Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirahoito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirahoito. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Poissa kotoa ja koko omaisuus mukana

Perjantai 13. päivän
aamu sarasti suloisen kitkeränä,
kun saavuin viimeisenä töihin.

Ulkona oli pakkasta,
ja sisällä melkein saman verran.
Takit päällä ahtauduimme pieneen keittiöömme keittämään kahvia
ja pohtimaan,
mitä pitäisi tehdä,
kun lämmitys on pettänyt yön aikana.

Minä kudoin sukkaa sormieni lämpimiksi
ja vedin takkia tiukemmin päälle.
Ja olin niin jäässä luihin ja ytimiin saakka.





Ennen tapaturma-altista perjantaipäivää,
pakkasimme (=minä pakkasin)
laukkumme ja suuntasimme miehen vanhuksien luokse koiruusvahdeiksi.

Kuinka monta matkalaukkua sitä tyttö tarvitsee mukaansa
yhdeksi yöksi,
jotta saa viihdyttää itseään?

Niin vähän aikaa poissa kotoa,
mutta koskaan ei tiedä,
mitä sitä haluaisi tehdä.
Kutoa.
Täyttää ristikoita.
Piirtää.
Ommella.

Joten kaikki pitää olla käden ulottuvilla.

Kassi-Alma taas liikkeellä.




Kahden päivän tuhoamissaldo koiran osalta
oli vain yksi lankakerä.
(Kaiken se syö)

Ja miten ihanaa oli palata kotiin jälleen nälkäisten kissojen luokse.
Koti on paras paikka.

(Vauvat ja koirat ne on ihan kivoja,
kunhan ne ei ole omia)




Kissat ovat päässeet kala-apajille.
Taisivat tykätä,
ainakin maiskutuksesta päätellen.



Ja kaupan piparit pääsivat tomusokerin tuhoamiksi.

Joulu on mielessä,
ja sitä Oikeaa piparitaikinaa vielä odotellessa...


Tänään tuli reippailtua kirpparillekin aamusta.
Sovituskopin ja kassan kautta uuteen kotiin pääsivät muun muassa...



...Valkoiset korkokengät, 3 euroa...



...Musta pikkutakki huonolla kuvalla, 2 euroa....
(Tällaista olen etsinyt pitkään)



...Ja musta korsetti hakaskiinnityksellä, 5 euroa.

Nyt maha on täynnä onnellista sunnuntaikalaa ja kukkakaalia,
mies tuijottaa pingviinejä televisiosta
ja vihjailee jotain pannukakumaisista mieliteoista.
(Jääkaapista löytyvää mansikkahilloa onkin jo tehnyt mieleni pitkään)

Tämä sunnuntai on ihana sunnuntai.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Röntystelyä ja koiruuksia

Viikonloppuna vietin laatuaikaa Krapulani kanssa
ja maanantai-aamuna
(lue: päivällä)
lähdettiin Koiruusvahdeiksi avomiehen vanhuksien luokse maaseudun helmaan.
Viimeiset neljä päivää ovat menneet mitä mukavimmissa
ja rönttöisimmissä asukokonaisuuksissa.

Ja mikä sen parempaa,
kuin välillä ottaa lomaa itsensä laittamisesta
ja jatkuvasta peilin vahtaamisesta.
Saa hyvillä mielin olla ilman meikkiä,
tukka sutaistuna likaisena huivin alle
ja vaan oleskella.

Mieskin nauroi minua sunnuntaiaamuna
(lue: kello hyvin päiväsaika)
kun lähdin hakemaan postia aamupalapöytään
ja polttamaan pahalta maistuvaa aamutupakkaani
liian suuret muumiunihirviöhaalarit jalassa,
rikkinäinessä talvitakissa ja pipo silmillä.

Oikeastaan varmaan se,
mikä asukokonaisuudessani huvitti,
oli vielä jalkaan laitetut korkokengät.
Ainainen ihanainen nainen.

Kyllä meidän naapuritkin saavat ihmetellä,
kun haemme aamulehteä päiväsaikaan
mitä ihmeellisimmissä yöpuvuissa,
juuri heränneinä.
Siellä nuo jo kykkivät puutarhatöissä täydessä vauhdissa,
kun minä en ole vielä saanut edes aamukahvia.
Muistan kyllä aina toivottaa hyvät huomenet
ja hymyillä perään.

Kohteliaisuus ennenkaikkea,
niin se äitikin opetti.

Tällaisille ihmisille kuin me,
joilla ei ole minkäänlaisia rytmejä elämässään,
oli ihan uutta elää koiran tarkkojen rytmityksien mukaan -
ruokaa, pissatusta,
ruokaa, leikkimistä,
lenkitystä ja ruokaa.

Ihana oli eilen palata takaisin omaan kotiin
kahden löllyttelevän kissan luokse.
Totesimme,
ettei meidän rytmittömyyteen taitaisi koiruus sopiakaan.
Ihania otuksia nekin ovat
ja oikein hellyyttävä tapaus tämä hoitokarvakasa on,
mutta kissa on kissa.
Ja Pulmu ja Selma ne vasta kunnon kissoja ovatkin.


Röntystelykuvia koiruuspäivistä:



Hoidettava tuholainen,
joka varmasti syö kaiken,
minkä eteensä saa heti kun silmä välttää.
(Meillä on mennyt jo mm. kaksien kenkien pohjalliset, puolikas villapipo ja erä tupakka-askista)




Löysin joutsenen romukasasta.



Voi mikä röntty:

Huivi päässä: H&M
Takki: Kirpputorilta
Liituraitahame: H&M
(Kuusi vuotta vanha alennuslöytö ja edelleen yksi lempihameistani.
Väri on vuosien varrella haalistunut mustasta harmaaseen
ja nappikin siitä on irronnut)
Niittivyö: Citymarket
Rikkinäiset sukkahousut tavaramerkki.





Röntystelijät.

Rakastan sitä,
kun saan mieheni seurassa olla juuri sellainen kuin huvittaa,
ja niin rumakin kuin vain haluan.
Ja silti se aina väittää,
että olen maailman kaunein nainen,
vaikka peilistä katsoo suoraan haudasta noussut merihirviö.

On se niin ihana.

Nytkin sillä itsellään on minun punaiset sieniyökkärit jalassa,
ja minusta se näyttää niin maailman kauneimmalta pojalta.

***

(Voi VHS, sinua on ollut ikävä!
Tuhottiin koiranhoidon ohessa iso pino vanhoja kunnon videokasetteja,
mm. Pekka Töpöhäntää tuli naurettua sohvan ääressä.
Ihana nostalgiajysäys,
miksi miksi miksi maailman pitää jatkuvasti muuttua,
kun minä en muuttuisi yhtään mihinkään
ja haluaisin vieläkin katsoa kunnon vanhanaikaisia VHS-elokuvia.
Kehitys on inha eläin)