainta surkeampana
22. Kirjoitin myös italian
23. Sain sen takaisin yhden pisteen päässä hylätystä,
läpäisin sen siis jokatapauksessa
24. Olen äärettömän perso makealle
25. Ja hyvin nirso ruuan suhteen
26. Olen myös osittain kasvissyöjä
27. Välissä oli monta vuotta,
jolloin en syönyt mitään lihaa
ja vältin kanamunia ja maitotuotteita
28. Treenasin joskus maratoonia varten
29. Kunnes sain rasitusvamman jalkaani
ja jouduin luopumaan haaveistani
30. Nykyään olen liian laiska liikkumaan
ja vannon hyötyliikunnan nimiin


31. Minulla ei ole koskaan ollut yhtään reikää hampaissa
32. Ja nuorempana minua harmitti,
etten saanut hammasrautoja
33. Minulla on silmälasit
34. Jotka ovat tällä hetkellä hukassa
35. Olen pessyt ne tasan kerran vuosien aikana,
joten ilman niitä näen jopa paremmin
36. Tykkään muumeista
37. Ja piiretyistä
38. Sekä Burtonin elokuvista
39. Pidän Sofi Oksasen kirjoista
40. Sekä Monika Fågerholmin tuotoksista


41. Olen aikuinen lapsi
42. Ja pidän hylkeitä hellyyttävinä eläiminä
43. Kastematoja pelkään kuollakseni
44. Kuten myös verikokeita, piikkejä ja verta
45. Olen joutunut soittamaan ambulanssin itselleni
46. Nautin verenpaineen mittaamisesta
47. Lääkärin mukaan nautin liikaa suolaa
48. Jota pistän aina leivän päälle suuret kasat
49. Rakastan myös salmiakkiautoja
50. Sekä aamukahvia, lehden lukemista ja pitkäksi venyneitä aamupalahetkiä


51. Olen erakoituvaa ihmistyyppiä
52. En koskaan pese meikkejäni iltaisin
53. En ole koskaan omistanut edes meikinpoistoaineita
54. Silti ihoni on hyvässä kunnossa
55. Vihaan suihkussa käymistä
56. Siksi tyydyn yleensä pesemään vain etuhiukseni wc:n lavuaarissa
57. En ole koskaan saanut juotua yhtään tee-kupillista loppuun saakka
58. Olen mustelmaherkkä ihminen
59. Ja puhun unissani
60. Ajattelen ja toimin aina tunteella.
Pois minusta järki-ajattelu!


61. Enkä koskaan osaa suunitella seuraavaa päivää etukäteen
62. En osaa säästää rahaa
63. Enkä vieläkään osaa käyttää rahaa
64. Rakastan lukea mainoksia yhä uudelleen ja uudelleen
65. Ja täyttää ristikoita
66. Mutta sudokuita inhoan
67. Pidän myös kutomisesta,
virkkaamisesta, askartelusta, tuunailusta ja piirtelystä
68. Olen lukenut raamatun
69. Mutta koulutehtävänä ollutta Seitsemää Veljestä en saanut koskaan luettua
70. Sen sijaan luin Mauri Kunnaksen version samasta kirjasta
ja sain kirjakokeesta kiitettävän


71. Olen juonut kahvia vaatekaapissa
72. Olen dyykannut
73. Olen liftannut useita kertoja
74. Olen nukkunut kesäyön riippumatossa
75. Ollut omena- ja mansikkavarkaissa
76. Olen lävistänyt poskeni itse kahdesti
77. Molemmilla kerroilla lävistykset ovat kasvaneet ulos
ja menneet umpeen
78. Poskessani on vieläkin pieni reikä muistona
79. Minulla on kielilävistys
80. Osaan heittää heikosti kolmea palloa


81. Pystyn myös koskettamaan kielellä nenääni
82. Minulla on äärimäisen huono ryhti,
vaikka taustallani on yli kymmenen vuotta kilpa-tanssia
83. Olen aiheuttanut ensimmäiseen asuntooni vesivahingon
84. Ja saanut aikoinaan kirjastolta sakkoja sadan euron edestä
85. En ole käynyt autokoulua
86. Mutta olen käynyt sentään viittomakielenkurssin!
87. En ole koskaan nyppinyt kulmakarvojani
88. Koska olen kauhean kipuherkkä
89. Uskon, että maassa näkemäni linnunsulat tuovat hyvää onnea
90. Ja puhaltaessaan ripsen yhdellä henkäyksellä sormeltaan,
saa toivoa


91. Olen äärettömän lahjaton musiikissa,
en oppinut soittamaan edes nokkahuilua koulussa
92. Minulla on myös kitara,
jota en osaa soittaa
93. Olen parantunut vakavasta masennuksesta
94. Riesanani ovat ajoittain ilmestyvät paniikkikohtaukset
95. Yksin ollessani, nukun aina valot päällä
96. En osaa olla kuumimpana hellepäivänäkään käyttämättä hameen kanssa sukkahousuja
97. Taikinan maistelu on leipomisessa parhainta
98. Uskon, että merenneitoja on olemassa
99. Uskon myös rakkauteen
100. Joka kestää iänkaikkisuudesta iänkaikkisuuteen.
Eikä minulta silloin enää mitään puutu.
Aamen.






(Kuvia arkistojen kätköistä)

Kimmeltää, kimmeltää

Korjautin tänään itselleni kirpparilta aikoja sitten ostetun takkimekon.

Aukaisin kaikki takin saumat,
irroitin hihat,
ompelin muutamia muotolaskoksia
ja lopuksi ompelin takin saumat takaisin kiinni,
tehden takista ronskisti pienemmän ja istuvamman.

Muistaakseni maksoin siitä joskus kirpparilla hiukan yli euron hinnan,
ja se on jäänyt vain odottamaan,
että pienentäisin sitä sopivaksi.

Ihastuin silloin sen ihanaan kimmeltävään kankaaseen
ja japanilaistyyliseen muotoiluun.

Nyt olikin juuri sopiva aika korjailla sitä,
kun ilmat alkavat lämmetä
ja saan sen kevättakkieni joukkoon roikkumaan.

Ja nyt minulla on vihdoin se haikailemani punainenkin takki kevääksi ja kesäksi...

Leikkasin tänään sipulia aurinkolasit päässä
(Uimalasien puutteessa)

Se sai silti silmäni itkemään
ja minut vannomaan,
etten enää ikinä leikkaa sipulia.
Se on miehen työ,
piste.

(Minä voisin vaikka vannoa,
että kiroilin yksikseni kuin ehta merimies)

Mutta nyt meillä on sipulipiirakka pöydällä jäähtymässä
ja se tuoksuu hyvälle.
Ja sen vieressä on pihalta poimittuja kukkia,
joista kissamme ovat syöneet puolet.

Kaikki on ihan niin kuin ennenkin,
enkä minä kuollut siihen sipuliin.

Ol niingon gotonas!

Rauma 568 vuotta.
(Lunttasin hieman lehdestä)

Rauma-päivän kunniaksi olemme mieheni kanssa tänään
täyttäneet mielemme ja kehomme kulttuuriannoksella.
Aamupäivä meni kävellessä Vanhassa Raumassa
sekä käydessä Merimuseossa ja Taidemuseossa,
noihin kahteen kun oli kerrankin ilmaiset sisäänpääsyt.

Tuuli vinkui ilkeästi
ja minä pistin itsepäisesti aurinkolasit päähäni,
vaikka aurinkoa ei ole koko päivään näkynytkään.

Kiitos krapulattomalle lauantaille,
kiitos meille;
tuskin krapulaisessa olotilassa olisi tullut lähdettyä tutustumaan
tämän "kulttuurityhjiön" elämään.



Rauman Merimuseo oli oikeasti aika mielenkiintoinen paikka.
(Tuliko minusta nyt virallisesti vanha?)

Kierrettyämme museon läpi,
minusta tuntui hetken siltä,
kuin olisin kiertänyt Kap Hornin
ja purjehtinut samalla urheasti maailman ympäri.
(Rohkea seilorityttö minihameessaan, ah)

Olen ollut aina sitä mieltä,
että vilkas mielikuvitus aikuisiälläkin on vain antoisaa.
(Paitsi kauhuelokuvien kohdalla)

Sitä huomaa niin helposti uppoutuvansa muihin maailmoihin,
pää edellä ja silmät kiinni.

Päälle laitoin paljon palloja
ja sain omat silmäni ristiin peiliin katsoessani.
Joskus vain liika on hyvästä.

Minipallohameen surrautin eilen valmiiksi,
kun tongin keskeneräisten ompeluksieni laatikkoa.
Se on täynnä lukuisia mekkoja ja hameita,
takkeja ja paitoja,
joita olen raahannut halvalla kirpputorilta kotiin.
Kun niistä voi ehkä tehdä jotain.

Ja siellä suurin osa niistä lojuu edelleenkin.

Kunnes tulee sellaisia perjantai-iltoja,
jolloin haluaa yllensä jotain "uutta",
helposti ja vaivattomasti.

Muutamalla saumalla
ja pienellä saksimisella.

Ihan kuin ostoksilla olisi käynyt.

(Pikkuilmiöitä sivistysmatkalta)

Pallomini: Tuunattu kirpputorihameesta
Pallokauluspaita: Kirpputori
Huivi: Miehen kaapista
Kaviokengät: H&M
Tilkkukassi: Itsetehty

P.S

Siellä taisi äsken sataa lunta.

Pieni MMIO -hehkutus

Väliaikahehkutusta:

(Kahvia ja Pullaa!)

Lähdimme keskiviikkona miehen kanssa ihan yllättäen
paikalliseen puppendaaliin kuuntelemaan
Matti Mustosen Ihmeellisen Orkesterin levyjulkkarikeikkaa.

Eikä minulla oikein ole muuta sanottavaa tai lisättävää,
että tykkäsin ja vaikutuin.

Ihmettelen kuitenkin,
mihin olen kadottanut kaikki muistikuvani tästä poppoosta,
kun aikaisemminkin olen heitä yrittänyt kuunnella...

Sekin asia lienee nyt korjaantunut positiivisella tavalla;
käykäähän kiinnostuneet kuuntelemassa MMIO:n musaakkia
Täältä.

(Meiltä jäi illasta käteen tuore levynen,
joten mnää popitan sitä kotiperjantain kunniaksi)

Hyviä viikonloppuja ihmisille;
käykäähän tyhjentämässä jäätelökioskeja kaupungilla.

Polvet makkaralla

Tiedättekö sen laulun,

"Sukat on aina makkaralla,
lentää se päivänkakkaralla..."

Sitä olen tänään hyräillyt itsekseni.
En vain osaa siitä sen enempää.

Mutta minun sukkahousuni ovat olleet tänään ihan makkaralla.
Valuneet alemmas ja alemmas
ja kerääntyneet rympyiksi polvien kohdalle.

Vanhan naisen polvet,
ja se naurattaa,
kun kaupassa yrittää nostella sukkahousujaan kohti kainaloita,
jotta näyttäisi edes hivenen siistimmältä.

Minä taidan taas tarvita uusia sukkahousuja.

Viikonloppuna kävimme syömässä miehen siskon vanhenemiskakkua.

Ja miten minulle osuikin juuri sellainen pala,
johon tuli vain yksi viinirypäle kakun päältä.

Oli täysi työ hillitä itseni
etten olisi alkanut siirrellä kakun päältä mandariineja omalle lautaselleni.

Täytekakku olisi mielestäni loistava,
jos siinä olisi ainostaan suuri kasa kermavaahtoa
ja mandariineja.
Ja ehkä hieman suklaata.

(Tapasin myös koiran,
joka mielestäni muistutti enemmän isokorvaista karhua)

Ja näin itselleni todetakseni,
minä tarvitsen myös mustaa väriä päähän.

Viiden sentin harmaa tyvikasvu
ja haalistuneena roikkuva tukka ei tunnu henkilökohtaisesti
kauhean imartelevalta.

Voisiko sitä väriä tippua taivaasta?

Mieluiten mahdollisimman pian.

Vai mihin tästä voisi valittaa?

Nelosella pyörivän Kallion toistaiseksi viimeinen jakso
sai minut herkistelemään.
(Vaihteeksi sarja,
jonka ajan televisiotakin jaksaa keskittyneesti katsoa)

Kun taas tänään alkanut Suomen Huippumalli Haussa
sai ajoittain ilkeän Myötähäpeän kipristelemään varpaitani.

Televisiotarjonta kiittää ja kuittaa maanantailta,
minä menen juomaan iltamehuni
ja käynnistän itseni huomenna seuraavan kerran uudestaan.

Huono musiikki saa sielun sykkimään

Minä rakastan tunnetta,
kun...

Upottaa sormensa yksi kerrallaan kynttilän steariiniin....

Repii sormistaan irti kuivahtanutta liimaa...

Syö jukurttia pikkulusikalla,
hiljaa nuoleskellen...

Joku muu tekee sinulle leivän...

Sammuttaa liekin suullaan tai sormillaan...

Korot kopisevat hiljaisen kaupan lattiaa vasten...

Ripottaa kanelia tukkaansa...

Kerää kostealla sormenpäällään suolaa keittiön pöydän pinnalta...

Nukahtaa makuupussiin...

Kerää kukkia keittiön pöydälle, eikä tarvitse siivota...

Joku laittaa sormensa minun varpaitteni väliin...

Sanomalehden tuore muste tarttuu sormiin...

Rikotan ison saippuakuplan sormellani...

Löydän suuren kävyn ja pistän sen laukkuuni...

Löydän baarin tiskiltä erivärisiä pillejä ja pistän ne laukkuuni...

Tieto siitä,
että salmiakki ei ole karkkia...
Se on salmiakkia...

Tänään on hyvän ja huonon musiikin ilta.

Mies tekee kuolemaa,
kun minä soitan musiikkia,
joka soi sieluun ja sydämeen.

Onni on syntyä ilman sävelkorvaa.

Hyppiä sohvalla punainen viinilasi kädessä,
provosoida itseään mitä masentavimmilla kappaleilla,
laulaa sydämensä pohjasta,
kurkku suorana,
ikkunalasit helisten,
antaa elämän virrata sisään ja ulos.

Ja se soi:

Myrskyluodon Maija.

Tuula Amberla;
Lulu,

Tyttö Kampaa Märkää Tukkaa.

Pmmp;
Maria Magdalena.

Ystävä sä lapsien.

Suojelusenkeli.


Minä rakastan tunnetta,
kun ihminen humaltuu.

Pieni kuplinta,
joka uppoaa suoniin,
käsivarsiin ja kyynerpäihin.

Se naurunsekainen tunne,
joka kasvaa pikkuhiljaa.

Humaltuminen on rakastettavaa,
humalassa olemisessa ei ole mitään mielenkiintoista.

Ja kuplat kuplivat suussani.

Naurakaa,
tanssikaa,
viidyttäkää.

Ja minä teen sen tänään täysin rinnoin.

Odottamaton puhelu

Kotipäivä,
ompelupäivä.

Hidastempoinen aamu,
muutama nukuttu tunti takana.
Miehen iso t-paita,
hihat käärittynä.
Stay up -sukat.

Tukka harjaamaton ja puhdas.

Kissa nukkuu ompelupöydän tuolin alla,
minä painan jalallani sen häntää,
luullessani painavani poljinta.
Se mauahtaa ja jatkaa uniaan.

Hölmö, ihana kissa.

Eilen minä yllätin maailmankaikkeuden
ja siivosin.
(Vihaan siivoamista)

Minä myös ojensin auttavan raastinkäteni mieheni tehdessä kasvispihvejä.
(Vihaan raastamista)

Raasta tyttö,
raasta!

Ja minä raastoin;
porkkanaa ja perunaa.
Ja rikoin kolme kanamunaa taikinaan.

Maailman parhaita kasvispihvejä.
Erityisesti kuivalla ruisleivällä,
alla omenaa, voita ja suolaa.



Unettomuuden ajantappona tutustuin yöllä
sappivaivoihin ja kihtiin.
Ja luin,
millaisilla tavoilla voi munan korvata ruuanlaitossa.

Luin myös liemistä
ja suklaakarkeista.

Haaveilin hetken leipovani,
kunnes muistin,
ettei meillä ollut jauhoja.

Ja hain sanomalehden postilaatikosta viideltä aamulla,
lyhyissä yöhousuissa ja korkokengissä.

***

Sain tänään puhelun,
jossa minua pyydettiin vetämään paikkakuntani lasten kilpatanssiryhmää.

En ole tanssinut moneen vuoteen.

Minä lupauduin lähtemään mukaan,
ja nyt olen hieman hämilläni.

Mihin sitä on mahtanut taas lupautua.

Odotan malttamattomana,
ja yritän muistella,
mihin olen piilottanut kaikki vanhat tanssikenkäni...

(...Ja muistankohan enää yhtäkään tanssikuviota)

Yö Paikallisessa Räkälässä

Pyörän todettiin eilen toimivan.
Ja paikallisen räkälän olevan samanlainen kuin aina ennenkin.

Räkälään lähdettiin tiukassa, avoselkäisessä bodyssa,
mustissa housuissa ja punaisissa korkkareissa,
punaisessa huulipunassa,
likaisella tukalla
(tosin etutukan olin pessyt ennen vessan lavuaarissa!)
ja avoimella mielellä.

Mielipide: Riittävän Rock,
minä ainakin olisin ihastunut minuun.

Illan hukkasaldo: Vyötärövyö
Rahan käyttö: Ei haluta tietää
Juomasaldo: Liikaa pienelle tytölle
Humala-aste: Hyvin hoippuroiva
Haaverit: Polvet verillä
Muistikuvat: Heikohkot
Heräsin: Miehen kainalosta,
ei lähelläkään kotia
Miksi laukussani oli: Rikkinäinen peili, nessupaketti ja kasa pillejä?
Aamupalaksi: Suklaatia
Olotila sen jälkeen: Äärimmäisen etova

Kuitenkin täydellisen viihdyttävä sunnuntai-ilta!

Ja josko se arki alkaisi vihdoinkin...

Leskenlehtiä, leskenlehtiä!

Huomasin tänään,
että pyöräni on sulanut esiin talviuniltaan.

Nyt pitäisi enää etsiä siihen avain,
joka on myöskin ollut koko talven ajan jossain hyvässä säilössä.

Pör pör,
minä olen kaivannut pyöräilyä.
Kuten kaikkea muutakin.

Ja nyt se kaikki on tässä.

Kirkon nurmikko on sulanut esiin.
Ensimmäinen jäätelökioski auennut torin laidalle.
Kevättakki ollut ensikäytössä.
Korkokengät pitkästä aikaa kävelyllä.

Leskenlehtiä erään Vanhan Rauman poikkikadun varrella!

Ja me olemme miehen kanssa kuluttaneet päivisin aikaa kävelemällä ympäriinsä.
Vain kävelleet.

Talvihorros alkaa vihdoinkin karista
ja minustakin kuoriutua taas ihminen.

Meillä kävi eilen pihalla kissavieraita naapurustosta.
Kaunis, mustavalkoinen kisu,
joka hetkeksi jäi juttelemaan kanssamme pihaportaille.

Surkeinta oli eilen nähdä eräällä tienreunalla makaavan kuolleen kissaparan.

Minua itketti ajatella,
ettei jonkun kissa tule enää kotiin.

Kissanpäiviä,
hyviä ja huonoja.

(Ja nyt minua jälleen alkaa itkettää)

Takki: Seppälä
Kengät ja mekko: Kirpputori
Huivi saatu lahjana
ja kassi tehty itse.


Koska aivot ovat nyt ilmeisen tyhjät
ja sanat eivät taivu näytölle asti,
niin taidan mennä seuraamaan television piirrettytarjontaa.

Olo on liiankin seesteinen ja rauhallinen,
uneliaan onnekas.
Silloin tuntuu,
ettei enää ole oikein mitään sanottavaa.

Jos voisin,
piirtäisin tähän vinon ja hölmön hymyni
ja kipeät poskeni;
ehkä se kertoisi kaiken sen,
minkä olisin tähän halunnut osata kirjoittaa.

Palailen jahka parannun tästä aivotoiminnan lamauttavasta mielen tyyneydestä.


Loppuun vielä kuvapalasia viikonlopun ompeluksista:

Pitkän Perjantain aloitus

Pitkäperjantai kuulemma alkoi mieheni mukaan sitten eilen.
Ja kestää maanantaihin asti.
Eihän se muuten olisi mitenkään Pitkä.

Sukkahousut pyörivät jaloissa,
kun odotan iltaa Sirkusorkesterin uudella treeniksellä.
Sidukkaa ja soitantaa.

Kisujen myötä toivotan kaikille Hyvää ja Pitkää perjantaita,
Hyviä pääsiäiskännejä minulle,
sekä toivottavaa mämmiyliannostusta.

Miau!