Raidat nurinperin iholla

Viikonloppuisen Kassialman kassissa
on hirveästi limukkaa,
maitoa,
hammastahnaa
ja suolakurkkuja kaupan isoin purkillinen.
(Ihan huomaamatta siellä on myös muutama kupliva ja omenainen siideripullo,
keventämään mieltä ja hymyttämään suupieliä.)

Sunnuntaisen Kassialman hiuksia ei harjata.
Kassista löytyneet limukkapullot kolisevat tyhjyyttään.

Päässä soi Jenni Vartiaisen Seili,
kirjojen sivut hupenevat sormien otteessa,
taivaalla näin sateenkaaren.

(Älkää sanoko minulle,
ettei sateenkaaren päästä löydy aarretta.
Älkää sanoko,
ettei sateenkaarella ole päätä;
tieto on tuskaa unelmoijalle.)

Ompelukone surisee tasaiseen tahtiin tilkkutöitä,
ja minua laulattaa.

Sur sur;
viimeistelyä vaille valmista.

Minä unohdan itseni omaan maailmaani
ja minulla on hieman rähjäinen olo.
Kassialma kasseineen,
sukkahousuissa ja hiuksissa langanpätkiä.

Minulla on mieheni raitapaita
ja se on nurinperin päälläni.

Tiedättehän,
mitä siitä sanotaan -
silloin minun onneni täytyy olla oikeinperin.