lauantai 25. heinäkuuta 2009

Perjantaista sunnuntaina

Onneksi Mustan Pitsin Yö on vain kerran vuodessa.
(Joulu ja synttärit saisivat kernaasti olla useamminkin)

En mnää kestäisi tällaista useammin.

Koko perjantaipäivä oli melkoisen nuutunut,
mutta jo kuuden aikaan illalla tehtiin miehen kanssa ryhtiliike
ja saatiin yöpuvut vaihdettua kunnon vaatteisiin.
Vesisadetta uhmaten kipitettiin Vanhaan Raumaan viettämään iltaa Linnalan pihalle,
jonne mies oli palkattu tiluttelemaan harmonikkaa.

Ja taas meille oli tarjolla ruokaa ja juomaa
(se ei ole hyvä juttu,
koskaan ei muista,
ettei sitä alkoholia tarvitse juoda koko kansan edestä,
vaikka se on ilmaista.
Ei se ilmainen viina tästä maailmasta koskaan juomalla lopu,
vaikka kuinka yrittäisi)

Olipa meidän mummu ja pappanenkin noihin pileisiin kutsuttuna.
Maailma on niin pieni.

Ja niin he joivat tyttärentyttönsä pöydän alle.


Vaatekaapin perukoilta löysin iltaa varten vanhan alushameen,
joka minun on jo pitänyt monta kertaa myydä kirpputorilla pois,
mutta koskaan en ole sitä raaskinut tehdä.
Luojan kiitos.





Röyhelöä riittää vaikka muille jakaa.

Ja penkiltä vien tämän kanssa kahden ihmisen paikan.

Hamonen on joskus ostettu kalliilla Porista,
liikkeen nimeä en muista.
Kovin vähän se on ollut käytössä,
mutta ehkä lupaan antaa sille tästä lähtien enemmän huomiota.

Jotain pitsiäkin osui ihan vahingossa päälle:

Musta pitsipaita: Kirpputori Torin Kymppi
Punaiset sukkahousut: Lindex
Päällä olevat verkkosukkikset: H&M
Kengät: Click



Punainen nauha päässä: Jätti-Rätti
Musta kukkanen: H&M



Tämä rakkauslaukku on ystäväni dyykkaama,
ihana muumimamman käsilaukku,
johon mahtuu paljon salaisuuksia ja yllätyksiä.

Piste Ii:n päälle on vielä laukun tummanpunainen sisävuori.
Ja koko komeus on aivan ehjä ja eheä.

Pitäisi aina pitää silmät auki,
ties mitä kaikkia aarteita sitä löytäisi.



Yökuva Linnalan pihalta,
kun sade ropisi ulkopihan ylle levitettyyn pressuun,
kynttilöitä syttyi pöytiin
ja suudelmat maistuivat viinille.

Minä olin taas vilukissana
ja sain mummulta viltin päälleni.


Ihastuin näihin mustiin kissapulloihin,
joita oli varattu tarjoilupöytään.
Sain niitä kaksi mukaanikin,
kun käväisin kysymässä illan isännältä,
mahtaisiko se olla mahdollista.

Ja olihan se,
muutoin nuo olisivat menneet roskiin.



Päivän kissakuva kertoo parhaiten myös oman tämänhetkisen olotilan:

röhnötystä,
pöhnötystä,
köllimistä...



(Kuinka kauan mahtaa kestää,
että kokoaa itsestään taas eheän ja pirteän ihmisen?)

Mau.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

miljoona unelmaa