sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Hienon naisen laukku

Tänään on ollut Kipeyspäivä.

Kipeyspäivänä saa huoletta syödä mitä tahtoo,
olla makuupussissa sohvalla
ja narista kipeästä päästä.

Kipeyspäivään kuuluu kipeyssukkahousut,
joista kasvaa kipeysvarpaita.
Ja kipeyskarkkeja.
Kipeyspaidaksi ehdoton on Marimekon punainen,
kulahtanut pallopaita.

Mies on hellinyt minua liiaksi asti tänään,
vaikka minun olisi kuulunut helliä hänen kipeää,
krapulaista päätään.

Hän selvitti tukkani
(hieman kiroillen alkavia rastakertymiä takatukassa)
Harjasi tuhat harjanvetoa
ja kehui kasvaneita hiuksiani.

Kun kaikki muu on kipeää,
on minun tukkani nyt sileä, harjattu ja onnellinen.



Sain vähän aikaa sitten inspiraation esitellä laukkuni sisällön
ihanaisen Pepsin ansiosta.
(Suosittelen tutustumaan kyseiseen blogiin,
jos et ole sitä vielä tehnyt.
Koukuttaa pahasti.)

Minulle kengät ovat Se juttu.
Laukuista en niin välitä.

Laukkuni olen ostanut aina kirpputorilta niin kauan kuin muistan.
Yleensä hankin uuden vasta kun sen sangat katkeavat,
pohja ratkeaa
tai laukku homehtuu sinne jääneiden mansikoiden ansiosta.

Laukussa arvostan eniten tilavuutta.
Sen pitää olla ISO,
jotta voin raahata koko maailmani mukanani
ja keräillä aarteita matkoiltani.

Mitä valtavempi,
sen parempi.
Tyylikäs ulkonäkö on tietty myös plussaa.

Tällä hetkellä minulla on käytössä punainen ihanuus,
jonka ostin käyttööni vähän aikaa sitten kirpputorilta.
Se ei ihan täytä tilavuuskriteereitäni,
mutta oli niin syötävän värinen,
että hellyynnyin.



Hienon naisen laukku on ihastuttava ja siisti.

Hienon naisen laukun sisältö näyttää tältä.

Minun hieno naiseni mätänee aina jossain vaiheessa.



Tänään meiltä löytyy:

- Punaiset tasselit (Jokaisen naisen laukun vakiovarustus)
- Hiuskukkasia
- Pääsiäismunayllätys (Heijastava juttu, joka ei ole heijastin)
- Kaksi meikkisientä
- Punainen luomiväri
- Peili
- Luomiväripaletti
- Huulipunakynä
- Kaksi huulikiiltoa
- Kertakäyttöhöylän suojus



Tänään meiltä löytyy myös:

- Sytkäri
- Yleisliimaa
- Aurinkolasit
- Villalankaa
- Mustekynä ja lyijykynä, jossa ei ole terää
- Tylsät sakset
- Lasku (hyi yök)
- Yksinäinen villasukka
- Kaksi lapasta



Jotain äärimmäisen hyödyllistä:

- Tyhjä tupakka-aski
- Tyhjä ripsiliimapakkaus
- Pussillinen vanua
(Ja ei,
minä en kanna vanua,
jotta voisin pestä meikkini
ja pitää kasvoni puhtaana.
Vanu on varattu tulileikkeihin,
sitä on hyvä löytyä varsinkin alkoholipitoisiin iltoihin.
Ja tähän vielä muistutukseksi kaikille,
etteivät tuli ja alkoholi sovi missään nimessä yhteen!)
- Epämääräinen kasa kuitteja, paperinenäliinoja ja roskia.
- Tyhjä ja ryppyinen A3-paperi
- Tyhjä Lindexin muovipussi


Kaikkea pitää olla,
sitäkin,
mitä ei pitäisi.

Koskaan ei tiedä,
mitä tarvitsee.

Voisi luulla,
että tyhjennettyäni tämän kaiken lattialle,
veisin roskat roskiin
ja siivoaisin laukkuni sisällön.

Mutta ei.
Minä sulloin Kaiken takaisin laukkuuni,
pistin laukun kiinni
ja vein sen keittiön ovenpieleen odottamaan seuraavia retkiä ulkomaailmaan.

Hieno nainen päästä varpaisiin.
Ainakin unelmissaan ja unissaan.

Kyllä minustakin vielä isona tulee oikea Glamour.

Sitä ennen haen lisää karkkia
ja alan tutustua sunnuntain huonoon tv-tarjontaan.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

I Walk The Line

Ah,
valvottu yö takana;
silmät harakoilla ja tukka linnunpesänä.

Unettomuus on pahasta.
Hiljaisessa ja hämärässä kodissa on vaikea keksiä tekemistä tunneiksi,
kun ei halua herättää nukkuvaa miestään.

Kahden aikaan yöllä kävin hakemassa yhden Raidin kirjahyllystä,
asetuin sohvannurkkaan makuupussin alle kahlaamaan sitä läpi
ja tuhoamaan purkkapussia.

Sitä tuntee itsensä yhtäkkiä vanhaksi ja väsyneeksi,
vaikka olon pitäisi olla vähintäänkin hyvin levännyt ja pirteä,
meillä kun on baarivapaa -viikonloppukin.
(Vieroitusoireita?)




Löysimme miehen kanssa SPR:n kirppikseltä itsellemme KEITTO-mukit.

Viime kuukaudet kahvimukini virkaa toimittanut Taika-muki pääsi viimenkin pesukoneeseen,
jos siitä vielä valkoinen tulisi tiiviin,
pesukoneettoman käytön jälkeen.

KEITTO-muki sopii käteen
ja kahvi maistuu siitä oivalle.

(Miehen mukaan kuulemma KEITTO-muki sopii oivasti myös nuudelikeiton syömiseen)



Viikonlopun ratoksi ruokakaupasta on yllätysostoksina lähtenyt mukaan
myös mussaakkia ja Ken Keseyn romaaniin perustuva elokuva "Yksi lensi yli käenpesän",
joka pääsee illalla arvioitavaksi televisioruudulle.

Kyseisen kirjan lukeneena odotan elokuvalta paljon.
Ja itse kirjaa täytyy suositella kaikille lukemistoon.



Tuntuu hieman pöhköltä piirrellä kesämekkojen kaavoja makuuhuoneen lattialla,
kun ulkona on kuitenkin vielä lunta.

En edes muista,
koska olisin odottanut tulevaa kesää näin innolla.

Ja minä jaksan jaksan jaksan hehkuttaa.

Minähän olen käytännöllinen tyttö,
kun alan nyt jo valmistella itseäni ja vaatekaappiani lämpimiin ilmoihin.
Hienoissa kesämekoissa kaikki tuntuu sitten paremmalle,
pikkukivetkään eivät häiritse ollenkaan paljaiden varpaiden alla.

Hienossa kesämekossa siideri maistuu aina kylmälle,
eikä naama punoita auringosta
tai hikipisarat valu pitkin selkää.


Pallopaita/mekko: Lindex
Kukat päässä: H&M
Huivi: Kirpputori
Johnny Cash: Soi soi soi!
KEITTO-mukit: SPR

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Perjantai.

Kamerani puutteessa olen tänään opetellut käyttämään miehen videokameraa.
Ja tekemisen puutteessa löysin ajantappotestin.

Hovikuvaajani lähti aamulla studiolle tekemään musiikkijuttujansa,
minulla on ikävä
ja suussa ruisleipää.

***

Oletko vanha?
Joinakin päivinä tunnen olevani ruumiiltani 80-vuotias mummo;
selkä jumittaa, niskaan sattuu,
käsissä ei ole voimaa, jalat sattuu,
pää sattuu,
tukka tippuu,
hampaat tippuu,
kolotus ja jomotus, noidannuoli ja suonenveto.
Toisina päivinä olen henkisesti ihan mummoutunut pikkuvanhus;
istun keinutuolissa,
vietän kissanpäiviä kissat jaloissa,
täytän ristikkoa ja kudon sukkaa ja tutkin lehdestä ruokatarjouksia.
Toisinaan olen ihan lapsi;
hypin, riehun,
puhun unileluille,
puhun seinille, lyhtipylväille,
teen kuperkeikkoja ja hypin vesilammikoissa
sekä tuijotan muumeja koko päivän putkeen syöden karkkia ja jäätelöä.
Taidan minä olla aika nuori vielä,
välillä iskee paha ikäkriisi, mutta sekin on alkanut hälventyä sen tosiseikan edessä,
kun baarissa kysytään niitä papereita ja bussissa lastenlippua.

Selitä neljällä sanalla, miksi viimeksi oksensit?
Maha sanoi Tök Tök.

Kuka luultavasti puhuu sinusta tällä hetkellä pahaa?
Ei perjantai aamupäivällä ole kenelläkään aikaa puhua minusta pahaa.

Onko joku ihastunut sinuun?
Tällä hetkellä ainakin nuorin kissamme,
joka kiehnää jatkuvasti ympärilläni ja yrittää estää näkyvyyden tietokoneen ruudulle
(No, se ihastus taitaa kyllä hälvetä heti, kun hän saa ruokaa...)



(Minni Hiiri -takkini valmistui tänään.
Toivottavasti huomenna on jo kevät,
koska haluan tämän päälleni.
Heti.)


Mitä ovat tämän illan suunnitelmat?
Iltaan on vielä liian monta tuntia tietääkseni sitä.

Jos olisit sairaalassa, tulisiko ykkösfacebookfavourittisi katsomaan sinua?
Hän varmasti muuttaisi sinne kanssani.

Pyysikö elämässäsi eniten sinua satuttanut henkilö sinulta anteeksi?
Se tärkein kyllä.


(Muutama tyynynpäälisen sain myös tänään ommeltua valmiiksi.
Kangas maksoi euron metriltä
ja minua harmittaa,
etten ostanut sitä kuin kaksi metriä.
Rikkinäistä jätesäkkikangasta muistuttava materiaali on jotenkin röyhkeän ihastuttavaa.
Niin rumaa ollakseen tyylikästä.)


Rehellisesti, mitä todella haluat juuri nyt?
Juuri nyt haluaisin tehdä vielä yhden kuivan ruisleivän runsaalla määrällä suolaa,
tomaattia ja suolakurkkua.
Olisi kiva myös saada mies kotiin pian.
Ja limsaa.
Sitä minä haluan.
LihavointiJa Parikan kengät.
Ja muutamat muutkin.
Ja saumurin.
Ja uuden ompelukoneen.
Ja ja ja...

Kello 04.00, kännykkäsi soi. Kuka soittaa?
Mies on juuri päässyt baarista pihalle.

Onko joku, jota et koskaan unohda?
Moniakin.
Kaikilla on.




Onko sinulla ystävä, jolle voit kertoa asioita ja olla varma että hän ei kerro eteenpäin?
Elän siinä uskossa,
että on edelleenkin.

Oletko koskaan suudellut ketään, jonka nimi alkaa J:llä?
Aamulla juuri,
tuhisevan herra J:n herätessäni vierestäni.

Tietääkö kukaan muu salasanaasi?
Mies tietää,
ja toivon, että myös muistaa.
Koska minulla on taipumus unohtaa kaikki salasanani.

Missä olet kahden tunnin päästä ?
Matkalla ostamaan limsaa
tai toivottavasti taas ompelukoneen ääressä.

Minkälaisen unen näit viimeksi?
Muistan uniani vaihtelevasti.
Nyt en muista edes,
koska olisin viimeksi nähnyt unia,
jotka muistaisin edes aamulla.
LihavointiSiitä on pakko olla helvetin paljon aikaa.




Montako ystävää sinulla on elämäsi aikana ollut?
Riittävästi yhdelle ihmiselle.
Laatu korvaa määrän.

Mikä on lempivaatteesi?
Viimeaikoina eniten ehkä kulutuksessa on ollut musta,
kapealinjainen perusmekko avaralla kaula-aukolla.
Olen viihtynyt liiaksikin viime kuukausina mustissa vaatteissa.

Mitä ajattelit viime yönä ennen kuin nukahdit?
Tulevia ompeluksia,
kirjaa, jonka sain luettua loppuun,
leipää,
omenaa,
miestäni,
unensaannin vaikeutta,
tupakkaa
ja tietokoneen hyrinää.

Koska viimeksi teit kukkaseppeleen?
Kesällä,
kun pihallamme kasvoi valtava voikukkien meri.

Montako laukkua omistat?
Monta rikkinäistä,
jotka ovat jossain piilossa.
Muutaman ehjän ja käyttökelpoisen.
Ostan kirpparilta uuden laukun,
kun vanha sanoo itsensä totaalisesti irti.

Monetko kengät omistat?
Koskaan ei voi omistaa liikaa kenkiä.
Meillä ei lasketa,
mutta kymmeniä pareja.


(Ne Kengät!
Tuhkimon äitipuolen punaiset paholaiset.
Haluaisin liimata ne jalkaani.)


Koska olet viimeksi vetänyt "perskännit"?
Viime viikonloppuna keikan jälkeen maittoi pikku hiprakka.

Vastakkaisen sukupuolen tärkein ulkonäöllinen seikka?
Tyyli.
Kasvot.

Kenen kanssa tekstailet useimmin?
Oman mieheni,
vaikka asummekin yhdessä.

Miksi vietät joulua?
Koska olen ikuinen Lapsi.

Tyypillisin tapasi viettää juhannusta?
Seurata muita.
Jos asuisin yksin,
tuskin jaksaisin viettää sitä mitenkään.
Mökki, meri, hyvä seura, musiikki ja juoma,
se taitaa tehdä minulle juhannuksen.

Aiotko vielä aikuisenakin asua samalla paikkakunnalla kuin nyt?
Koskaan ei voi tietää.
Toivoisin kyllä,
että muitakin paikkoja ehtisi nähdä.
Eläkepäiviämme voisin mieheni kanssa palata viettämään Vanhaan Raumaan.

Mitä mieltä olet homoista?
Mitä mieltä olet heteroista?




Ketä ihailet?
Miestäni.
Kissojamme.
Ystäviäni.
Isovanhempiani.

Kuka viimeksi soitti sinulle?
Mieheke.

Kuka viimeksi lähetti sinulle tekstiviestin?
Taisi olla eräältä ystävältäni.

Pisin suhteesi?
Parhaillaan menossa.
Elämän mittainen.

Käytätkö aina turvavyötä?
Yritys hyvä.
Ainakin.

Vietätkö tulevaisuutesi todennäköisesti yksin vai parisuhteessa?
Parisuhteessa.

Vaihdatko helposti puhelinnumeroa uusien tuttavien kesken?
Olen aika huono antamaan numeroani.
Facebook on keksitty sitä varten.


(SPR:n kirpputorilta ostettu mekko.
Punaiset yksityiskohdat saivat sydämeni sulamaan
ja mekko lähti mukaani oitis.
Huom. Laukun löysin kirpputorilta alkukuusta.
Annoin itseni rakastua siihenkin.)


Paras naapurisi?
Minulla on ollut naapureita,
joita en nähnyt/kuullut koskaan.
Naapureita,
jotka remontoivat öisin.
Naapuri,
jonka kissaa vihasin
ja jonka luona katselin televisiota.
Naapuri,
joka ei koskaan ollut kotona.
Naapuri,
jossa riideltiin usein ja poliisi ei ollut harvinainen vieras.
On myöskin naapuria,
joka on vuokranantaja.
Ja naapuri,
joka siivoaa joka lauantaiaamuna.

Oletko ikinä värjäyttänyt ripsiäsi?
Olen liian pihi sellaiseen toimintaan.

Pidätkö valokuvaamisesta?
Pidän.
Ja pitäisin siitä vielä enemmän,
jos osaisin sitä paremmin.

Käytätkö Converseja?
En.
Liian matalat.

Onko footbaggaily kivaa?
Tykkään ennemmin heitellä palloja käsilläni.

Mitä eroa on ystävillä ja kavereilla?
Ystävät ovat niitä,
joiden tietää aina olevan olemassa.
Kaverit niitä,
joita on kiva moikata,
kun tavataan.

Millainen olet aamuisin?
En koskaan parhaimmillani.
Harakanpesän näköinen ja naama rutussa.




Koska menet seuraavan kerran ulkomaille?
Tallinnaan toivottavasti ennen kesää.

Omistatko crocsit?
En.

Miten hiuksesi ovat nyt?
Takkuiset.
Pinneillä ja ponnarilla.

Koska joit viimeksi kaakaota?
Vuosi sitten talvella.

Onko sänkysi nyt pedattu?
On,
ihme kyllä.
Olen oppinut mieheltäni tämän huonon tavan pedata sänky lähes päivittäin.

Minkä vaatteen ostit viimeksi ja kuinka paljon se maksoi?
Kirpputorilta kaksi vanhaa mekkoa,
yhteensä 3 euroa.


(Seilorimekkoni odottamassa saksia ja työintoa.)


Onko sinulla salaisuuksia, jotka voisivat kauhistuttaa muita ihmisiä?
Ainahan meillä on.

Romanttinen koti-ilta vai huuruinen bileilta?
Molemmilla, kiitos.

Luonne vai ulkonäkö?
Molemmilla tämäkin, kiitos.


torstai 11. maaliskuuta 2010

Aamukissoja ja kameran eläköityminen

Kamerani sanoo Rits Räts Poks Poks,
eikä se kuulosta hyvälle.

Se on sanonut itsensä totaalisesti irti.

Enkä minä tiedä,
mitä tekisin sille.

Ompelukoneeni sen sijaan on hyrrännyt tasaiseen tahtiin.
Mallinukkeni päälle alkaa valmistua Minni Hiiri -pallotakkia,
sohvatyynymme ovat saaneet uusia,
karunkauniita koristetyynynpäälisiä.
Kangaskaupasta olen raahannut kotiin kasan erilaisia euron kankaita,
joista alan ommella kesämekkosia.

Toisinaan tuntuu,
että päivässä on liian vähän tunteja käytettävänä,
kun kaikki pitäisi saada valmiiksi Nyt Heti Nyt Välittömästi ja Tänään.
Kiitos.

(Ja minä saan ehkä saumurin itselleni lainaan!)



Kaikki kolme aamuista karvakasaa.




Niitä ainoita kuvia,
joita löysin kamerastani lauantain keikalta
ja päivästä sen jälkeen.




Löysin viimeinkin SPR:n kirpputorilta seilorimekon!
Se odottaa myöskin ompelupöydälläni ronskia muokkaamista.

Ui jui,
Minä olen jo ihan Kevät!

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Muisteloita Huittisist

Juuri parahiksi ennen tämän iltaista Sirkusorkesterin keikkaa Eurajoella
saimme nähtäväksi kuvia edelliseltä Huittisten keikaltamme.

Fiilis nousee,
vaikka kello on vasta Aamu
ja minun silmäni ovat vielä puoliksi ummessa.

Pitkä päivä edessä,
pitänee keksiä paljon puuhaa ja ajanvietettä.

Minä haen lisää kahvia,
soitan Musea koneelta
ja menen suihkuun.

Kuvat kertokoon teillekin meistä tarinaa,
Suomen Kovimmasta Raumalaisesta Bändistä.








Kuvat ottanut ja muokannut Teemu Rintanen.

Lisää kuvia nähtävissä mm. Sirkusorkesterin facebook -sivuilla,
myöhemmin myös virallisilla kotisivuilla.

Käykäähän tutustumassa piiperöiset pikkuiset.

Räsynukke ja sen muovipussi

Riemuitsen auringosta,
joka porottaa ikkunoista sisään valoaan.

Meillä kun lähes kaikki lamput ovat sanoneet Poks Poks
ja hämärässä on vaikea nähdä tai tehdä yhtään mitään.
(Yritä siinä kutoa jotain mustasta langasta
tai lukea kirjan sivuilta pientä pränttiä)

Puuhailu rajoittuu siis lähinnä luonnon meille suomaan valoon.
Jahka saamme itsestämme irti jotain
ja käymme ostamassa niitä pirun energiansäästölamppuja.



Lievä identiteettikriisi tai liiallinen mukavuudenhalu
sai minut lähtemään kaupungille räsynukkena.

Muovipussi olalle,
maiharit jalkaan
ja aurinkolasit päähän.

Mahdan olla hömppänä kuvitellessani,
että aurinkolasit suojaavat minua muulta maailmalta.
Niiden takaa minä katselen ihmisiä,
mutta kukaan ei pysty näkemään minua.




Välillä on kiva keksiä miehelle pieniä yllätyksiä kaupunkireissuiltaan.
Ihan vain kiittääkseen,
että saa rakastaa hulluna.

(Minäkin sain tuomastani bambisuklaasta puolet mussuttaakseni)



Ostin kirpputorilta tänään mustat housut.

Olen totaalisesti hametyttöjä,
mutta hyvinä harvoina väsyneinä päivinä tekee mieli pukea epämukavat housut jalkaansa.

Housuissa on hieman sama juttu kuin aurinkolasien kanssa.
Housuissa tunnen itseni huomaamattomaksi.
Kuin sulautuisin seiniin.

Itselleni olen silloin ainakin näkymätön,
sukupuoleton olento.



Punahilkkatakki: Mieheltä lainassa
Maiharit ja päähuivi: Kirpparilta
Tilkkulaukku: Omaa tuotantoa
Lasit: Citymarket


Ps.
Sirkusorkesteri lähtee huomenna Eurajoen Crystaliin keikkalle.

Ja stay up -sukkani ovat toistaiseksi hukassa.



torstai 4. maaliskuuta 2010

Torstai on tehty pilleistä ja kuplista


Iloisen torstain prinsessahumala
ja viimeinen pilli.

Muutama rasta päässä,
jotka kaivoin jostain sängyn alta.

Punaista huulipunaa
ja punainen laukku,
joka on syntisen värinen
ja paholaisen ihana.

Minä istun meidän punaisella sohvalla
ja pojat heittelevät palloja.

Miehellä on punaiset villasukat ja yökkärit.
Huoneessa soi Kent.

Siideri kuplii kielellä
ja minä lähden lentoon.

Puh Pah Tästä Pelistä Pois.
Täällä on lämmin
ja minun omenaposkeni hehkuvat punaisina.

Ihan niin kuin Lumikilla.
Oikealla Rinsessalla.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Niitä, joita et enää edes muistanut

Kirppistelyssä on se mukavaa,
että sitä löytää aina joitain vanhoja vaatteita laatikoiden pohjilta,
joista olet ollut luopumassa
ja joiden olemassaolon olet jo unohtanut.

Ja sitten rakastut uudelleen niin kuin ennen,
etkä voi kuvitella myyväsi pois aarteitasi,
jotka herättävät sinussa niin monia muistoja ja kuvia.

Minussa on se ihmeellistä,
että muistan useimpien vaatteiteni tarinat;
sen,
milloin ne ovat olleet päälläni,
sinä tiettynä hetkenä,
sen ihmisen kanssa,
siinä tilanteessa,
silloin.

Ne vaatteet ovat niitä,
joita ei myydä pois.
Joita säilötään kaapissa vuodesta toiseen,
vaikkevat ne enää menisi päällekään.
Vaikka tietäisi,
ettei koskaan tulisi käyttämään niitä.

Muistoja ei vaan voi antaa toiselle,
kuin ei hyviä valokuviakaan.

Huonot ja mitäänsanomattomat valokuvat voi heittää surutta takkaan.
Hyvien asioiden hävittäminen elämästään tapahtuisi sydänverellä.
(Silkkaa mielenhulluutta!)




(Kulta kulta, katso minun tukka on kasvanut näin paljon!
Enkä minä enää muista,
miten sellaisen kanssa elettiin joskus)

Unohtunut laatikkoaarre vuodelta 2006.

Tein vuosia sitten tämän henskelimekon itselleni eräänä yönä,
kun en saanut unta.
Ilman kaavoja surrutin kangasta koneen läpi ajatus henskeleistä mielessäni.
Ja muut nukkuivat sikeästi.

Eteen liimasin kultamaalilla maalatut puunapit
ja samalla kultamaalilla maalasin myös valkoista pitsiä,
jonka ompelin kiinni vyötärökorsetin reunaan koristukseksi.

Tämä oli joskus yksi lempimekoistani,
joka minulla oli päälläni myös ylioppilaskuvassani.
Sitten se ei mahtunut enää päälleni,
sullottiin laatikkoon,
joka teipattiin monen kertaan kiinni,
piilotettiin varastoon
ja unohdettiin.

Nyt se on löydetty
ja voi,
kuinka olenkaan ikävöinyt sitä!

Huonosti ommeltua mekkoani,
josta saumat ratkeilevat
ja jonka hakasnauha on ommeltu kiinni väärinpäin.

Mutta se oli minun ihan omatekemä.
Ja se oli silloin paljon se.



Kauluspaita löytyi myöskin samasta laatikosta,
samoilta ajoilta.

Sen uudelleen käyttöönottoon ei tosin liity muuta kuin käytännöllisyyttä.

Paita: H&M



Hyvin unohdettu ja säilötty muisto kesältä 2008,
kun kovana sanana olivat verkkosukkahousut,
minishortsit ja printtiteepparit.

(Ah,
ratkeilevat saumat kaunaloista
ja huonosti siksakattu kaula-aukko!)

Tein tämän teepparin itse
(myöskin eräänä yönä
-köh köh-
pirun unettomuus)
sairaalan tyynyliinasta ja kangasväreistä.

Ruma ja korni,
mutta silti niin ihastuttava.
Tavallaan.


Tasaa keskelle
Ei,
en usko että enää käytän sitä.
Mutta ei,
en aio heittää sitä susille koskaan.

Joistain asioista ei vain voi ja osaa luopua.
Joistain asioista ei ehkä pidäkään.

Kynsin ja hampain kiinni,
jotta joskus voi löytää kaiken uudelleen.




maanantai 1. maaliskuuta 2010

Kirppistelyä Raumalla

Viikonlopun sukujuhlista on viimein selvitty kunnialla
ja henki alkaa taas virtaamaan tässä tytössä.
(Miestä on ilolla ja ylpeydellä esitelty kaikille suvun tädeille,
totaalista lempipuuhaani)

Sukujuhlista vei auto tämän pariskunnan kuppilaan istuksimaan
ja jatkamaan iltaa enemmän ja vähemmän keskenään.

Sunnuntaiaamusta ei kai tarvitse mainita
kuin mielikuva loskaisesta kelistä ja räntäsateesta,
hiukan haparoivista korkokenkien askeleista
ja taksimatkasta kotiin.

(Kiitos muutaman suklaakarkin lainasta rumpalillemme,
jotka nappasin keittiön pöydältä
herätessäni pienestä mytystä sohvalta mieheni kainalosta.
Ihan kuin olisin ollut niiden tarpeessa.
Ja televisiosta tuli jääkiekkoa.)

Ja tämä on niitä
en-muistanut-ottaa-yhtään-kuvaa-ennen-kuin-baarissa-aamuyöstä-salamalla:
(Baarin vessassakin näyttää yleensä koko illan hehkeämmältä
kuin seuraavan päivän todistevalokuvissa)


Huomisesta päivästä alkaen
on Raumalla Torin Kympissä myytävänä viikon verran minun krääsääni.
Loosi on numero 13.

Ja miehelleni helpotukseksi,
ettei tätä makuuhuoneen sekasortoa kestä enää niin kamalan kauan.
(Ainakin vakaasti yritän uskoa niin...)






Sormet ristiin
ja katse taivaisiin,
että kirppisviikko päättyy positiivisesti
ja minulle jää lopulta jotain käteenkin.

Miu mau,
räntäsade ja loosintäyttö odottaa
<3