tiistai 8. syyskuuta 2009

Sen vain tietää, syksyn

Syksyn tietää tulleen,
kun saa jonain koleana aamuna pukea vaatteiden alle korsetin.



Sen huomaa hiljaisista kaduista ja mustasta asfaltista.

Painavista omenapuun oksista.
Maasta kerättyjen, kolhiintuneiden omenien mausta.
Uunin lämmöstä ja piirakan tuoksusta keittiössä.

Kaipuusta kynttilöihin.

Kuuman vadelmamehun lämmöstä
ja hiljaisista koti-illoista.
Kasaantuvista vilteistä sohvan nurkassa
ja villasukista lattialla.

Tuulesta.
Sateen kylmyydesta.
Varpaiden ja sormien kohmeesta.
Aamuhämärästä.
Nuupahtaneista auringonkukista.
Unentarpeesta.
Halauksista.
Suudelmista.

Hiljaisuudesta.

5 kommenttia:

  1. Sä selvästikin rakastat syksyä yhtä paljon kuin mä :)
    Vaikka unohdatkin kuurassa olevan syksyisen metsän kirpeässä aamupakkasessa.

    VastaaPoista
  2. oi, se on ihan mahtavaa! miten saatoinkaan olla ajattelematta sitä. uijui.

    minä kai rakastan kaikkia vuodenaikoja kerrallaan. kaikkia kaipaa aina välillä, kaikissa on kivoja muistoja, kaikki tuo uusia seikkailuja, kaikki taas masentaa välillä. mutta kaikissa niissä on jotain kaunista kerrallaan. nyt kesän jälkeen syksyn fiilistely tuntuu hyvältä, vaikka välillä pimeys masentaakin. ja pian odotan talvea niin, että. sitä kun kenkien alla narskuu pakkaslumi ja lumihiutaleita voi yrittää metsästää suuhunsa. ja pääsee hiihtämään! (nyt minä sen teen!)

    VastaaPoista
  3. Syksy on ihaninta aikaa <3

    ja onpa muute kiva blogi :3

    VastaaPoista

miljoona unelmaa