maanantai 8. marraskuuta 2010

Kun Sydän Käskee Luovuttamaan

Työpaikan aamukahvin äärellä,
joku sanoo minulla olevan tyynyn ryppyjä vielä poskessa.
Ja minun nenäni olevan punainen.

Minä maalaan poskeni mustiksi
maalatessani kissan viiksiä tuolin istuimeen.
Tärisevin käsin suoria viivoja.

Minä olen kuin mustalainen,
mustaa maalia ihossani.

Piilotan kylmästä punaisen nenäni syvälle kahvikuppiin
ja annan kahvihöyryn lämmittää sen märäksi.
Poskessani on pitkälle aamupäivään unien painamia ryppyjä.

Minun käteeni annetaan taltta.
Ja minä sanon,
etten ole ennen taltannut.

Minä alan taltata käteni kipeiksi.
Ja kun puunpalasta loppuu tila,
minä katson haikaillen lattioita.

Minun käteni liha sanoo raks,
kun parsinneula lävistää kämmenen.

Minun käteeni annetaan sammutin.
Ja tulityökortti.
Ja työturvallisuuskortti.

(Vanhan, vanhan naisen rakkaat kädet)

Töiden jälkeen minun käteni sujahtavat postilaattikkoon ja
avaavat pienen kirjekuoren,
joka antaa minulle oikeuden Luovuttaa.

Minä haluan Luovuttaa.



Ajattelin erota kirkosta -
tilasin itselleni Elinluovutuskortin.




Pieni pala pahvia,
pieni tila käsilaukusta,
suuri asia minun sydämelle.

Mustaan nimeni keltaiseen korttiin,
päivämäärän ja allekirjoituksen.
Se on höyhenenkevyt minun laukussani,
vaikka se painaa minun itseni verran.



Lue lisää:

Lahja Elämälle

3 kommenttia:

  1. Minä olen myös täyttänyt tuon keltaisen kortin, ja olen ylpeä teostani.

    VastaaPoista
  2. Samanlainen kortti kulkee minunkin mukanani. Lisäksi lompakostani löytyy kudosluovutuskortti (http://www.jvws.org/Default.aspx?tabid=1474)...

    VastaaPoista
  3. hyvä tyty + minultaki löytyy ko. kortti (ks: http://paljasjaloin.blogspot.com/2009/11/tama-tytto-oli-erittain-reipas-tanaan.html )

    VastaaPoista

miljoona unelmaa