Haaremimekkohousuissa

Kesävarpaat on kastettu ja möyritty mustiksi.
Punaista lakkaa varpaankynsissä,
eikä pestä jalkoja koko kesänä.

Minä olen haaremihousujen vannoutunut vihaaja.
Ja salaa olen ehkä hieman kadehtinut niitä,
jotka sellaisia ovat käyttäneet,
vaikkeivat ne silti hyvältä näytä.

Kuitenkin ompelin itselleni kesähaaremit läpinäkyvästä kankaasta.

Selitän itselleni,
että ne menevät melkein kuin hameesta.
Ja menevätkin.

Ja mikä ihanan leppoisa tunne,
kun kankaan läpi kulkee tuulenvire
ja housut lepattavat sen mukana.

Haluan näitä lisää!



Haettiin mies eilen polttareistaan kotiin.

Ja sitä riemua,
kun kahdet paljaat jalat kohtaavat
ja toinen hyppää toisen syliin,
niin korkealle,
että päätä melkein huimaa.
(Ja sydän lyö Bang Bang Boom!)

Illemmalla miehelläkin oli vielä niin leppoisa tunne,
että päätimme lähteä raumalaisen tatuointiliikkeen Needle Pointin synttäripileisiin.

Minä vaihdoin vain mustat stay upit haaremihousujen alle,
laitoin punaiset korkokengät jalkaan
ja punasin huuleni.
Jätin navan paljaaksi,
ja olin jälleen hompsahtaneesti lady.

Lady,
joka peilaili matkalla itseään rikkinäisestä käsipeilistä.
Ja mies vain nauroi.

Needle Pointissa vilisi ihmisiä,
eikä kai ollut kummaa,
että kaikilla oli tatuointeja.

Läskibasso soi
ja minä ihastelin soittimen kauneutta.

Kotiin palasin miehen reppuselässä,
punaiset korkkarit kädessä
ja viihdyttyneenä.

Sain taas innostuksen haluta lisää kuvia ihooni.
Koristella ja värittää.

En malttaisi odottaa!


Ps. Kesän ensimmäinen pehmis syöty tänään nurtsilla;
kera jonkkapallojen, tupakan savun, kylmän limsan,
paahtavan auringon ja ihanan tyttöseuran.
Eikä haitannut melkein ollenkaan,
että peilistä katsoessani aamulla,
näin aivan varmasti Johanna Tukiaisen ja Mervi Tapolan sekoituksen.
Ah, autuutta.