Röntystelyä ja koiruuksia

Viikonloppuna vietin laatuaikaa Krapulani kanssa
ja maanantai-aamuna
(lue: päivällä)
lähdettiin Koiruusvahdeiksi avomiehen vanhuksien luokse maaseudun helmaan.
Viimeiset neljä päivää ovat menneet mitä mukavimmissa
ja rönttöisimmissä asukokonaisuuksissa.

Ja mikä sen parempaa,
kuin välillä ottaa lomaa itsensä laittamisesta
ja jatkuvasta peilin vahtaamisesta.
Saa hyvillä mielin olla ilman meikkiä,
tukka sutaistuna likaisena huivin alle
ja vaan oleskella.

Mieskin nauroi minua sunnuntaiaamuna
(lue: kello hyvin päiväsaika)
kun lähdin hakemaan postia aamupalapöytään
ja polttamaan pahalta maistuvaa aamutupakkaani
liian suuret muumiunihirviöhaalarit jalassa,
rikkinäinessä talvitakissa ja pipo silmillä.

Oikeastaan varmaan se,
mikä asukokonaisuudessani huvitti,
oli vielä jalkaan laitetut korkokengät.
Ainainen ihanainen nainen.

Kyllä meidän naapuritkin saavat ihmetellä,
kun haemme aamulehteä päiväsaikaan
mitä ihmeellisimmissä yöpuvuissa,
juuri heränneinä.
Siellä nuo jo kykkivät puutarhatöissä täydessä vauhdissa,
kun minä en ole vielä saanut edes aamukahvia.
Muistan kyllä aina toivottaa hyvät huomenet
ja hymyillä perään.

Kohteliaisuus ennenkaikkea,
niin se äitikin opetti.

Tällaisille ihmisille kuin me,
joilla ei ole minkäänlaisia rytmejä elämässään,
oli ihan uutta elää koiran tarkkojen rytmityksien mukaan -
ruokaa, pissatusta,
ruokaa, leikkimistä,
lenkitystä ja ruokaa.

Ihana oli eilen palata takaisin omaan kotiin
kahden löllyttelevän kissan luokse.
Totesimme,
ettei meidän rytmittömyyteen taitaisi koiruus sopiakaan.
Ihania otuksia nekin ovat
ja oikein hellyyttävä tapaus tämä hoitokarvakasa on,
mutta kissa on kissa.
Ja Pulmu ja Selma ne vasta kunnon kissoja ovatkin.


Röntystelykuvia koiruuspäivistä:



Hoidettava tuholainen,
joka varmasti syö kaiken,
minkä eteensä saa heti kun silmä välttää.
(Meillä on mennyt jo mm. kaksien kenkien pohjalliset, puolikas villapipo ja erä tupakka-askista)

Löysin joutsenen romukasasta.

Voi mikä röntty:

Huivi päässä: H&M
Takki: Kirpputorilta
Liituraitahame: H&M
(Kuusi vuotta vanha alennuslöytö ja edelleen yksi lempihameistani.
Väri on vuosien varrella haalistunut mustasta harmaaseen
ja nappikin siitä on irronnut)
Niittivyö: Citymarket
Rikkinäiset sukkahousut tavaramerkki.

Röntystelijät.

Rakastan sitä,
kun saan mieheni seurassa olla juuri sellainen kuin huvittaa,
ja niin rumakin kuin vain haluan.
Ja silti se aina väittää,
että olen maailman kaunein nainen,
vaikka peilistä katsoo suoraan haudasta noussut merihirviö.

On se niin ihana.

Nytkin sillä itsellään on minun punaiset sieniyökkärit jalassa,
ja minusta se näyttää niin maailman kauneimmalta pojalta.

***

(Voi VHS, sinua on ollut ikävä!
Tuhottiin koiranhoidon ohessa iso pino vanhoja kunnon videokasetteja,
mm. Pekka Töpöhäntää tuli naurettua sohvan ääressä.
Ihana nostalgiajysäys,
miksi miksi miksi maailman pitää jatkuvasti muuttua,
kun minä en muuttuisi yhtään mihinkään
ja haluaisin vieläkin katsoa kunnon vanhanaikaisia VHS-elokuvia.
Kehitys on inha eläin)