Nyt mun miästä viedään.
Ja minä raukka parka jäin nyyhkyttämään oven taakse
hellyydenkaipuussani ja ikävissäni.
Miehisen puolen polttareita on kestänyt jo seitsemän ja puoli tuntia,
ja minun sydämeni huutaa kaipuuta.
Seuraavat kaksi yötä saan raahata kissoja kanssani sänkyyn nukkumaan,
jottei se tuntuisi niin isolta ja ontolta yksin nukkuessa.
Mies saa selänpesijäkseen vanhan mummelin,
minun pakkaamastani selviytymisrepustaan hän löytää morseinsaunaan sukkanauhan,
ja minä sain kaupasta mansikoita.
Suoraan Espanjasta.
Ja hieman siideriä,
jos vain itse sen käyn lasiin kaatamassa.
Pilleillä, kiitos.
Ja minä raukka parka jäin nyyhkyttämään oven taakse
hellyydenkaipuussani ja ikävissäni.
Miehisen puolen polttareita on kestänyt jo seitsemän ja puoli tuntia,
ja minun sydämeni huutaa kaipuuta.
Seuraavat kaksi yötä saan raahata kissoja kanssani sänkyyn nukkumaan,
jottei se tuntuisi niin isolta ja ontolta yksin nukkuessa.
Mies saa selänpesijäkseen vanhan mummelin,
minun pakkaamastani selviytymisrepustaan hän löytää morseinsaunaan sukkanauhan,
ja minä sain kaupasta mansikoita.
Suoraan Espanjasta.
Ja hieman siideriä,
jos vain itse sen käyn lasiin kaatamassa.
Pilleillä, kiitos.
Alan muistuttamaan enemmän ja enemmän ihanaa mummoani,
kun huomaan kuvaavani kukkasia.
Mummelin tapana on kuvata kukka-asetelmia,
missä ikinä hän matkustaakaan.
Aina se muistaa kukat kuvata.
Olen haahuillut tänään kaupungilla.
Ihan niin kuin joskus,
kun asui vielä yksin.
Kuluttanut aikaa,
katsellut ihmisiä ja näyteikkunoita.
Polttanut liikaa tupakkaa ja oikaissut kaikkien nurmikenttien lävitse.
Löysin kaupungilta strassinauhaa.
Ja kirpputorilta jotain karvaista
ja jotain kimaltavaa.
Löysin kirpputorilta myös liian paljon liian kallista tavaraa,
ja se saa minut aina turhautumaan.
En minä myisi sellaisilla hinnoilla.
Enkä ostaisi.
Mutta minä olenkin kirpputorilla harvinaisen pihi ihminen.
Nyt kieriskelen karvaisessa asusteessa
ja näperrän tasseleita.
Hyörin ja pyörin
ja yritän tehdä miljoonaa asiaa samaan aikaan,
kunnes huomaan,
etten saa mitään valmiiksi asti.
Vaikka sillä tohinalla luulisi jo saavuttavan maailmanrauhan.
Sain viikonloppuna takaisin ystävältäni parin vuoden ajan lainassa olleen
Sofi Oksasen Stalinin lehmät -kirjan.
(Sen välistä löytyi sulkia, kangaskaupan kuitti ja kärrypoletti.
Kissa tosin söi sulat)
Nyt olen viettänyt Sofin kanssa laatuaikaa,
naureskellen ja hykerrellen.
Monia kertoja jo sen lukeneena,
ihmettelen aina,
miten oivallinen teos se onkaan.
Sofi Oksasen Stalinin lehmät -kirjan.
(Sen välistä löytyi sulkia, kangaskaupan kuitti ja kärrypoletti.
Kissa tosin söi sulat)
Nyt olen viettänyt Sofin kanssa laatuaikaa,
naureskellen ja hykerrellen.
Monia kertoja jo sen lukeneena,
ihmettelen aina,
miten oivallinen teos se onkaan.
Nyt miäs on ollut poissa jo melkein kahdeksan tuntia.
Juhli rakas täysin rinnoin,
elämäsi ainuat polttarit.
Ja minä odotan täällä.
Vaihdan lakanat.
Ja kampaan tukan.
Minun Keuhko.
Niin se mieskin on sanonut minulle,
eikä minulle ole koskaan sanottu kauniimmin.
Kun ilman toista on vaikea hengittää.
Tule pian kotiin!
♥
VastaaPoistaiso <3 täältä myös.
VastaaPoistaStalinin lehmät on kerrassaan mainio kirja, taidankin lukea sen uudelleen jahka lakeuksilta kotiudun. Mahtaakohan tuo kukkien kuvaaminen olla minunkin kohdallani mummopiirre? Ei sillä että se haittaisi. :)
Olen myös kirpputoripihi. Ja tahdon naimisiin.
<3 Iiihanaa Vilmaa taas kerran! :)
VastaaPoistaTuli hyvin elävästi mieleen ilta, jolloin omani oli niitä polttajaisiaan viettämässä. Kummallisen yksinäistä. Meninkin äidilleni kylään ja viivyin myöhään yöhön, kun en halunnut olla yksin kotona. :)
Stalinin lehmät on mun mieleen kans :) Vaikea aihe ja vaikea lukea, mutta hyvä. Ihanaa mansikoita! Milloinhan omasta maasta alkaisi punaisia ihanuuksia saada...? Ei ihan pian, harmi.
VastaaPoistaEhkä minunkin on vihdoin käytävä lainaamassa Sofin kirjoja,kun kovasti jokatuutti niitä kehuu :) Taas ihana postaus <3
VastaaPoistaJoponen: Syrämiä syrämiä
VastaaPoistaFrida: Ah, muitakin kirpputoripihejä ilmottautuu! Etten ole ainoa tässä maassa, joka ei suostu maksamaan kirpputoreilla itseään kipiäksi.
MiuMiu: Minäkin läksin eilen illalla ystävän luokse iloitsemaan ja tulin yöllä vasta kotio. Mukavasti meni aika ja kotiin tullessa oli niin väsynyt, että vain nukahti, eikä ehtinyt pyöriskellä sängyssään ikävästä. Vielä yksi yö edessä, ja sit minun kultani tuleekin jo kotio! :>
Ainur: Stalinin lehmät on kyllä aivan loistava teos, yksi parhaimpia kirjoja, joita olen lukenut. Ja joita jaksan lukea aina uudelleen ja uudelleen. Oli ihan pakko ostaa kaupasta mansikoita, kun näin niitä hyllyssä. Minä niin rakastan kesää ja mansikoita! (voisin vaikka elää vain niillä koko kesän; popsia kiloittain mansikoita päivässä, enkä silti kyllästyisi) Vähän mauttomia nuo kyllä olivat, kun eivät vielä suomalaisia ole... Mutta ihanan punaisia! Ja se fiilis oli siinä tärkeintä. Minäkin haluan oman mansikkamaan. Mitäköhän vuokranantaja siihen sanoisi, jos kaivaisin takapihalle mansikkapläntin? :D
Birdiebabe: Kiitos :> Kannattaa ehdottomasti tutustua Oksasen tuotoksiin. Olen tykännyt kaikista hänen kirjoistaan; eniten kylläkin tuosta Stalinin lehmistä, joka löytyy omastakin hyllystä. Vaikeita asioita käsiuittelee, mutta tyylikkäästi ja hauskastikin. Olen erityisesti ihastunut naisen kirjoitustyyliin. Eli suosittelen lukemaan ja tekemään omat arviosi :>