Laulussa Kuutonen

Tämä painostavan hiostava ilma on imenyt minusta kaiken mehun irti.

Aivot ovat sulaneet yhdeksi möntiksi
ja kellon ollessa kuusi illalla,
minä rojahdan mielihyvin vain sohvalle
ja tartun jälleen Sofi Oksaseen.

Kun ei saa sanoja ulos ruumistaan.

Paitsi Magdaleenaa.
(Kiitos ihanista sanoista MiuWiulle)

Tämä saa minut hymyilemään.
Ja olemaan onnellinen sukkahousumakkaroistani.

Magdaleena on pikkuinen tyttö,
jolla on kutonen laulussa.
Magdaleenalla sukka on rikki
ja suussa yhdeksän hammasta.

Ja sukat on sillä makkaralla
ja lentää se päivänkakkaralla
ja kylpee yhdeksän pilven alla
ja pupuja sillä on pöydän alla
ja perhonen korvalehdellä.

Magdaleena pihalla leikkii,
nallekarhujen seurassa.
Ja arvatkaapas, missä se nukkuu!
Tietenkin äitinsä taskussa.

Ja sukat on sillä makkaralla
ja lentää se päivänkakkaralla
ja kylpee yhdeksän pilven alla
ja pupuja sillä on pöydän alla
ja perhonen korvalehdellä.

Minulla oli kuutonen laulussa.

Vaikka minä annoin ala-asteen opettajalle kaikkeni,
kun lauloin takahuoneessa hänelle Oi Suomi Synnyinmaata.

Ja aamunavauksissa lauloin ääneni käheäksi virsistä.
Että se kuului varmasti taivaaseenkin asti.

Taisin osata melkein koko virsikirjan ulkoa.
Enää en voi väittää osaavani.
Tai haluavani laulaa taivaaseen saakka.
En oikeastaan laula enää ollenkaan.

(Paitsi joskus hyvin iloisena saatan lurauttaa miehelleni
pienen, epävireisen pätkän jotain laulua.
Se huvittaa minua toisinaan,
kun mies on muusikko
ja niin rakastavasti on todennut minulle,
ettei minulla ole minkäänlaista sävelkorvaa.
Ja sitten hän vain nauraa,
rakastavasti.
Ja minä tulen onnelliseksi)

Tämän päivän olen puurtanut tätä:

Nyt se odottaa valmiina miestäni,
jotta se vihdoin pääsisi oikeuksiinsa.

Minun S-kokoisen,
tissikkään Mona Lisani päällä se ei näytä istuvan kovin hyvin.

Ja odotan pääseväni kuvaamaan sitä mieheni päällä,
viininpunaisine pitsikauluksineen ja röyhelöyksityiskohtineen.
Mau.